perjantai 6. heinäkuuta 2012



KUN VIREENI KAATUI MÜNCHENISSÄ

Helsingin EM -kisoissa nähtiin juoksuissa monta kaatumista. Sellainen ei ole kovin harvinaista. Luin äskettäin aamulla ilmestyvästä iltalehdestä LASSE VIRENIN haastattelun, jossa hän kertoi lopettaneensa juoksemisen. Lähimmäiseni katseli juttua ja tokaisi minulle: " Vaikka olet mitä merkillisimpien ihmisten kanssa ollut tekemisissä, tuskin sentään Lasse Virenin? " Pakkohan siihen oli vastata. Saman tien kerron teille muillekin taas yhden elämäni tähtihetkistä: Elettiin vuotta 1972. Lensin Münchenin Olympialaisiin Suomen urheilujoukkueen mukana. Ihan oikeasti. Se on pitkä juttu, joten jätetään välin ja mennään eteenpäin. Näiden Olympialaisten aikana koettiin koko maailmaa järkyttänyt tragedia, kun terroristit hyökkäsivät  Israelin Olympiaedustajien kimppuun ja ottivat heitä panttivangeiksi. Jälki oli surullista. Pääsimme kuitenkin alta pois.

Ajelimme bussilla kohti Olympiakylää. Mukana koko Suomen joukkue. Tunsinhan minä joitain heistä, ja tiesin lähes kaikki. Takapenkillä istui nuori pitkänmatkan juoksija. Niiskutti ja tuhisi: "Laittakaa ikkunat kiinni, täällä vetää". Mietin, mitenkähän tuokin nuorukainen kisoista selviää kun nyt jo niiskuttaa.

Linja-autossa on tunnelmaa. Ylimpänä tunnelman luojana oli tuttu turkulainen, kuulamörssäri SEPPO SIMOLA, joka piti fiilingin katossa.

Olimme saapumassa Olympiakylään. Minä toki en sitä kunniaa saanut, että olisin huilinut joukkueen kera, vaan minulle oli varattu oikein hotellimajoitus. Bussi vei ensin varsinaisen joukkueen majapaikkaan ja sitten jatkettaisiin matkaa. Saavuimme Olympiakylän portille, jonne bussi pysäytettiin. Aikaa kului ja Seppo Simola piti yhdenmiehen showta. Kyllähän te Sepon tiedätte. Vuosikausia kuulan edustusmiehemme, joka on vetänyt aktiiviuransa jälkeen Suomen vahvin mies ja vahvin nainen -kisaa jo vuosikymmeniä. Hauska mies. Tärkeä joukkueen ilmastointivastuullisena eli ilmapiirivastuullisena. Kun bussi vaan seisoi ja seisoi portin ulkopuolella, Seppo hermostui ja lähti tulkin mukana ottamaan selvää tilanteesta.

Palattuaan kisakaverit kyselivät, mitä on tapahtunut?

" Mynssenin kaupunkinjohtaja pitä puhet porti sisäpuolel, ja meirä täyty ny orotta:"

" No kait sinä jotain osasit sanoa, ettei täällä tarvitse tuntikausia odottaa?"

" Juu- sanosi mää. Mää sanosi, et nyt on parempi, kun Mynssenin kaupunkinjohtaja antaa tiät. Täält tule Turun kaupunki puutarhuri. Mut ei auttanu."

Pääsimmehän sitten sisälle Olympiakylään, ja minä jatkoin sieltä hotelliini.

Niin ja se Vireeni: Istuin 10.000 metrin juoksun aikana pääkatsomossa. Vierelläni KALLE ANTTILA. Anttila-tavarataloketjun perustaja ja luoja. Ensimmäisiä halpamyyntikauppoja. Mielenkiintoinen mies. Siinä me höpöttelimme, ja minä kuvasin uutukaisella kaitafilmikamerallani juoksua. Kuvatessani juuri kentän toisella puolella olevia juoksijoita tapahtui, jotain hyvin dramaattista. Minä en sitä kuvaukseen uppoutuneena huomannut. Kalle Anttila parahti: "Nyt Vireeni kaatui. Ei voi, ei voi olla totta."

Jatkoin kuvaamista ja tallensin, kuinka Viren juoksi Olympiakultaa ja siinä sivussa vielä maailman ennätyksenkin.

Kyllä me Anttilan Kallen kanssa oltiin ylpeitä suomalaisia. Tästä tuhisevasta nuorukaisesta.

Kun kaitafilmi myöhemmin kehitettiin, näin minäkin tuo dramaattisen kaatumisen.




TYRNI

Joku ilkeä on joskus sanonut, ettei Turun Sanomissa ole muuta totta kuin sarjakuva Mandrake ja kuolinilmoitukset. Se on vähättelyä. Sillä uskon myös ilmoitusten hintoihin.Uskon myös viime viikkoiseen uutiseen, jossa kerrottiin maailmanlaajuisesta tutkimuksesta, jonka perusteella TYRNI on varsinainen terveyspommi. Lyökin mamma sen jo tiesi aikoja sitten. Tulosten perusteella näyttää selkeästi siltä, että tyrni on erinomainen diabeteksen vastustaja. Suomessa neljännesmiljoona sairastaan sokeritautia ja toinen mokoma tietämättään. Maailmalla diabetesta, tätä kavalaa tautia sairastaa satoja miljoonia ihmisiä. Meille suomalaisille, tyrnin omineille saattaa olla melkoinen pettymys, että varsinaisia tyrnin suurkuluttajia ovat Intia ja eritoten Kiina. Kiinalaiset kun ovat ruudin keksimisen jälkeen tehneet muitakin merkittäviä oivalluksia. En aloita jälleen saarnaamista tyrnistä, enkä hunajastakaan (vaikka ne ovat meille suomalaisille ratkaisun avaimia hyvinvointiin ja terveyteen). Jollette usko, omapa asianne.

Aloitimme Vaakahuoneen Saaristolaispöydässä uuden lämpimän pöydän lihaerikoisuuden. Herkku on helppo tehdä eikä maksa paljoa.

HUNAJAINEN TYRNIKANA

Ainesosat:

500 gr kanaa. Rintaa, koipia jne. Kunhan on kanaa. Kalkkuna ja ankkakin käy. Pieneksi paloiteltuna.
200 gr tyrnimursketta. Pakastetyrniä tehosekoittimessa, jotta kuoret ja siemenet on tallessa. Tyrnimehukin käy.
100 gr hunajaa.
Vettä
Hieman suolaa.

Tee liemi, jossa on tyrniä, hunajaa, hieman suolaa ja vettä alkuunsa 2 dl. Sekoita ne hyvin ja laita uunivuokaan. Lisää kanan palaset, peitä foliolla ja laita uuniin 175 astetta. Anna hautua 30- 45 minuuttia tai kunnes kana näyttää ja tuntuu haarukalla pistellen kypsältä. Mikäli vesi haihtuu liikaa, voit lisätä sitä mielialasi mukaan. Jotkut lisäävät vielä Maizenaa sakeuden aikaansaamiseksi, mutta ei se sitä välttämättä tarvitse.

Nautitaan keitettyjen uusien kuoriperunoiden kera. Kastike vuoasta. Tuoreet salaatinlehdet, tomaatti ja kurkku antavat mukavaa sivumakua. Niin yksinkertaista, mutta hyvää.

Resepti tulostettavassa muodossa



 
 
 




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

2 kommenttia: