perjantai 29. kesäkuuta 2012


KEKKONEN JA KULTARANTA VI

Meillä oli aikanaan "kalakaverini" presidentti Kekkosen kanssa kesämökit lähekkäin. Kekkosella kimppamökki Keskon pääjohtaja Kosken ja vuorineuvos Kauko Rastaan kanssa. Lähellä Ahvenanmaan rajaa, Notössä. Iniön takana. Minulla Ytterstössä. Meillä molemmilla oli tapana ajella mielenkiintoisia reittejä. Velkulla ajoimme usein Kirkkosaaren ja Velkuanmaan välisestä suntista (salmesta). Kaislikossa oli niin kapea väli, että juuri ja juuri siitä aluksemme mahtuivat. Kapeimmassa kohdassa oli pieni kesämökki, jonka laiturilla pieni poika usein istui ja vilkutti. Kerran hän sai päähänpiston kirjoittaa Suomen presidentille kirjeen, jossa hän kohteliaasti pyysi Kekkosta piipahtamaan kahvilla kun ajelee ohi. Hän ei kertonut vanhemmilleen asiasta.

Kuulin tästä kirjeestä, kun tunsin saarelaisia. Olinhan 60 -luvun alussa toiminut siellä uimakoulun opettajana. Eräänä päivänä ajellessani kohti Ytterstön saarta, kyseinen Velkuan salmi oli tukossa ja jouduin pysähtymään. Tukkona kapeassa kaislikkoväylässä oli Kultaranta VI -alus. Kekkonen oli noudattanut kutsua käydä kahveilla. Olisinpa nähnyt vanhempien ilmeet, kun Herra Tasavallan Presidentti astui laiturille ja kertoi hämmästyneille vanhemmille tulleensa kahville kun pyydettin. Ja poikavesseliä nauratti niin.

TÖRMÄSKÄ

Tapasin jälleen Matkailutoimittajien Killan sihteerin, ´henkisen salarakkaani´ Törmäsen Ritvan. Tulimme höyrylaivalla Turusta Naantaliin. Kuparivuoren kohdalla on iso kyltti, jossa lukee: ”Varokaa uimareita! ” Sanoin Ritvalle sen nähtyämme: ” Antaa tulla vaan, en minä pelkää.” Ritvaa nauratti niin. Hän kertoi samansukuisen tositarinan: Ritva ajeli autollaan Uudenmaan maaseudulla. Kaunis kesäpäivä ja auton ikkunat auki. ”Ikkunat äkkiä kiinni”, karjaisi Ritva. Miehensä hädissään tietenkin totteli. ” Mikä, mikä tämä nyt on? ” Etkö nähnyt kylttiä, jossa luki: ” Varokaa lapsia? Niistä kun ei aina tiedä, kuinka villejä ne lapset täällä maaseudulla on. Parempi sulkea ikkunat”.



 


SINAPPINEN KALAN KASTIKE

Graavi kala, tai riimikala, kuten olemme sitä meillä kutsuneet, on mainion makuista hyvän sinappikastikkeen kera.

Ainesosat:.

50 gr sinappia (Dijon on hyvä, muutkin käy)
oliivi- tai rypsiöljyä 3 dl
2 munan keltuaista
1 tl hunajaa (tai 2 tl sokeria)
2 tl merisuolaa
½dl viinietikkaa
1 tl sitruunamehua
2 valkosipulin kynttä murskattuna
1 rkl pilkottua tilliä

Vatkaa keltuaiset hyvin. Lisää sinappi ja vatkaa. Lisää hunaja ja suola. Vatkaa. Lisää etikka, sitruunamehu, valkosipuli ja tilli. Vatkaa. Lopuksi liritä hissukseen joukkoon öljy ja vatkaa vinhasti.

Toimii lähes kaiken kalan kanssa. Graavin, lämminsavu ja kylmäsavun, paistetun ja keitetyn kalan kanssa. Piti sanomani brutaalisti, että toimii myös makkaran kanssa, mutta en sitten kehdannutkaan.

Resepti tulostettavassa muodossa





ERIKOISTARJOUKSET PERJANTAIRESEPTILÄISILLE

Maailman merkillisin ja persoonallisin musiikki/saunatapahtuma 12.8.2012. Tämä Smoke & Swing -tapahtuma Herrankukkarossa on tarkoitettu myös perheille. Kaksi muuta tapahtumaa on jo loppuunmyyty. Tähän kolmanteen on vielä vähän tilaa. Lisätietoa ja ilmoittautuminen tästä.

Lapsi aikuisen seurassa ilmaiseksi Turku-Naantali-Turku menopaluu -risteilyyn Höyrylaiva s/s Ukkopekalla! (1 lapsi veloituksetta / 1 aikuinen). Joka lähdöllä lapsille ohjelmaa: Merirosvoseikkailu messityttömme johdolla sekä puuhahuone pallomerineen!  Tarjous on voimassa ensi viikolla tiistai-lauantai 3.7.-7.7.2012 niin kauan kuin tilaa riittää. Lähdöt Turusta klo 10 ja 14, Naantalista klo 12 ja 16. Toimi nopsasti ja varaa risteilysi ennakkoon!  Varaukset sähköpostitse myyntipalvelu@ukkopekka.fi tai soittamalla 02-5153300  Myyntipalvelu avoinna ma-pe klo 8-19, la 9-19. Kun tilaat, kerro salasana: ”PERJANTAIRESEPTI”. Lisätietoa risteilyistä www.ukkopekka.fi TARJOUS KOSKEE VAIN UUSIA VARAUKSIA!
 
 




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

torstai 21. kesäkuuta 2012


JYTKYJUUSTO KORSIKALTA

70- ja 80-luvulla purjehdin innokkaasti. Kotona Naantalin vesillä ja ulkomaillakin. Naantalin Pursiseurassa meitä oli tusinan verran eri alojen ihmisiä jotka kävimme muutaman kerran Välimerellä purjehtimassa. Vuokrasimme viikoksi paikan päältä purjeveneen. Miehistössä oli oman siviiliammattinsa mukaisesti mm. laivapappi, laivalääkäri, laivahistorioitsija, laivasähkömies, laivakonemestari, laivakokki, laivajuristi, laivan kapteeni (iha ite) jne. Paitsi Tulosen Paki, joka oli virka-arvoltaan haastemies. Kun hän ei kehdannut aluksessamme ryhtyä siviilivirkaansa, hän ilmoitti, että hän on MATKUSTAJA. Hän perusteli sen sillä, että muutoin meidän muiden toimenkuvat eivät ole tarpeellisia. Täytyyhän aluksessa olla matkustaja, jota miehistö palvelee. Paki hoiti aluksessa tehtäväkuvansa moitteettomasti ja hyvin innokkaasti.

Erään kerran lensimme Korsikalle. Bonifacion pieneen rantakaupunkiin. Uskomaton paikka. Erään kerran purjehdimme rauhallisessa säässä Korsikan salmessa, joka on tunnettu kovista virtauksistaan. Yhtäkkiä kuulimme rannasta äänekkäitä tykin laukauksia. ”Mitä nuo tarkoittaa?” ” Ranskalle kuuluva saari on kuuluisa anarkistista itsenäisyysliikkeistään. Siellä ne taas mekkaloi” tiesi laivahistorioitsija. Hetken kuluttua nousi sellainen myräkkä, ettei pahemmasta väliä. Olimme tosi pahassa pinteessä. Purjeet piti laskea, ettei masto katkeaisi ja koneella keula tuuleen. Huh mikä tilanne. Totisia poikia oltiin. Raihnaisina pääsimme satamaan. Satamakapteeni siihen ihmettelemään, miksi emme tulleet rantaan, kun he ampuivat paikalliseen tapaan tykillä tiedoksi merellä olijoille, että nyt on tulossa tosi rankka ilma. Kaikki muut alukset sitä tottelivat. Totesi sitten, että ovat hulluja nuo suomalaiset.

Ja vielä episodi matkaltamme: Kotiin tuliaisiksi ostimme paikallisia tuorejuustoja. Mielettömän hyvän makuisia. Niin pehmeitä, että lusikalla sai syödä ja sellainen makujen voimakirjo, etten ikinä ole kokenut. Ne olivat oikein ”jytkyjuustoja”. Kapsäkki täyteen tuliaiseksi vaimolle, tuorejuustojen suurelle ystävälle. Koneen vaihdon yhteydessä Pariisissa kapsäkki jäi sinne kentälle. Lämpöä oli yli 30 astetta. Noin viikon päästä yritykseni puhelin soi. Tulli kyseli minua ja kertoi, että herra Kankaan (käytti nimenomaan nimitystä HERRA) kapsäkki on täällä noudettavissa. Sihteerini kertoi minun olevan parin päivän matkalla. Hakisin se viipymättä palattuani. ” Kapsäkki pitää noutaa HETI ja kuka tahansa voi noutaa sen. Pääasia, että se häipyy täältä mahdollisimman nopeasti” kuului tyly ilmoitus.

Sihteerini oitis noudattamaan viranomaisen käskyä. Perillä selvisi syykin muutoin niin tiukkojen säännösten oikomiseen. Tuorejuustot olivat räjähtäneet kapsäkissä. Viikko helteessä riitti. Koko lentoasema huokui korsikalaisen tuorejuuston eksoottisesta tuoksusta.

Jälkeenpäin tapasin yhden tutun tullinaisen, joka ihmetellen kysyi, että mitä siellä kapsäkissäni oikein oli. Vastasin, että ihan normaalisti vaihtovaatteitani. Niin ja sitten parit vanhat sukat, jotka taisi hieman tuoksua. En tiedä, onko se sattumaa, mutta sen jälkeen Turun Tulli ei ole koskaan pyytänyt avaamaan kapsäkkiäni.




 JUUSTOLAUTANEN

Edellisen tarinani innoittamana päädyin mahdollisimman yksinkertaiseen, mutta äärettömän nautittavaan reseptiin. Olipa mikä vuodenaika tahansa, juustolautanen on monelle nautinnon helmi. Totesin sen jälleen, kun avasimme Vaakahuoneelle Aurajokirantaan viini- ja juustoterassin. Valittavana on 10 erilaista juustoa. Asiantuntijoiden mukaan juustolaatuja ei tarvitse olla kolmea enempää. Lisukkeeksi omenan lohkoja ja viinirypäleitä. Ja tietenkin punaviiniä. Vielä ystävä kainaloon, niin se on siinä.

Tässä lista juustoista, jotka kelpuutimme hartaan harkinnan jälkeen listallemme:
Kolatun Juustolan Martta -Cheddar, Valma -Brie sekä Verneri- valkohomejuusto. Juustoportin Viinitarhuri. ÅCA:n Korsholm – saaristolaiskermajuusto Ahvenanmaalta. Västerbotten – murukolojuusto Ruotsista. Tanskalaiset Danablu – sinihomejuusto ja Skippers Stark – saaristolaisjuusto. Hollantilainen Pestogouda. Ja vielä tietenkin ranskalainen Brie – juusto.

 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

maanantai 18. kesäkuuta 2012


NGORONGORON REISSU 
 
Anno Domini 1976 olin tulevan vaimoni kanssa Keniassa. Innokkaana valokuvaajana matka oli minulle suuri elämys. Ruutuja (dioja) kertyi satamäärin. Kiersimme Ambosellit sun muut suojelualueet. Silloin oli vielä eläimiä tolkuttomasti nykytilaan verrattuna. Olin kuullut varsinaisesta valokuvaajan paratiisista. Ngorongoron laaksosta. Olette taatusti nähneet telkkarista luonto-ohjelmia sieltä. Sinne piti päästä. Mutta kun se sattui olemaan naapurimaan Tansanian puolella. Naapurit olivat virallisesti sotakahinoissa keskenään. Eihän minulla tuo itsekriittisyys ole aina toiminut. Niinpä lähimmälle lentokentälle puhumaan pikkukoneen kuskia ympäri. Vanha englantilainen pilotti, sotaveteraani innostui haasteesta ja niin sai Cessna -pikkukone pienen seikkailuretken. Olin aikanaan harjoitellut samaisella konetyypillä lentolupakirjaa varten.

Pilotti kertoi, että kyllä reissu onnistuu, sillä ei niillä tansanialaisilla ole kuin vanhoja suusta ladattavia haulikoita. Hän tietää syrjäisen käytöstä poistetun kenttäpahasen laakson reunalla. Tuleva vaimoni jäi Mombasaan ja me nousimme ilmaan. Lensimme matalalla kierrellen jokiuomia ym. maastosuojauksia. Kenttäpahanen oli kuin kynnöspelto, johon pomppien laskeuduimme. Löytyihän sieltä hotellin tapainenkin, jonka omistaja oli niin ikään englantilainen. Paikalla oli myös puolen tusinaa englantilaista, jotka olivat tulleet säädyllisesti paikalle Tansanian pääkaupungista Dar el Salaamista. Kaksi päivää bussilla köröttäen. Pääsin heidän mukaansa vanhan suuren tulivuoren kraaterin pohjalle eläinten maailmaan. Se oli jotain uskomatonta. Yksi yksityiskohta jäi erityisesti mieleeni:

Liikuimme vanhalla Volkswagen Kleinbussilla, jonka katto oli sahattu avonaiseksi. Sieltä kurkimme ja kuvasimme. Voi sitä onnea. Pysähdyimme lähelle suurta apinanleipäpuuta, jonka juurella makoili gebardipariskunta kaksine pentuineen. Kuvasimme ja kuvasimme. Ja sitten lähdimme. Tai emme lähteneetkään. Volkkarin takarenkaat olivat painuneet pehmeään hiekkaan. Kuski pyysi matkustajia työntämään. Mukana oli vain pieniä, laihoja naisia ja lihava minä. Ei onnistunut. Kuski oli iso ja roteva mies. Ehdotin, että joku naisista tulisi kuskin paikalle ja tämä vahva mies tulisi puolestaan työntämään. ” Oletko hullu?” , hän tokaisi minulle. ”Kuinka niin hullu?” ”Katso nyt tuonne puun juurelle. Siellä on 20 m päässä maailman nopein eläin. Gabardi. En minä niin hullu ole, että autosta pois tulisin.” Työntäjärouvat kuulivat lausuman, eikä kestänyt hetkeäkään kun auto irtosi melkein lentämällä hiekasta.

En oikein uskaltanut kertoa tulevalle vaimolleni matkan yksityiskohtia, kun piti pelata suhteessamme varman päälle. Kuka nainen nyt vastuuntunnotonta miestä haluaisi. Nyt takana on 36 vuotta yhteiseloa. Minulla on edelleen riskinottokykyä. Uskaltaudun kirjoittamaan tämän tositarinan silläkin uhalla, että hän lukee tämän.

Kyseessä oli muuten samanlainen Cessna, jolla saksalainen Mathias Rust 25 v. sitten tupsahti Moskovan Punaiselle torille. Rustilla ei ollut hyväksyttyä reittisuunnitelmaa eikä laskeutumislupaa. Kuten ei ollut meilläkään. Huh huh tuota nuoruuden rämäpäisyyttä. Vieläkin kihara tukkani nousee suorana pystyyn, kun muistelen miten Jussi Halla-ahon isän Yrjön kanssa lennettiin samaisella lentokonetyypillä pilvien roikkuessa parissakymmenessä metrissä Pori- Tampere -maantien päällä, ja sähköjohtojen kohdalla koukattiin aina ylös. "Ylli" aina kehui, että laskeutuu vaikka aidan päälle. Kyllä on isä tullut poikaansa.

P.S.
Jatkoa viime viikon tarinaan: Sain lukijaltani T. Merikalliolta viestin, joka koski juuri päättynyttä Albanian presidentinvaalia. Se valinta kun oli ollut työn ja tuskan takana. Hänen kommenttinsa uutisesta oli hauska : ” Löytyi näemmä joku, joka ei tunne Albanian historiaa.”






PÄHKINÄISET LIHAPULLAT

Nyt kun arvostetut gourmet-kokitkin alkavat suosia reippaita makuyhdistelmiä, uskaltaudun esittelemään nuoruudenaikaisen lihapullareseptini. Niistä nauttiminen oli vähän niin kuin vanhan Neuvostoliiton aikana jazzmusiikin kuunteleminen. Piilossa muilta se piti tehdä. Ei se kiellettyä ollut, mutta outoon valoon olisi laitettu. Ei lihapullia voi noin tehdä. Tee näin, niin hetken kuluttua suu jää nauruun:

½ kg sikanauta jauhelihaa
1 ½ dl kermaa
1 dl korppujauhoja
2 kananmunaa
1½ tl merisuolaa
1 tl pippurisekoitusta
pikku kourallinen pähkinöitä ja rusinoita
4 rkl hunajaa
Rypsiöljyä ja voita paistamiseen.

Sekoita korppujauhot ja kerma ja anna imeytyä kunnolla. Lisää jauheliha ja muut tykötarpeet. Sekoita hyvin. Vedellä kastelluilla käsillä pyöräyttele pulliksi.
Paista voi/rypsiöljyn seoksessa paistinpannulla tai laita uuniin 200 astetta 20 minuutiksi.

Syö uusien rymättyläläisten perunoiden kanssa. Sikli on paras.
Takaan, että nassikatkin tykkäävät. Nyt ei enää minua hävetä. Voin kaiketi ryhtyä nauttimaan näitä jo ihan julkisesti. Olemme avaamassa Aurajokirannassa Vaakahuoneen Paviljongilla ” Sen seitsemän sortin lihapullabaarin”. Katsotaan, kelpuuttavatko kokkimme tämän sinne?

Resepti tulostettavassa muodossa.





 
Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 8. kesäkuuta 2012


KEKKONEN, KEKKONEN, KEKKONEN

Kävimme Naantalin Muumimaailman Emma- kesäteatterissa. Oli Linnateatterin Kekkonen – syntymästä kuolemattomuuteen -näytelmän ensi ilta. Tykkäsin kovasti. Pitkästä aikaa. Nyt ei rienattu ketään, kuten joskus näissä taiteellisissa produktioissa. Näytelmän päähenkilöksi nousi kuitenkin sivuosallinen, hyvän käsikirjoituksen ja näyttelijäsuorituksen ansiosta - melkein presidentti. Ehkäpä joskus kuulemme vielä Presidentin vaalien laskennassa sanat: ”Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen”. Muistan 1956 vaalien ajalta, kuinka koko Suomi alkoi täyttyä Kekkosvitseistä. Niillä vanha kalakaverini meni rimaa heiluen läpi.





Äskettäin kirjoittamassani tarinassa Casablancan Markiisi pääosassa oli kaverini Aarolan Markku. Silloinen Hovioikeuden viskaali. Myöhemmin Hovioikeuden neuvos ja puheenjohtajakin. Niille, jotka epäilivät tuon tarinan todenperäisyyttä, voin kertoa, että kyseinen korkea-arvoinen oikeusoppinut tarkisti sen oikeellisuuden. Samalla ilmoitan, että tuon tarinan kaikki oikeudet pidätetään. Myös Hovioikeus.

Kuten kerroin, Markku on melkoinen kielivirtuoosi. Hänellä on hallussaan uskomaton määrä eri kieliä. Vaatimattomasti hän tosin toteaa joidenkin kielten olevan kahvipöytäkeskustelun tasoa. Mutta kun hän pääsi sanomansa mukaan juonesta kiinni, uusi kieli taittui parhaimmillaan kahdessa viikossa.

Kun Euroopan Neuvosto vuonna 1995 valitsi työryhmän laatimaan ns. uuden demokratian maihin luokitellun Albanian perustuslain, tuomareiden joukkoon pyydettiin mukaan hovioikeudenneuvos Turun hovioikeudesta, naantalilainen M. Aarola. Hän pyysi kolmen viikon valmisteluaikaa, kun kyseinen kieli oli hieman haasteellinen. Työkielenä oli ranska, mutta kahvipöytäkeskustelu paikallisten omalla kielellä oli bonusta Markulle.

Kun muut tuomarit Pariisista, Roomasta ja Mallorcalta suosittelivat kukin oman maansa  perustuslakia esikuvaksi Albaniaan, Aarola  ehdotti, että käsiteltäisiin asiaa albanialaisen delegaation ehdotuksen pohjalta. Lisäksi hän totesi parhaan perustuslain olevan Isossa Britanniassa, jossa sitä ei ole. Ja tarina jatkuu, Markku Aarolan omin sanoin:

"Tapasin illalla Albanian delegaation, jonka kanssa menimme kebabille turkkilaiseen ravintolaan, jossa he kiittelivät siitä, että olin ottanut heidän näkemyksensä huomioon tyrkyttämättä omaa perustuslakiamme. Tällöin he kysyivät ryhtyisinkö Albanian kuninkaaksi. (Silloin muuten Albanian kuningas Leka II eli maanpaossa Etelä-Afrikassa). Sanoin, että en halua siihen hommaan koska tunnen Albanian historiaa. Kuninkaan toimikausi on yleensä ollut kovin lyhyt ja loppuu kurkunleikkaukseen. Näytin kuinka oma kurkkuni leikattaisiin. Laskeutui syvä hiljaisuus, josta selvisin tarjoamalla kierroksen rakia delegaation jäsenille, jonka jälkeen vallitsi jälleen iloinen puheensorina. Tapahtuma sattui Strasbourgissa joulukuussa 1995. Homma jatkui vielä helmikuussa Tiranassa ja päättyi kesken, koska vuonna 1996 alkoivat suuret mellakat Albaniassa pyramidiyhtiöiden kaaduttua".

Tämän tarinan kirjoitettuani syvennyin Turun Sanomien luentaan. Uskomaton yhteensattuma. Silmiini osui hyvin ajankohtainen uutinen: ” Albanian parlamentti lykkäsi keskiviikkona uuden presidentin valintaa, koska kukaan ei ilmoittautunut ehdokkaaksi". Mitä opimme tästä? Historian tunteminen saattaa pelastaa hengen.

Olen saanut elää ja kokea Markun kanssa monta monituista mielenkiintoista matkaa ja tapahtumaa. Ehkä niistäkin joskus vielä kirjoitan kirjan. Jos pitkään elää saan.



RAPARPERISILAKAT NOKKOSILLA

Ainekset:
½ kg silakkaa
1 dl smetanaa tai tuorejuustoa
1 dl nokkosia
10 cm tyviraparperia
suolaa, valkopippuria
rutistus sitruunaa
2 rkl hunajaa
voita/rypsisöljyä

Voitele uuninpelti tai laita leivinpaperia. Myös alumiinifolio käy, mutta käsittele se silloin kevyesti voilla/öljyllä. Laita kokonaiset peratut silakat tai fileet selälleen pellille. Laita hiukan hienoa merisuolaa ja valkopippuria kalojen päälle. Lado ohuiksi siivutetut raparperikiekot tasaiseksi pediksi. Kiehauta nokkoset, pilko ne aivan pieneksi. Sekoita smetana tai tuorejuusto sekä nokkoset ja 1 rutistus sitruunamehua ja hunaja seokseksi. Levitä se tasaisesti raparperien päälle. Lopuksi lado loput silakat vatsalleen komistuksen päälle. 200 astetta uunissa ja 20 minuuttia. Tarkastele, ettei silakoiden pinta ruskistu kärvennykseen asti. Tällä pellillisellä on ph:t paikallaan.

Keitettyjen uusien rymättyläläisten perunoiden kera et tarvitse edes kastiketta. Voinokare tekee usein poikaa.

Resepti tulostettavassa muodossa.




Lisukkeeksi Vaakahuoneen punajuurisalaatti




Perinteinen Smoke and Swing only for ladies -tapahtuma Herrankukkarossa 11.8. myytiin hetkessä loppuun. Maailman viimeinen tosijazzin legenda Ted Curson lupautui kahteen ylimääräiseen konserttiin maasavusaunassa 4.8  ja 12.8.   Tällaista et muualla voi kokea. Lisätietoa ja ilmoittautuminen.

Lähde mukaan yhteiskumppanimme Positiivareiden 30 - vuotisjuhlaan Lahteen 15.6.2012. Minä ainakin haluan kuulla ja nähdä 7 Seinähullun Abba-shown.Lue tästä lisää.


 
Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

lauantai 2. kesäkuuta 2012


KOLME OHJETTA LAIHDUTTAMISEEN

Ohje 1. Älä koskaan lyö vetoa laihtumisesta. Ei kannata. Löin yli 30 vuotta sitten vetoa silloisen työkaverini Välimäen Ollin kanssa. Veto alkoi uudesta vuodesta ja loppupunnitus oli vappuaattona. Se joka häviää, maksaa painonmuutosten erotuksesta 500 markkaa kilo. Kohdallani tammikuu ja helmikuu menivät iloisesti entisen elämän merkeissä. Maaliskuussa aloin jo syödä huoleeni ja huhtikuussa meni hermot. Punnittiin sovitusti vappuaattona. Olli oli laihtunut 3 kiloa. Minä olin lihonut 7 kiloa. Se oli 5000 markan pieti. Harmittaa vieläkin niin vietävästi. Älkää siis lyökö laihduttamisesta vetoa. Ei kannata.

Ohje 2. Tee kuten minä: osta itsellesi T-paita, jonka rinnuksessa on yksi pystyraita. Sanovat, että pystyraita laihduttaa.

Ohje 3. Jollei mikään auta laihduttamiseen, tilaa Juoksija-lehti.




KULTAA JA HOPEAA

Viime kerralla kehuin valmistamaani kalaruokaa, josta ei jäänyt kuin ruodot jäljelle. Nyt on vuorossa kalaresepti, josta ei jää ruotoakaan. Kunhan ne syö kalan mukana. Ovat niin pehmeät ja rapeat, että…

Voitin viime vuonna Naantalin Paras Silakkaruoka -kilpailun. Tulin samoihin aikoihin toiseksi Naantalin silakanperkuukisoissa. Ne piti perattaman käsin. Sain siis hopeaa. Olen siitä ylpeä. Edellisen kerran sain hopeaa 1950 -luvulla Taivassalossa uimakilpailussa. Olin siitäkin hyvin ylpeä. Vaikka osallistujia oli vain kaksi.

Viime lauantaina oli Velkualla jälleen silakan perkuukilpailut. Voiton vei Länsi-Rannikon Kala Oy:n johtaja, Päivärinnan Anssi. Vanha koulukaverini. Anssi käsittelee vuosittain 9 miljoonaa kiloa silakkaa. Minä perkasin edellisen kerran viimeksi (kun ei oteta huomioon viime vuotta) vuonna 1957. Taito ei ollut ruostunut. Olin salaa kasvattanut oikean käden peukaloon aika pitkän kynnen, jolla katkaisin silakoiden kaulan. Kilpailin isossa ammattilaisten ryhmässä ja tulin toiseksi. Urpo Martikainenkin oli tullut katsomaan kisaa.  Olen hopeasta taas ylpeä. Mielestäni Anssi oli tekninen voittaja. Minä olin moraalinen voittaja. Anssi nimittäin teki koko kisan ajan hassuja naaman liikkeitä ja minua nauratti niin. Uusimme ensi suvena kisailun, jos meidät siihen kutsutaan. On niin kiva näyttää nuoremmille. Lisää tapahtumasta.

Tänäkin vuonna sain kutsun jälleen Naantalin paras silkkaruoka -kilpailuun. Lähetin sinne kaksi ehdotusta. Toinen nimellä Pentti Kangas ja toinen nimellä Oskari Kangas. Kilpailu peruutettiin, koska ilmoittautuneita oli vain kaksi. Minä niin mieleni pahoitin. Olisi ollut kiva saada samanaikaisesti kultaa ja hopeaa. Niin kuin vanhassa valssissa.

Jottei mene hukkaan hyvä resepti, kerron sen teille:

MEREN HOPEISTA VILJAA

1 kg perattuja, kokonaisia silakoita. Jos on fileitä, taita kalan muotoon ennen paistamista.
2 dl kermaa
2 rkl sinapin siemeniä
2 rkl sinappia (mielellään Dijon)
2 rkl kuminan siemeniä
1 rkl hunajaa
ruisjauhoa
hienoa merisuolaa
voita/rypsiöljyä

Tee kastike kermasta, sinapista, sinapin siemenistä, kuminasta ja hunajasta. Anna silakoiden marinoitua kastikkeessa yön yli jääkaapissa. Pyörittele silakat suola/ruisjauhosekoituksessa ja paista pannulla voi/rypsiöljyseoksessa. Gluteenittoman saat käyttämällä tattarijauhoa.

Mikään ei ole niin hyvää kuin tämä herkku suoraan pannulta nautittuna. Paitsi lisää samanlaisia. Uusien perunoiden kera. Ostin jo eilen kapallisen kasvihuoneessa kypsyneitä. On hintansa väärtti. Aina. Kun tällaista herkkua saa alle kympin kilo, on se nautinnollisempaa kuin esim. kampasimpukat.

Resepti tulostettavassa muodossa





MENNÄÄN
joukolla yhteiskumppanimme Positiivareiden 30 - vuotisjuhlaan Lahteen 15.6.2012. Minä ainakin haluan kuulla ja nähdä 7 Seinähullun Abba-shown. Lue tästä lisää.


 
Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.