perjantai 20. huhtikuuta 2012


KUNTA KINTE GAMBIASSA

Olimme Millenniumin aikaan viettämässä lastemme Merin ja Karioskarin kanssa vuosituhannen vaihtumista Länsi-Afrikassa, Gambiassa. Se oli minulle jo kolmas laatuaan. Vuosituhannen vaihtumista juhlistimme osallistumalla Guinnesin ennätystapahtumaan. 2000 (siis kaksi tuhatta) rummuttajaa samassa konsertissa. Olihan se infernaalinen kokemus.

TV:ssä tuli ympäri maailmaa otoksia ihmisten erikoisista juhlamuodoista vanhan vuosituhannen vaihtuessa uuteen. Tuttavat Suomessa kertoivat, että yhtäkkiä ruutuun tuli Oskarin perhe, joka tarpoi Gambian hiekkarantaa pitkin. Ainoat valkonaamat kymmenien tuhansien mustien joukossa. Aikamoisia linssiluteita kuulema. Minkä minä sille voin, että olimme ainoat valkonaamat kymmenien tuhansien mustien joukossa. Erikoisuuksia tietenkin kuvasivat.

Teimme myös risteilyretken entisellä ruotsalaisella rannikkovartioston veneellä 190 km Gambiajokea pitkin syvälle viidakkoon. Aluksen juoppo ruotsalainen kippari muistutti ilmielävästi legendaarista elokuvanäyttelijä – legenda Humphrey Bogartia viinaan menevän kipparin roolissaan 50- luvun mustavalko- elokuvassa African Queen.

Matkalla poikkesimme KUNTA KINTEN kylässä. Huikea kokemus. Muistanet takavuosien suosikkisarjan TV: stä nimellä ”JUURET”. Elokuvan sankari oli kotoisin juuri tästä kylästä. Hänet vietiin 1700- luvulla orjaksi Amerikkaan. Havahduttavin muistijäänne oli muslimi - kyläpäällikkö, jolla oli 7 vaimoa. Hän asui 7 huoneen rivitalossa. Siis 7 makuuhuonetta peräjälkeen. Jokainen makuuhuone oli nimikoitu viikonpäiväksi. Jokaisessa makuuhuoneessa eli yksi vaimoista. Mestari loikoili siis yönsä joka viikonpäivänä eri kammarissa. Ukkeli oli jo yli 70- vuotias, mutta eipä ollut rakentanut itselleen vielä ”lepoyö” -huonetta. Huh!

Ensimmäinen vierailuni sijoittui 60–70 luvun vaihteeseen, jolloin Matkatoimisto Spies aloitti ryhmämatkat tähän eksoottiseen maahan. Se oli ensimmäinen järjestetty charterlentomatka Gambiaan. Koneemme laskeutui illalla kuoppaiselle sorakentälle, jonka reunoilla laskeutumisvaloina palvelivat pienet nuotiot. Passi leimattiin puun alla. Leimaajasta näkyi vain valkoiset hampaat. Mukanamme oli iäkäs mummo aikuisiässä olevan tyttärensä kanssa. Kun matkalaukut siirrettiin koneesta bussiin (joka oli maan ensimmäinen linja-auto, sekin Spiesin sinne tuoma) jokainen seurasi tarkkaan oman laukkunsa kulkua, jottei se häviäisi siirrossa. Paitsi tämä mummo. ” Äiti, oletko nyt seurannut matkalaukkuasi, että tiedät minne se vietiin? Sitä ei nyt löydy mistään.” ” Enhän mie sen tarkemmin. Katsoin vain millainen mies sen vei.” ”Millainen mies se sitten oli?” Tuntomerkit olivat hyvät. ”Se oli sellainen musta mies, jolla oli valkoiset hampaat.”

Kävelimme pääkaupungissa Bathurstissa pitkin pääpolkua. Pieniä poikia parveili sanan täydessä merkityksessä mustanaan ympärillämme. Vilkkaina kuin kuuluu ollakin. Oli kuuma ja aloin hermostua. Sanoin yhdelle housunpunteissani roikkuvalle pienelle, ylivilkkaalle mustalle pojalle tuskastuneena (tosi hölmösti):”Go Home!”
” Why ? This is my Country !”
Ihminen voi nolata itsensä tosi helposti.






VÄHÄN SUOLATTUA LOHTA AGRICOLAN TAPAAN


Tässä vielä puolivuosituhatta sitten julkaistu herkullinen kalaresepti. Sain kerran palautetta, ettei käyttämämme nimi ´riimilohi´ ole oikein. Oli se kauan sitten. Ja nyt taas.

” Lohi halastaan ja selkä-ruoto otetaan pois (siis fileoidaan). Se pyyhitään sitte`hyvin puhoiseksi puhtaalla liina-rievulla ja hiastetaan senpeästä lihanpuolelta suoloilla ja hiukalla sokerilla, jotka ensin sekoitetaan sekaisin; sitte hiastetaan molemmin pulin niin paljolla pienillä suoloilla, että tulee hiukan suolaiseksi (riimisuolatuksi).
Puhtosen pytyn pohjalle`pannaan sitte`muutama vihriäinen tillin oksa ja lohi niiden päälle`taas tillin oksia. Tässsä 12 tuntia oltuansa on se syötävä ruokaöljyllä ja etikalla.

Tässä suolassa säilyy lohi 8 päivää taikka vähän enemmänkin, mutta pitää sitte`joka päivä käännettämän.”

Siinähän se on nykyaikanakin käytetty lohen graavaaminen. Mikään ei ole muuttunut. Tai on sentään. Kala sivellään lopuksi ruokaöljyllä ja etikalla sekoitetulla kastikkeella. Kokeilkaa. Etikka varsinkin antaa mukavan lisämaun. Sen esi-isämme noin 20 sukupolvea sitten jo tiesivät. Maistuu varmaan meillekin!

Resepti tulostettavassa muodossa












Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

5 kommenttia: