perjantai 25. toukokuuta 2012


CASABLANCAN MARKIISI JA FAZERIN SININEN

Elettiin 1980 -lukua. Toimin silloin Suomen Kalankasvattajaliiton merikasvatusdivisioonan puheenjohtajana. Liittoomme tuli tiedustelu Espanjasta. He haluaisivat konsultin auttamaan heitä kalanpoikaslaitoksen suunnittelussa. Ihan vähän käytin asemaani oikein ja ilmoittauduin hankkeeseen. Kyseinen henkilö Carlos Zarate saapui ensin Suomeen tutustumaan olosuhteisiimme. Meillä kotona vieraillessaan hän hämmästeli seinällä olevaa valokuvasuurennosta, jossa olin Presidentti Kekkosen kanssa kalalla. Kekkonen oli juuri käynyt Espanjassa valtionvierailulla, joten hän tiesi herran. Tämä kuva teki häneen niin suuren vaikutuksen, että minun oli liikesuhteen käynnistyessä otettava se seinältä ja annettava vieraalle kotiin tuliaiseksi.

Tuli vastavierailun aika ja varsinainen toimi. Mukaan otin keskisuomalaisen poikaskasvattaja Martin sekä tulkiksi naapurimme, monipuolisen kielitaidon omaavan hovioikeuden viskaalin Markku Aarolan, Barcelonan Yliopistossakin opiskelleen. Kun aikanaan myin Beaufort -veneiden muotit Italiaan, Markku pyysi 2 viikkoa aikaa, niin hän opettelee kielen. Niin opetteli ja tehtiin kauppakirjatkin italiaksi.

Malagan lentokentällä meitä oli vastassa pitkä valkoinen Bullman Mersu 600. Siihen asti maailman arvostetuinpia autoja. Ja kalleimpia. Meitä olivat vastassa Carlos Zarate sekä meille vieras mies, joka ilmoitti olevansa Zaraten lakeija. Tämä isäntämme kun sattui olemaan Casablancan markiisi. Merkittävää oli hänen ulkonäkönsä: pieni käkkäräpää, joka itse halusi ajaa autoa. Hidalgon näköinen kaveri oli apulainen ja se erehdytti Matin.

Markiisi istahti rattiin ja minä pääsin etupenkille. Lihavien etuoikeus. Muut menivät auton tilavaan takaosaan. Matkan aikana Martti otti laukustaan Fazerin sinisen suklaalevyn ja tarjosi siitä ensin lakeijalle, sitten Aarolalle ja viimeksi minulle. Huomasin, että yksi on joukosta poissa. Vinkkasin salavihkaa auton ratin taakse.

Martti kaivoi suklaalevyn uudelleen, rullasi tinapaperin syrjään ja tokaisi iloisesti (Martti ei osannut yhtään ainoaa ulkomaan sanaa - näin luulin.) " Ai juu, shafööööör!" Martista ja markiisista tuli sitten hyvät kaverit, vaikkei kumpikaan osannut toistensa kieltä.

Kiertelimme upeaa Granadan vuoristoa markiisin maasturilla vuoripuroja etsien löytääksemme kelpoisan poikaslaitoksen paikan. Löytyihän se. Meidät yövytettiin ikivanhassa Maurien aikaisessa Alhambran linnassa.

Zaratella oli ison korttelin kokoinen keskiaikainen linna keskellä Granadan kaupunkia, jossa hän tarjosi meille lounaan. Tutustuimme myös markiisin 5000 hehtaarin oliiviviljelyksiin ja puristamoon. Carlos oli kotoisin Baskimaasta, hänen sukunsa oli aateloitu kun hänen esi-isänsä oli majoittanut ja ruokkinut tuntemattomana matkustaneen Espanjan kuninkaan ja sen vuoksi hänen vaakunassaankin oli suuri punainen sydän.

Linnassa oli paljon vanhaa tavaraa. Niitä sitten ihmeteltiin. Martti totesi lopuksi, että " onpas paljon kaikenlaista romua ". Onneksi isäntämme ei ymmärtänyt suomea. Kaveruus heidän välillään säilyi.





KASVISPYÖRYKÄT

Yksi tämän kesän uutuuksista Vaakahuoneella Aurajokirannassa on seisova lihapullabaari. Sen seitsemää lajia pullia. Erilaisia lihapullia, kalapullia ja myös kasvispullia. Tässä resepti niiden valmistamiseen:

1 kg juureksia. Porkkanaa, lanttua, keräkaalia, selleriä, sipulia ja jos väriä haluat, punajuurta.
1 dl korppujauhoja
2 rkl perunajauhoja
5 kananmunaa
rakuunaa, basilkaa tuoreena silputtuna tai kuivattuna sekä suolaa
2 rkl rypsiöljyä paistamiseen

Raasta kuoritut juurekset. Väännä kulhossa ainekset  tasaiseksi massaksi. Pyöritä pulliksi ja laita uuninpellille leivinpaperin päälle rypsiöljyn kera. 160 astetta, 15-20 min. Väristä näet kypsymisen. Vaalean keskiruskea on hyvä. Gluteenittomia pullista tulee, kun vaihtaa korppujauhon esim. soijarouheeseen tai mantelijauhoon.

Kastikkeena voit käyttää kylmää kermaviiliä, johon olet lisännyt tillisilppua ja lirauksen sitruunamehua. Lisukkeena tietenkin kuoriperunat. 

 Resepti tulostettavassa muodossa








 
Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 18. toukokuuta 2012


PIKKU-OSKARI TALLINNASSA

Kävimme vaimoni kanssa Tallinnassa. Meillä kun on hänen kanssaan sellainen viha-rakkaussuhde. Hän vihaa minua ja minä rakastan häntä. No, ei vaiskaan. Äitienpäivää piti juhlistaa.

Lensimme Turusta suoraan pikkukoneella Tallinnaan. Matka Turku Air - lentoyhtiön 6- paikkaisella koneella kesti vain 40 minuuttia. Se oli helppoa matkustamista. Kuinkahan moni Turun seudun asukkaista tietää tällaisesta mahdollisuudesta? Kotikaupungin/lähikaupungin lentokenttiä ja sen suoralentoja Eurooppaan kannattaa suosia. Se on vähän niin kuin Ruotsin Höyrylaivayhdistyksen motto”: Matkustakaa höyrylaivoilla, muutoin ne katoavat lopullisesti.” Jos meillä ei ole ovia auki maailmalle, eriydymme esi-isiemme tavoin varainhankintaan, jossa naapurit hakkaa toisilleen polttopuita.

Matka oli meille myös nostalgiaa, kun Tallinnassa tuli käytyä jo neuvostoaikaan 1970 -luvulla. Töissä oltiin Olympialaisten aikaan 1980 melkein koko kesän. Höyrylaivamme talvehti myös Piritan satamassa ravintolana juuri ennen Eestin itsenäistymistä. Eestin itsenäisyyden arkkitehdit käyttivät ahkerasti laivamme tiloja ” ei kenenkään maana ”. Lennart Meri tuli tältä ajalta hyvin tutuksi.

Monta juttua ja tarinaa tuli mieleen. Ajaessamme Piritan Olympiasatamaan, vaimoni muisti erään, sanoisinko helluisen pikku tapahtuman. Ina -troolarimme oli kiinnitetty laituriin. Eräänä aamuna heräsimme iluseeen (kauniiseen) auringonpaisteeseen. Viereisellä penkillä loikoili laitapuolen kaveri ryysyissään vain sanomalehdet peittonaan. Marja sai hellyyskohtauksen (hän saa niitä aika usein) ja hivutti miehen vierelle juuri jääkaapista nostetun kylmän olutpullon sekä ison lohivoileivän. Hän varoi herättämästä miestä, joka jatkoi nukkumistaan autuaan tietämättömänä. Heräsihän hän. Seurasimme aluksemme hytistä piilotellen tapahtumaa. Kun mies heräsi, ja näki näkynsä, hän hypähti melkoisen matkan suoraan penkistä kohti aurinkoista taivasta. Hädissään hän katsoi ympärilleen. Ei ristin sielua. Hänen lisäkseen näkyvillä oli ainoastaan kylmä olut ja lohivoileipä. Peittona olleet sanomalehdet saivat uusiokäytön. Salamana hän kietoi lehdet näkynsä ympärille ja kiiruhti läheiseen Kalev Jahtklubin puistoon. Ettei vaan kukaan tulisi ottamaan tätä näkyä häneltä pois. Tuota tapausta muistelimme ja vieläkin meille tuli siitä hyvä mieli.

Ajelimme Pärnun maantietä. Ohitimme kisojen aikaisen Jahtklubin johtajan Svenin ja hänen Claire -vaimonsa talon. ”Muistatko Oskari, kun Pikku-Oskari katosi vierailumme aikana tuolla pihalla? ” huudahti vaimoni. Totta tosiaan. Olimme vierailulla heillä ja juniorimme jäi pihalle peuhaamaan talon schäfer- koiran kanssa. Kun sitten aikanaan olimme lähdössä kotiin, ihmettelimme, minne muutaman vuoden ikäinen juniorimme oli kadonnut. Porttikin oli lukossa ja pihaa reunustivat korkeat aidat. Pelästyimme aika lailla. Poikaa ei löytynyt mistään. ” Sano nyt edes sinä, minne poika on hävinnyt!” tiuskaisin vahtikoiralle. Koira lähti viipettämään talon takana olevalle kopilleen. Kurkki sisälle, heilutti häntäänsä ja haukahti muutaman kerran iloisesti. Siellä koirankopissahan Pikku-Oskarimme lepäsi autuasta untaan.




LOHENNAHKAHERKKUA

Mainiota thetki -ruokablogia kirjoittava Teemu mainitsi, että ennen käytettiin ruoanlaitossa kaikki raaka-aineet. Kalastakin jäi vain ruodot ja nahka. Ajattelin panna puolet paremmaksi:

Vuoden 1980 Tallinnan purjehdusolympialaisissa olin edustustehtävissä troolari m/s Inalla. Aluksessa oli mm. kaasukäyttöinen pakastekaappi. Sen olin täyttänyt lohifileillä, omasta tuotannosta. Lohta graavasin ja pariloin. Höyrystin ja paistoin. VIP-vieraat olivat riemuissaan. Sitten kun tuli oikein tärkeitä vieraita, tein omaa omituista herkkuani. Se meni kuin kuumille kiville. Sanan täydessä merkityksessä.
Kas tässä avain infernaaliseen herkutteluun:

Fileeraa fileestä irti kalan nahka. Mikä tahansa suomuton kala käy. Mahdollisimman puhtaaksi. Jos siihen jää hiukan kalan lihaa, ei sen väliä. Suolaa nahka kevyesti ja anna imeytyä hetki. Lämmitä paistinpannu tosi kuumaksi. Mieluiten valurautapannu. Leikkaa kalan nahka 4-5 cm leveiksi suikaleiksi. Laita ne selkäpuoli pannuun päin. Muista, pannun pitää olla tosi kuuma. Anna olla suikaleiden pannulla muutama sekunti molemmin puolin, niin että ne käpristyvät kunnolla. Älä polta, mutta älä jätä raa’aksikaan. Ota haarukalla suikaleen päästä kiinni ja pyöritä se rullalle.

Tarjoa ehdottomasti kuumana. Lisukkeeksi sopii erinomaisesti salaattivalikoima.
On muuten hyvää. Ruotoreseptiä en enää ryhdy laatimaan. Joten kala hupenee tosi vähiin, ennen kuin loppuu.

Resepti tulostettavassa muodossa















Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 11. toukokuuta 2012


LOSSIVAHDIN YÖHERÄTYS

Herrankukkaron naapurimme, Saarisen Jussi on hyvä kaverini. Luit ihan oikein. Hyvä kaveri, vaikka on naapurimme. Jussi on toimelias maanviljelijä, joka päätoimensa lisäksi ahertaa monenmuotoisissa toimissa. Kun vuosikymmeniä sitten ajoin talvella autollani Rymättylästä Iniöön, laivaväylän railolossia hoiteli Saarisen Jussi. Ennen sitä vetivät köysillä hevoset, nyttemmin vaijereilla moottori.

Jussi sai joululahjaksi esikoiskirjani ”Onnellisen miehen tarinoita”. Hän soitti minulle viikonloppuna ja kiitteli kirjaa. Sanoi useasti pashapäivän jälkeen lukevansa yhden luvun. Hihittelevänsä ja nukkuvansa makoisasti. Vapunalus -kirjeessäni kerroin tarinan Rymättylän pirtuajoista ja senaikaisesta puhelinsysteemistä, jossa yhdellä puhelinlinjalla hoidettiin useammankin huushollin tiedonkulku. Soittojen määrä ilmoitti soiton kohteen.

Naapuri kertoi jutun luettuaan saaneensa muistiyhteyden aikaan, jolloin hän toimi lisätoimisena maantielossin kuskina saaremme Airismaan ja Aaslaluodon välillä. Lossi siellä on vieläkin. Herrankukkaroonkin tultiin Rymättylän pääsaarelta Otavalta Kirveenrauman lossilla. Öisin lossikuski nukkui pienessä mökissään. Joskus öinen kulkija raa’asti herätti hänet puhelinkampea vääntäen, ja se raikui sitä enemmän, mitä sitä väännettiin. Kilistyksen jälkeen joskus asia sitten varmistettiin puhelinluurilla. Paikkakuntalaiset kilauttivat vain ihan pikkaisen, ja odottivat, että valo syttyi lossimökissä. Puhelinluuria ei tarvittu. Kaikki hoidettiin hienovaraisesti.

Jussi kertoi tositarinan: Eräänä yönä – juuri uneen vaipuneena – hän heräsi raivokkaaseen, piiiitkään kilinään. Hän arvasi, että kyseessä oli joku satunnainen kulkija. Jussiahan harmitti. Hän tempaisi puhelinluurin käteensä, josta kuului tiukkasävyinen ääni: ”Haloo, haloo, onko siellä ketään?” Jussia hatutti moinen käyttäytyminen eli ylenpalttisen pitkä kilistely, ja hän vastasi unenpöpperöisellä äänellä: ”Munkkilassa”. ”Munkkilassa, tämän piti olla lossituvalla?” kuului hätääntynyt ääni.
” Lossituvalle on yksi lyhyt soitto, tänne Munkkilaan on neljä pitkää, hyvää yötä! ”.

Vinkki: Jos haluat Jussin lailla iltalukemiseksi ”hihitellen uneen” eli ONNELLISEN MIEHEN TARINOITA, klikkaa



 ISOISÄN LIHAPULLAT

Äitienpäivän kunniaksi haluan avittaa ihan rakkaita äitejämme:
Kertokaahan isälle ja tenaville, että äiti menee päivällä ruokalevolle ennen lounasta ja odottelee herätessään yllätystä. Toiveessa on lihapullalounas isän tapaan. Senkin voi kertoa, että samalla tulee testatuksi rakkauden määrä ja laatu.

Tässä ohje isille, jonka voi tulostaa pdf -muodossa ja toimia sen mukaan:

Ainesosat:
- 400 gr sikanauta jauhelihaa
- yksi sipuli oikein pieneksi silputtuna ja paistinpannulla kuullotettuna keltaiseksi.
- 2 kananmunaa
- 1.5 dl kaurahiutaleita
- vajaa tl hienoa merisuolaa
- 1/2 tl pippuria (valko- musta- maustepippuria)
Jos haluat eksoottista makua, lisää vähän chilipippuria.

Sekoita keskenään ja pyörittele pullia. Lapset voi osallistua tähän luovaan toimintaan. Mitä nuorempi lapsi, sitä persoonallisempi pulla. Pullan ulkomuodosta äiti tietää, ettei kyseessä ole ruokatehtaan äitien eineslihapulla. Paista paistinpannulla voi/rypsiöljyssä. Tai laita voidellulle uuninpellille 180 asteeseen. 30 minuuttia. Kunnes ovat kauniin tumman ruskeita.

Tarjotaan keitettyjen kuoriperunoiden kanssa.

ÄKÄINEN ISÄN LIHAPULLAKSTIKE


Laita paistinpannulle 3 rkl voita ja 3 rkl rypsiöljyä. Lämmitä se kuumaksi ja ripottele ohut kerros vehnäjauhoja. Kun jauhot alkavat ruskistua, hämmennä niitä tehokkaasti, ettei pala. Lisää kuumaa vettä ja hämmennä koko ajan. Olisi hyvä keittää kastiketta 10–15 minuuttia, jotta jauhot kypsyvät. Raaka, nopeasti tehty ruskea peruskastike aiheuttaa vatsassa ongelmia. Raaka mikä raaka. Keitä siis kastike kokoon sopivan paksuiseksi. Lisää lipuksi soijakastiketta 3-4 rkl. Kermaakin voi lisätä, jos on oikein huikentelevainen mieli. Nassikoiden makuun vielä luraus ketsuppia.

Ja kaiken päätteeksi Äitienpäivälounaan jatkeeksi isä halaa äitiä ja sitten kaikki toinen toisiaan.
Vielä: isi korjaa pöydän ja hoitaa tiskin ja lupaa, että viimeistään ensi vuonna taas uudestaan..

Jos tähän toimeen ei ole mahdollisuutta, voittehan tulla Vaakahuoneen Paviljongille Aurajokirantaan, jossa on koko perheen Äitienpäivälounas. Lapsille on viittä eri lajia (5) lihapullaa ja perunamuusia. LIHAPULLABAARISSA.

Lisätietoja www.vaakahuone.fi

ps. lisäksi ilmainen Äitienpäiväkonsertti. Happy Swing Band (eläviä soittajia). Tamperelaiset samaan hintaan.

Resepti tulostettavassa muodossa







Korjaus:
Vapun reseptijuomassa vesi keitetään ensin ja annetaan jäähtyä hieman. Sen jälkeen lisätään hunaja ja kuperkeikkajuoma. Keittäessä veden koostumus muuttuu niin, että lisukkeet imeytyvät siihen mukavasti. Sama ilmiö on esim. suutarinlohta tehdessä. Liemen pitää kiehahtaa, ennen kuin se vetäytyy kelpoisaksi kokonaisuudeksi.

VIIKON AFORISMI:
Laiskan maineen saa, vaikkei tekisi mitään.

VIIKON VINKKI:
RAKAS YHTEISTYÖKUMPPANIMME JUHLII.
JUHLITAAN MEKIN!


Positiivarit juhlivat kesäisessä tunnelmissa kolmekymppisiään Lahden Sibelius-talolla perjantaina 15.6. Itse pääsen silloin lavalle ja Seitsemän Seinähulluakin tulee mukaan.  Olisi hienoa jos Perjantaireseptiläiset olisivat mukana sankoin joukoin Positiivisissa juhlissa. Liputkaan eivät ole paljon, vain vuoden vähemmän kuin sankarin ikä eli 29 euroa.

Lisää informaatiota.


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 4. toukokuuta 2012


HAUKEA HAMMASHARJALLA

Kävimme aikoinaan ystäväni Urposen Hessun kanssa vähän väliä kalastamassa troolari Inallamme saaristossa. Usein Ahvenanmaan puolella, jossa oli upeat haukivedet. Hessu rehvasteli jatkuvasti sillä, että haukea siellä on niin paljon, että koukkuun käy, vaikka heittäisi hammasharjan veteen. Kaverimme kyllästyivät rehvasteluun, he vaativat Hessulta näyttöä väitteeseensä. Niinpä hän haki kaupasta värikkään hammasharjan ja Soron kalastuskaupasta pari uistimen irtokoukkua, jotka hän ruuvasi siihen harjan päähän. Ja ei muuta kuin Ahvenanmaalle. Pohjoisen Jurmon vesille. Toimin todistajana, kun Hessu heitti ensimmäisen yrityksen kaislikon reunaan. Uskomatonta, mutta totta, hammasharjan koukkuihin tarttui melkoisen suuri hauki. Se saatiin yhteistoimin varovaisesti nostettua alukseemme. Ja siihen loppui Hessun uistimen heitot. Minä jatkoin heittelyä ja vaihtelin uistinta. Tuloksetta.

Kun sitten saavuimme Naantalin rantaan, Tavastin Killassa Hessu ylpeänä kertoi nk. Rantaparlamentille (ravintolan vakiasiakkaille) ” Se on kuulkkas poja semmone juttu, et hammasharjalla se o heitto ja hauki. Oskari todistaa". ”Niinhän se olikin. Kun kaverit kiusoittelivat Hessua sillä, että lieneekö hammasharjan merkillä merkitystä, totesi Hessu: ” On kyl. Kaikken paras on semmone pualipehmeä Pepsodentti”. Puolipehmeä Pepsodentti koukkuvarusteisena riippui troolari Inamme ajohytin seinällä vielä vuoden. Kunnes se sitten suruksemme paloi rakkaan troolarimme myötä Iniössä.



KEITETTY HERKKUHAUKI KASTIKKEESSA

Hauki on kala. Hauki on kala. Hauki on hyvä kala. Hyvin tehtynä hyvää ruokaa. Isoisälläni Lyökin pappalla oli rannassa talvella muutama haukikoukku ( silakkasyöttinen iskukoukku puuristissä avannossa roikkuen ) kaislikon reunalla. Pyytimiä ei ollut montaa, sillä se oli koukku ja hauki per nosto. Eikä perheemme montaa haukea kerrallaan jaksanut syödä. Hauet kun määrätyissä kohdin olivat suuria. Lieneekö koukkukalastus nykyään enää sallittua. Se oli varma tapa saada kalaeinettä.

Ainesosat:

Hauki
vettä
sipulia
suolaa
etikkaa
mustapippuria
voita
vehnäjauhoja
kananmunia

OHJE:
Keitä hauki paloiteltuna kattilassa. Lisää sipulinlohkoja, merisuolaa ja kokonaisia mustapippureita. Kun kala on kypsä, tehdään kastike: Kattilaan voita reilusti sulamaan. Joukkoon vehnäjauhoja vispilällä vatkaten niin, että on aika paksua. Lisätään kalan keitinlientä, jotta saadaan sopiva sakeus. Liraus etikkaa. Valmiiksi keitetyt kananmunat paloitellaan joukkoon. Kuoriperunat kruunaavat yksinkertaisuuden ja sen tuoman nautinnon. Kuka vielä sanoi, ettei hauki ole hyvä kala?

Resepti tulostettavassa muodossa






Korjaus.
Laitoin aiemmin vinkkiosoitteen uudesta mainiosta sokerittomasta ja lisäaineettomasta luonnon makeutusaineesta, joka sopii erinomaisesti myös diabetesihmisille ja laihduttajille. Oikea osoite on www.steviaa.fi

Päivän aforismi:
"Nälkä lähtee syömällä ja akka juomalla". Risto Nihtilä.


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.