PIKKU-OSKARI TALLINNASSA

Kävimme vaimoni kanssa Tallinnassa. Meillä kun on hänen kanssaan sellainen viha-rakkaussuhde. Hän vihaa minua ja minä rakastan häntä. No, ei vaiskaan. Äitienpäivää piti juhlistaa.

Lensimme Turusta suoraan pikkukoneella Tallinnaan. Matka Turku Air - lentoyhtiön 6- paikkaisella koneella kesti vain 40 minuuttia. Se oli helppoa matkustamista. Kuinkahan moni Turun seudun asukkaista tietää tällaisesta mahdollisuudesta? Kotikaupungin/lähikaupungin lentokenttiä ja sen suoralentoja Eurooppaan kannattaa suosia. Se on vähän niin kuin Ruotsin Höyrylaivayhdistyksen motto”: Matkustakaa höyrylaivoilla, muutoin ne katoavat lopullisesti.” Jos meillä ei ole ovia auki maailmalle, eriydymme esi-isiemme tavoin varainhankintaan, jossa naapurit hakkaa toisilleen polttopuita.

Matka oli meille myös nostalgiaa, kun Tallinnassa tuli käytyä jo neuvostoaikaan 1970 -luvulla. Töissä oltiin Olympialaisten aikaan 1980 melkein koko kesän. Höyrylaivamme talvehti myös Piritan satamassa ravintolana juuri ennen Eestin itsenäistymistä. Eestin itsenäisyyden arkkitehdit käyttivät ahkerasti laivamme tiloja ” ei kenenkään maana ”. Lennart Meri tuli tältä ajalta hyvin tutuksi.

Monta juttua ja tarinaa tuli mieleen. Ajaessamme Piritan Olympiasatamaan, vaimoni muisti erään, sanoisinko helluisen pikku tapahtuman. Ina -troolarimme oli kiinnitetty laituriin. Eräänä aamuna heräsimme iluseeen (kauniiseen) auringonpaisteeseen. Viereisellä penkillä loikoili laitapuolen kaveri ryysyissään vain sanomalehdet peittonaan. Marja sai hellyyskohtauksen (hän saa niitä aika usein) ja hivutti miehen vierelle juuri jääkaapista nostetun kylmän olutpullon sekä ison lohivoileivän. Hän varoi herättämästä miestä, joka jatkoi nukkumistaan autuaan tietämättömänä. Heräsihän hän. Seurasimme aluksemme hytistä piilotellen tapahtumaa. Kun mies heräsi, ja näki näkynsä, hän hypähti melkoisen matkan suoraan penkistä kohti aurinkoista taivasta. Hädissään hän katsoi ympärilleen. Ei ristin sielua. Hänen lisäkseen näkyvillä oli ainoastaan kylmä olut ja lohivoileipä. Peittona olleet sanomalehdet saivat uusiokäytön. Salamana hän kietoi lehdet näkynsä ympärille ja kiiruhti läheiseen Kalev Jahtklubin puistoon. Ettei vaan kukaan tulisi ottamaan tätä näkyä häneltä pois. Tuota tapausta muistelimme ja vieläkin meille tuli siitä hyvä mieli.

Ajelimme Pärnun maantietä. Ohitimme kisojen aikaisen Jahtklubin johtajan Svenin ja hänen Claire -vaimonsa talon. ”Muistatko Oskari, kun Pikku-Oskari katosi vierailumme aikana tuolla pihalla? ” huudahti vaimoni. Totta tosiaan. Olimme vierailulla heillä ja juniorimme jäi pihalle peuhaamaan talon schäfer- koiran kanssa. Kun sitten aikanaan olimme lähdössä kotiin, ihmettelimme, minne muutaman vuoden ikäinen juniorimme oli kadonnut. Porttikin oli lukossa ja pihaa reunustivat korkeat aidat. Pelästyimme aika lailla. Poikaa ei löytynyt mistään. ” Sano nyt edes sinä, minne poika on hävinnyt!” tiuskaisin vahtikoiralle. Koira lähti viipettämään talon takana olevalle kopilleen. Kurkki sisälle, heilutti häntäänsä ja haukahti muutaman kerran iloisesti. Siellä koirankopissahan Pikku-Oskarimme lepäsi autuasta untaan.

LOHENNAHKAHERKKUA Mainiota thetki -ruokablogia kirjoittava Teemu mainitsi, että ennen käytettiin ruoanlaitossa kaikki raaka-aineet. Kalastakin jäi vain ruodot ja nahka. Ajattelin panna puolet paremmaksi: Vuoden 1980 Tallinnan purjehdusolympialaisissa olin edustustehtävissä troolari m/s Inalla. Aluksessa oli mm. kaasukäyttöinen pakastekaappi. Sen olin täyttänyt lohifileillä, omasta tuotannosta. Lohta graavasin ja pariloin. Höyrystin ja paistoin. VIP-vieraat olivat riemuissaan. Sitten kun tuli oikein tärkeitä vieraita, tein omaa omituista herkkuani. Se meni kuin kuumille kiville. Sanan täydessä merkityksessä. Kas tässä avain infernaaliseen herkutteluun: Fileeraa fileestä irti kalan nahka. Mikä tahansa suomuton kala käy. Mahdollisimman puhtaaksi. Jos siihen jää hiukan kalan lihaa, ei sen väliä. Suolaa nahka kevyesti ja anna imeytyä hetki. Lämmitä paistinpannu tosi kuumaksi. Mieluiten valurautapannu. Leikkaa kalan nahka 4-5 cm leveiksi suikaleiksi. Laita ne selkäpuoli pannuun päin. Muista, pannun pitää olla tosi kuuma. Anna olla suikaleiden pannulla muutama sekunti molemmin puolin, niin että ne käpristyvät kunnolla. Älä polta, mutta älä jätä raa’aksikaan. Ota haarukalla suikaleen päästä kiinni ja pyöritä se rullalle. Tarjoa ehdottomasti kuumana. Lisukkeeksi sopii erinomaisesti salaattivalikoima. On muuten hyvää. Ruotoreseptiä en enää ryhdy laatimaan. Joten kala hupenee tosi vähiin, ennen kuin loppuu. Resepti tulostettavassa muodossa

Elämän makuisin terveisin Pentti-Oskari Kangas Kiireapulainen  Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.