perjantai 17. elokuuta 2012


KALAN MYYNTI- JA VUOKRAUS

 
Olen aiemmin kirjoittanut aika ajoin äärettömästä itsekritiikkini puuttumisesta. Minut valittiin Naantalin Unikeoksi v.1986 hankittuani Ukkopekka – höyrylaivan ja laitettuani sen reittiliikenteeseen Naantalin ja Turun välille. Juhlavasta seremoniasta kerron ensi viikon kirjeessä. Ja seuraavana vuonna olin jälleen paikalla. Kotokaupungissani. Itsekritiikkini löysähti. Päätin tehdä omasta mielestäni jotain oikein hauskaa.

Vuokrasin kaveriltani pienen peräkärryllä kuljetettavan nakkikioskin. Soitin Kaupungintalolle ja pyysin lupaa pystyttää sen Unikeonpäiväksi Kirkkopuiston reunalle, vieraiden sisääntuloväylälle. Lupaviranomainen kertoi, että näin lyhyessä vuokrauksessa riittää suullinen lupa.” Mitähän herra Kangas sitten haluaa kioskissaan myydä? ” ” Laitan siihen savukalan myynti- ja vuokrauspisteen. Tuli ensin aivan hiljaista. ” Tällainen vuokraustoiminta vaatinee kaiketi terveysviranomaisten luvan?”. Kerroin, että asia on hoidossa. Lupa oli haettu. (Kaverini Paki oli vienyt sen terveysvirastoon). Liimasin sitten kopion anomuksesta kioskin ulkopuolelle ohikulkijoiden nähtäväksi ja houkutukseksi. Kirjoitin tussilla päälle, että lupa haettu. Niin kuin olikin. Elintarvikelaissa oli silloin klausuuli, että tämänlaiseen toimintaan pitää hakea terveysviranomaisten lupa. Ja mehän haimme. EI siinä mitään sanottu, että lupa pitää saada. Kyllä minä nyt vanhana kansakoulunopettajana suomen kieltä osaan.

Kirjoitin sitten paksulla tussilla pahvitauluun vuoden 1964 ajan virallisella Kouluhallituksen hyväksymällä kaunokirjoitustekstillä: ” SAVUKALAN MYYNTI JA VUOKRAUS ”. Olin edellisenä aamuna kokenut Rymättylässä verkoilla ison kasan lahnoja, ahvenia ja kampeloita. Savustin ne ja toin Unikeon aamuna myyntipisteeseen. Olimme kojullamme sen ajan suomalaisen käyttäytymiskulttuurin mukaisia. Totisia ja ilmeettömiä. Arvokkuutta saimme hankkimalla vanhanaikaiset valkoiset koppalakit, niin kuin ennen aikaan teurastajilla oli mustavalkoisissa valokuvissa.

Tuskinpa mielikuvituksenne entää arvioimaan ohikulkevien asiakkaiden ilmeitä. Meidän oli vaikea pysyä ilmeettöminä. Sitten joku uskaltautui totisena kysymään, että mitä se savukalan vuokraus pitää sisällään? Kerroin, että savukala kilo maksaa 5 markkaa ja kun tuo ruodot takaisin, hyvitetään 2 markkaa. Kalastamme uusia kaloja ja fileeraamme uutta kalaa vanhojen ruotojen päälle. Olemme oikeita kalan kierrättäjiä. Olemme toki aikaamme edellä, mutta vielä tulee aika, kun laki vaatii kierrättämään kaloja. Ainakin savukaloja. Asiakasehdokas ei tainnut uskoa liikeideaamme, kun ei ryhtynyt asiakkaaksemme. Kun kauppa ei lähtenyt käyntiin, kirjoitin vielä yhden ison kyltin. ” Savukalan myynti jälkivaatimuksella suoraan postiluukkuunne. Huom. vain lahna ja kampela. ”

Jossain välissä näimme terveystarkastajan kiiruhtavan juhlapaikalle. Kohdallamme hän otti muutaman hätäisen sivuaskeleen. Hän oli selvästi hämmentynyt. Ilmeisesti nähtyään lupa-anomuksemme kioskin seinällä. Kun kauppa ei käynyt, aloitimme työmaaruokailun. Siirsimme sitten kioskin takaisin omistajalle ja lähdimme juhlimaan uutta Unikekoa. Meillä oli hauskaa. Vieläkin vienosti hymyilyttää. En kyllä ymmärrä, miten joku ihminen voi tällaista tehdä. Omaksi ilokseen.






Seuraa meitä Facebookissa

NAURETTAVA NAURIS





Minä olen päättänyt vyöryttää trendikkääksi nykyherkuksi NAURIIN. Sain ostettua tukusta 23 kg erän pieniä kuorellisia nauriita. Muistan makuhermojeni muistikorttia hyväksi käyttäen, kuinka Saara-äiti kaapi lusikalla halkaistusta tuoreesta nauriista pehmeää massaa. Ja siitähän me lapset tykkäsimme. 40-luvulla harvoin saatiin sokeria. Lyökin Papan hunaja korvasi sen. Ja Kalannin Kylähiiden Papan nauriit.
Niinpä palasin nautintojen juurille. Vein nauriit Vaakahuoneen keittiöön, pyysin pilkkomaan kuorineen muutaman sentin kokoisiksi paloiksi ja sitten kiehumaan. Kuten perunat. Ei mitään muuta. Kypsäksi vaan ja pöytään. Melkein pakotin nuoren henkilökuntamme maistamaan sitä. Kukaan ei ollut koskaan syönyt naurista, jotkut tuskin kuulleetkaan siitä. Joko pitivät ihan mielettömästi tai olivat kohteliaita minulle, kun näkivät innokkuuteni.
 
Nauris tunnettiin jo antiikin Kreikassa ja se levisi jo varhain ympäri Eurooppaa. Paljon paljon ennen perunaa, joka Suomeen saapui enemmillään vasta 1800 -luvulla. Tämä kelpo juures on hyvin helppo viljellä melkein missä vain. Se ei pelkää kylmää ja menestyy jopa Grönlannissa. Se on myös nopeakasvuinen. Raakanakin oikeata kesäherkkua nassikoillekin. Niin on makeaa, että aivan jää suu nauruun. Nauris sopii upeasti keittoihin, kasvipihveihin, patoihin, uuniruokiin ja sellaisenaan keitettynä perunan sijaan. Retkillä ja takapihan grillissä se hautuu kypsäksi kuumassa tuhkassa. Se sisältää runsaasti vitamiineja, mm tärkeää c-vitamiiniä.

Miksi peruna sitten syrjäytti nauriin? Se oli sen ajan trendikkyyttä. Syrjäyttäminen oli ihan pöhköä. Sittemmin sitä pidettiin liian vanhanaikaisena ruokana. Anna minun kaikki kestää. Ja nykyään se on liian halpaa. Kestämistä on. Uskallan tunnustaa, että kokeilin veitsellä pilkkoen pitkiä soiroja ranskanmaan malliin. Ja sitten friteeraamaan ja hieman suolaa päälle. Ei ole Affenanmaan sipsit mitään tämän rinnalla. Jos nyt sitten katsoo sipsejä voivansa syödä. Ihan vaan maistoin yhden pienen. Olen jättänyt avoimen tarjouksen viljelijöille. Tarjotkaa minulle naurista. Me otamme sen ruokatarjoiluumme ” eksoottisena ” osana. (Niin maailma muuttuu Eskoseni! ) Vielä elokuun ajan se on tarjolla Vaakahuoneen Saaristolaispöydässä ja ympärivuotisesti Herrankukkaron tarjonnassa. Kun maistoin sitä, jäin koukkuun. Näin yksinkertainen olen. ”Maistuis varmaan sullekin.”

Tässä terveellinen ja upea ohje:

NAURIS & PUNAJUURIPAISTOS

6 kuorittua ja viipaloitua pienehköä naurista (isot ovat vähän kitkeriä)
2 isoa punajuurta kuorittuna ja viipaloituna
3 rkl voita
2 rkl hunajaa
merisuolaa ja mustapippuria myllystä

Ruskista voilla pannulla tai kasarissa nauriin ja punajuuren siivut. Mausta hunajalla,suolalla ja pippurilla. Hauduta kannen alla hitaasti joko kypsäksi tai hienostellen ”al dente ” vähän vaille kypsäksi. Sopii lisukkeeksi lihalle, kalalle, salaateille jne.

Nauris on myös kelpoisa raaka-aine meidän maakuntamme vanhanajan ”ruutmuusille”. Muusi perunasta, porkkanasta, lantusta ja nauriista. Mukaan vähän voita, maitoa ja hiukan merisuolaa. ELÄKÖÖN VANHANAJAN NAURIS.

Resepti tulostettavassa muodossa


Kilpailu: Julistan samalla kilpailun hyvästä naurisreseptistä. Paras palkitaan. Palkintona höyrylaivaristeilylippu koko perheelle suvella 2013
Lähetä resepti ja mahdollinen kuva (ei pakollinen) oskari@herrankukkaro.fi


 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti