perjantai 27. heinäkuuta 2012



 TOSITARINA TOSIMIEHESTÄ

ERKKI VÄLILÄ on hyvä ystäväni vuosikymmenten takaa: Mies on legenda jo eläessään. Sanovat, että jos hän olisi muuttanut saksofoneineen, klarinetteineen ja huiluineen joskus Turusta Helsinkiin, hän olisi Suomen kuulu muusikko. Ja jos olisi muuttanut ulkomaille, hän olisi maailmankuulu. Muutaman viime vuoden hän on toiminut usein iltaisin höyrylaivamme house-musikkona. Melkoinen karriääri takana. Eki on soittanut elämänsä aikana yli 8000 keikkaa. Toiminut taustamuusikkona 59 eri musikaalissa. Sen "ohessa " hoitanut valtion virkamiehen tointa eli toiminut posteljoonina kaksi päivää vaille 46 vuotta. Postilaukku olalla hän on kulkenut omien sanojensa mukaan varovasti arvioiden 76.200 kilometriä. EIKÄ OLLUT YHTÄÄN AAMUA POISSA TÖISTÄ. Eki kertoi, että vuosikausien ajan hän lopetti soittamisen Ravintola Turun Foijassa aamulla kello neljä. Kävi juomassa kahvit torilla ja aloitti postin jakelun kello viisi. " Kyl joskus vähä väsytti, mut sit mää nukkusi päiväl muutama tunni, ennenku lähdi taas keikal. " Uskomaton mies. Hyvä soittaja ja mukava ystävä. Häntä saa kuunnella nimeltä mainitsemattomalla höyrylaivalla, jos varaa piletin laituritansseihin illallisristeilylle. Lisätietoja www.ukkopekka.fi. Ekin orkesteri soittaa myös Aurajokirannan Vaakahuoneen Paviljongilla 1.9.2012. Sinne on ilmainen sisäänpääsy. Vantaalaisille tuplamaksu ja tamperelaiset pääsee puoleen hintaan.



Selitys:
Kerran tanssienjärjestäjä kyseli keikan jälkeen, että miksi Seitsemän Seinähullua -orkesterissa on nykyään kuusi jäsentä. Vastasin Jope Ruonansuun kertomalla jutulla:
Eräänä päivänä Seitsemän kääpiötä tulivat totisen näköisenä kotiinsa. Lumikki laski heidät.
-Miksi teitä on vain kuusi?
-Tulimme juuri YT-neuvotteluista.

Totuus tästä kesästä:
Jollei suomalainen nyt puhu säästä, se ei puhu mistään.

Totuus:
Tapasin vanhan kaverini ja keskustelimme yhteisestä ystävästämme. Kaverini totesi lopuksi huokaillen: " Hän on todellinen ystävä. Paras mitä rahalla saa."

Korjaus:
Tarinaani koskien bussimatkaamme Münchenin Olympiakylään 1972 liittyi painovirhepahalainen. Turun kaupungin puutarhuriksi itsensä tituleerannut urheilija ei ollut kuulamörssäri Seppo Simola vaan meloja ILKKA NUMMISTO.


SILAKKA-RIISIRYYNILAATIKKO

Tässä ruoka, johon rakastuu tai sitten ei. Se ei jätä ketään kylmäksi. Onhan se lämmintä ruokaa.. Lyökin Mamma teki aikakautensa mukaan ruokaa kerrallaan aina muutamaksi päiväksi. Lämmitettiin ja syötiin seuravana päivänä. Useimmiten lämmitys vain paransi ruokaa. Se oli monihauduttamista.

RIISIRYYNIPURO

3 dl riisiryynejä
½ l vettä
3 rkl voita
1½ l maitoa
1 rkl suolaa

Huuhtele riisiryynit ensin kuumassa vedessä ja valuta ne ritilällä. Laita kattilaan veden ja voin kera hissukseen kiehumaan. Keitä maito ja lisää se kiehuvana vähin erin keittokattilaan. Anna keitoksen kiehahtaa aina sen jälkeen kun maitoa on lisätty. Hämmennä välillä. Kun se on kiehahtanut, anna hautua kannen alla 5 min. Lisää taas kuumaa maitoa ja anna kiehahtaa. Lisää lopuksi suola kun ryynit ovat pehmenneet.

Riisipuuro syödään normaalisti aamupuurona.

SILAKKA-RIISIRYYNILAATIKKO

Jäljelle jääneestä puurosta tehdään taatusti persoonallista nautittavaa.

- n. 15 silakkafileetä, jotka liotetaan 10 % suolavedessä ½ tuntia.
- puolet aiemmin tehdystä riisipuurosta.
- 1 tl hienonnettua valkopippuria myllystä
- 2 tl hunajaa ( tai sokeria 3 tl )
- 3 kananmunaa

Sekoita jäähtyneeseen riisipuuroon hienonnetut kalat, mausteet ja vatkatut kananmunat. Laita voideltuun uunivuokaan. 180 astetta niin kauan, että pinta on kauniin ruskea. Kaada päälle vielä sulatettua voita, jos uskallat.  Tuore korianterikin käy hyvin.

Resepti tulostettavassa muodossa


 
 






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 20. heinäkuuta 2012



 TARINA OLAVI VIRRASTA
 
Tämä on erilainen tarina. Se on myös osa elettyä elämääni. Seinäjoella valittiin jälleen uusi tangokuningas. Olinhan siellä minäkin aikanaan. Tangotuomarina. Silloin kun valittiin kestotähtiä. Arja Korisevaa ja Jari Sillanpäätä. Äskettäin tuli kuluneeksi 40 vuotta OLAVI VIRRAN kuolemasta.

Tapasin ensi kerran mestarin 60-luvun alkuvuosina järjestäessäni nuorena miehenä tansseja Taivassalon Vehmassalmen lavalla. Kun perustin orkesterini 1966, meillä oli suuri kunnia saada säestää myös Olavi Virtaa. Muuttaessani 1968 Tampereelle, jossa orkesterini piti tukikohtaa, meille tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus auttaakin tätä legendaa. Käytössämme oli Suomen ensimmäinen orkesteribussi. Perällä oli puulämmitteinen sauna. Sekä 7 täyspitkää sänkyä. Kunnon patjat. Ei ollut varaa majoittua hotelleihin. 60–70 luvun vaihteessa Olavi Virta teki solistikeikkoja ympäri maata. Vanha mies jo. Eräs keskisuomalainen manageri lypsi viimeisetkin pisarat. Hyvin useasti keikalle lähtiessämme koukkasimme Pispalan kautta. Talutimme Olavin taloudenhoitajansa luota bussiimme, jossa hän yleensä asettui makuulle. Sokeritauti ja monet muut taudit söivät miehen kuntoa. Koukkasimme hänen keikkapaikkansa kautta, ja jatkoimme omalle keikallemme. Monesti myös haimme hänet aamuyöstä paluumatkalle ja talutimme jälleen Pispalan kotiinsa.

En halua olla jälkiviisas, mutta teki pahaa. Näimme tuon laulajalegendan surulliset elämän ehtoopäivät. Miten me olisimme voineet auttaa. Rahaa meillä ei ollut kuin omiksi tarpeiksi. Missä oli Suomen Kulttuuriministeriö ja taiteilijaeläkkeet? Me autoimme, minkä voimme. Pystyimme antamaan hänelle vain levolliset keikkamatkat. Säestimme häntä silloin tällöin. Viimeinen säestyskeikka oli Säkylän Eenokilla, jonne Säkylän VPK oli meidät tilannut.

En unohda sitä koskaan. Hän nukkui bussissamme koko alkuillan. Sali oli täynnä. Kymmenen aikoihin hän nousi hitaasti lavalle ja tarttui vapisevin käsin mikrofoniin. Kansa oli hiiren hiljaa. Yli tuhat ihmistä. Hän nyökkäsi orkesterille. Aloitin intron hänen bravuurinumeroonsa KUOLLEET LEHDET. Suomen ainoan tangokuninkaan ääni soi hauraana, mutta kuulaana. Näin se vaan soi. Puolessa välin kappaletta ääni sortui ja mestari alkoi itkeä. Sali oli edelleen hiljaa. Kyyneleet valuivat kuulijoiden poskille. Mestari kumarsi vaimeasti, kääntyi ja poistui nukkumaan keikkabussiimme. Kukaan, ei kukaan pyytänyt lipun hintaa takaisin.

Olen kirjoittanut kirjan, ja syksyllä tulee uusi Onnellisen miehen tarinoita. Mietin pitkään, onko soveliasta kertoa tässä yhteydessä omista tunteistani. Sillä oikeastaan minä löydän tapahtumasta onnellisuuden näkökulman. Minä saan olla onnellinen. Saan olla onnellinen myös siitä, että minulla oli mahdollisuus joskus tarjota oma sänkyni Olavi Virralle. Minä kun sitä en tarvinnut, kun ajoin keikkabussia.



 
 
 




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 13. heinäkuuta 2012


PERHEELLISEN ON PAKKO YRITTÄÄ

Kotini naapurissa, Naantalin Vanhankaupungin rannassa, ystäväni Mäkisen Pena piti aikanaan legendaarista Tawastin Kilta ravintolaa. Itse asiassa Pena on ollut koko Naantalin rannan elämän alku ja sikiö. Persoonallinen mies. Mutta persoonallinen oli hänen tarjoilijansakin. 70-luvulla tarjoilijana työskennellyt Matti. Siihen aikaan ravintolalasku ( tai niin kuin ystäväni Punssi asian ilmaisi: maksuehdotus) kirjoitettiin käsin paragon- lomakkeelle. Syömisen ja juomisen yhteenlasketun summan alle kirjoitettiin vielä lisärivi, tarjoilupalkkio 15%. Sen jälkeen kirjoitettiin mahdollisesti ostettu tupakka. Sen myyntipalkkio oli niin pieni, ettei siitä voinut maksa 15% tarjoilupalkkiota.

Tämä tositarinamme kaveri kirjoitti vielä yhden lisärivin: ”J.O. 10 mk” Näin hän oli tehnyt koko kesän. Ilman yhtäkään reklamaatioita. Vihdoin ravintolan viimeisinä aukiolopäivinä syksyllä eräs asiakas otti esille tuon lisärivin:

” Kyllähän minä tämän laskun maksan, mutta mielenkiinnosta vain haluaisin tietää, mitä tuo J.O. 10 mk tarkoittaa?” Matti punastui häiveen verran (muodollisesti). Ojensi asiakkaalle 10 mk ja totesi: ” Ai sä huomasit. Se tarkoittaa, että JOSKUS ONNISTAA. Kato perheellisen on pakko yrittää.”






BANAANIMUNAKAS


Hymyilyttää tämä luomisen ilo. Muusikkona tuttua on nuottien kanssa säveltäminen. 12 nuottia ja niiden erilaiset järjestykset, painotukset, määrät jne aikaansaavat uskomattomia taideteoksia. Parhaimmillaan. Usein hirveää hälyääntä, kuten nykymusiikki. Sama se on keittiötaiteilijoiden kanssa. Kun aiemmin kirjoitin banaanpannarin reseptin, kirjoitti yksi lukijoista kahden päivän viiveellä kiitoksensa, kun ei saanut ähkyltään läppäriä auki. Tänä aamuna kävi taas niin kunnei koskaan ennen, ettei aamiaistarvikkeita ollut käytössä oikeastaan lainkaan. Kananmunia oli ja vettä tietysti ja suolaa.
Siittä vaan säveltämään:

Ainesosat:
4 kananmunaa
1 dl vettä
hitusen suolaa
muutama banaani

Vatkasin kananmunat ja veden kulhossa ja ripottelin suolan joukkoon. Siivutin ohuiksi kiekoiksi muutaman banaanin ja lisäsin joukkoon. Lämmitä paistinpannu (jos on hyvä teflon, et tarvitse rasvaa) ja kaada seos siihen. Laita kansi päälle ja anna muhia 5-10 minuuttia, välillä puulastalla hämmentäen. Ota iso lautanen ja laita se pannun päälle. Kaada komistus toisinpäin ja kopsauta pannun pohjaan. Siitä se irtoaa jos irtoaa. Kuka sanoi, ettei banaani sovi munakkaaseen? Olin ihan kuulevinani.

Ja sitten munakasta naamaan kuin rappari vaan..

Resepti tulostettavassa muodossa





 
 







Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 6. heinäkuuta 2012



KUN VIREENI KAATUI MÜNCHENISSÄ

Helsingin EM -kisoissa nähtiin juoksuissa monta kaatumista. Sellainen ei ole kovin harvinaista. Luin äskettäin aamulla ilmestyvästä iltalehdestä LASSE VIRENIN haastattelun, jossa hän kertoi lopettaneensa juoksemisen. Lähimmäiseni katseli juttua ja tokaisi minulle: " Vaikka olet mitä merkillisimpien ihmisten kanssa ollut tekemisissä, tuskin sentään Lasse Virenin? " Pakkohan siihen oli vastata. Saman tien kerron teille muillekin taas yhden elämäni tähtihetkistä: Elettiin vuotta 1972. Lensin Münchenin Olympialaisiin Suomen urheilujoukkueen mukana. Ihan oikeasti. Se on pitkä juttu, joten jätetään välin ja mennään eteenpäin. Näiden Olympialaisten aikana koettiin koko maailmaa järkyttänyt tragedia, kun terroristit hyökkäsivät  Israelin Olympiaedustajien kimppuun ja ottivat heitä panttivangeiksi. Jälki oli surullista. Pääsimme kuitenkin alta pois.

Ajelimme bussilla kohti Olympiakylää. Mukana koko Suomen joukkue. Tunsinhan minä joitain heistä, ja tiesin lähes kaikki. Takapenkillä istui nuori pitkänmatkan juoksija. Niiskutti ja tuhisi: "Laittakaa ikkunat kiinni, täällä vetää". Mietin, mitenkähän tuokin nuorukainen kisoista selviää kun nyt jo niiskuttaa.

Linja-autossa on tunnelmaa. Ylimpänä tunnelman luojana oli tuttu turkulainen, kuulamörssäri SEPPO SIMOLA, joka piti fiilingin katossa.

Olimme saapumassa Olympiakylään. Minä toki en sitä kunniaa saanut, että olisin huilinut joukkueen kera, vaan minulle oli varattu oikein hotellimajoitus. Bussi vei ensin varsinaisen joukkueen majapaikkaan ja sitten jatkettaisiin matkaa. Saavuimme Olympiakylän portille, jonne bussi pysäytettiin. Aikaa kului ja Seppo Simola piti yhdenmiehen showta. Kyllähän te Sepon tiedätte. Vuosikausia kuulan edustusmiehemme, joka on vetänyt aktiiviuransa jälkeen Suomen vahvin mies ja vahvin nainen -kisaa jo vuosikymmeniä. Hauska mies. Tärkeä joukkueen ilmastointivastuullisena eli ilmapiirivastuullisena. Kun bussi vaan seisoi ja seisoi portin ulkopuolella, Seppo hermostui ja lähti tulkin mukana ottamaan selvää tilanteesta.

Palattuaan kisakaverit kyselivät, mitä on tapahtunut?

" Mynssenin kaupunkinjohtaja pitä puhet porti sisäpuolel, ja meirä täyty ny orotta:"

" No kait sinä jotain osasit sanoa, ettei täällä tarvitse tuntikausia odottaa?"

" Juu- sanosi mää. Mää sanosi, et nyt on parempi, kun Mynssenin kaupunkinjohtaja antaa tiät. Täält tule Turun kaupunki puutarhuri. Mut ei auttanu."

Pääsimmehän sitten sisälle Olympiakylään, ja minä jatkoin sieltä hotelliini.

Niin ja se Vireeni: Istuin 10.000 metrin juoksun aikana pääkatsomossa. Vierelläni KALLE ANTTILA. Anttila-tavarataloketjun perustaja ja luoja. Ensimmäisiä halpamyyntikauppoja. Mielenkiintoinen mies. Siinä me höpöttelimme, ja minä kuvasin uutukaisella kaitafilmikamerallani juoksua. Kuvatessani juuri kentän toisella puolella olevia juoksijoita tapahtui, jotain hyvin dramaattista. Minä en sitä kuvaukseen uppoutuneena huomannut. Kalle Anttila parahti: "Nyt Vireeni kaatui. Ei voi, ei voi olla totta."

Jatkoin kuvaamista ja tallensin, kuinka Viren juoksi Olympiakultaa ja siinä sivussa vielä maailman ennätyksenkin.

Kyllä me Anttilan Kallen kanssa oltiin ylpeitä suomalaisia. Tästä tuhisevasta nuorukaisesta.

Kun kaitafilmi myöhemmin kehitettiin, näin minäkin tuo dramaattisen kaatumisen.




TYRNI

Joku ilkeä on joskus sanonut, ettei Turun Sanomissa ole muuta totta kuin sarjakuva Mandrake ja kuolinilmoitukset. Se on vähättelyä. Sillä uskon myös ilmoitusten hintoihin.Uskon myös viime viikkoiseen uutiseen, jossa kerrottiin maailmanlaajuisesta tutkimuksesta, jonka perusteella TYRNI on varsinainen terveyspommi. Lyökin mamma sen jo tiesi aikoja sitten. Tulosten perusteella näyttää selkeästi siltä, että tyrni on erinomainen diabeteksen vastustaja. Suomessa neljännesmiljoona sairastaan sokeritautia ja toinen mokoma tietämättään. Maailmalla diabetesta, tätä kavalaa tautia sairastaa satoja miljoonia ihmisiä. Meille suomalaisille, tyrnin omineille saattaa olla melkoinen pettymys, että varsinaisia tyrnin suurkuluttajia ovat Intia ja eritoten Kiina. Kiinalaiset kun ovat ruudin keksimisen jälkeen tehneet muitakin merkittäviä oivalluksia. En aloita jälleen saarnaamista tyrnistä, enkä hunajastakaan (vaikka ne ovat meille suomalaisille ratkaisun avaimia hyvinvointiin ja terveyteen). Jollette usko, omapa asianne.

Aloitimme Vaakahuoneen Saaristolaispöydässä uuden lämpimän pöydän lihaerikoisuuden. Herkku on helppo tehdä eikä maksa paljoa.

HUNAJAINEN TYRNIKANA

Ainesosat:

500 gr kanaa. Rintaa, koipia jne. Kunhan on kanaa. Kalkkuna ja ankkakin käy. Pieneksi paloiteltuna.
200 gr tyrnimursketta. Pakastetyrniä tehosekoittimessa, jotta kuoret ja siemenet on tallessa. Tyrnimehukin käy.
100 gr hunajaa.
Vettä
Hieman suolaa.

Tee liemi, jossa on tyrniä, hunajaa, hieman suolaa ja vettä alkuunsa 2 dl. Sekoita ne hyvin ja laita uunivuokaan. Lisää kanan palaset, peitä foliolla ja laita uuniin 175 astetta. Anna hautua 30- 45 minuuttia tai kunnes kana näyttää ja tuntuu haarukalla pistellen kypsältä. Mikäli vesi haihtuu liikaa, voit lisätä sitä mielialasi mukaan. Jotkut lisäävät vielä Maizenaa sakeuden aikaansaamiseksi, mutta ei se sitä välttämättä tarvitse.

Nautitaan keitettyjen uusien kuoriperunoiden kera. Kastike vuoasta. Tuoreet salaatinlehdet, tomaatti ja kurkku antavat mukavaa sivumakua. Niin yksinkertaista, mutta hyvää.

Resepti tulostettavassa muodossa



 
 
 




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.