ILMALAIVAN LÄMMITTÄJÄ KATEISSA

Muutama muisto vuosikymmenten takaa silloisesta kotikaupungistani Uudestakaupungista.

Luokallani kansakoulussa oli 50-luvun alussa sen ajan tunnistamattoman kirjainyhdistelmän ADHD:n omaksunut vilkas pulpettikaverini jäänyt kiinni tupakanpoltosta. Luokanopettaja käski pojan mennä rehtorin puheille neuvottelemaan koulunkäynnin jatkamisesta. Poika meni, mukanaan piippu ja paketti piipputupakkaa. Kansliaan päästessään hän kaivoi tarvikkeet esiin, sytytti piipun ja tarjosi rehtorille. ” Ei viitsitä olla eri mieltä. Ollaan kavereita ja poltetaan tapahtuman päätteeksi RAUHANPIIPPUA”. Pojan koulunkäynti ei jatkunut.

Toripoliisi Valmunen huomasi humalaisen miehen toikkaroimassa ihmisten joukossa. ” Hei, te mies siellä! Tehän heilutte ja huojutte kuin poiju. Taidatte olla humalassa.” ” Häily ja häily, tot helkris mä häily, ko mä elävä ihmine ole.”

Kerran Kalarannan poliisi toi kammarille suuntavaistonsa menettäneen miesharhailijan. ” Mikäs sitä ollaan miehiä? ” kyseli konstaapeli. ”Forsblommihan minä.” Jaaha! Ja mitäs sitä elääkseen tehdään, vai oletteko ihan oikeassa rehellisessä työssä kun keskellä kirkasta päivää täällä toikkaroitte?”

”Olen ilmalaivan lämmittäjä!”

”Ei ilmalaivoissa mitään lämmittäjiä ole,” totesi konstaapeli ja vei miehen pahnoille. Seuraavana aamuna Hepokarin satamasta tuli rahtihöyrylaiva s/s Ilman kapteeni tuomaan katoamisilmoitusta kadonneesta laivan lämmittäjästä. Sieltähän Forsblommi löytyi valmiina pahnoilta.


 

WAPPUJUOMARESEPTI - OMATEKOINEN TYRNIHUNAJALIKÖÖRI Hieman historiaa: Rymättylä on osa saaristoa, joka sai 20- ja 30 luvuilla melkoisen ekonomisen virkistysruiskeen import-toiminnasta, eli pirtun salakuljetuksesta. Myös Herrankukkaron kalastajatilalla on oma osuutensa toiminnoissa. Se oli eräänlainen sillanpääasema. Mökin ikkunasta näkyi suoraan Airistolle, melkein Turkuun asti toista kymmentä kilometriä esteettömästi. Ikkunassa oli vahti, joka seurasi Otavan ja Airismaan saaren välisen salmen liikennettä. Kun tulli- tai poliisivene lähestyi, alkoi vinha puhelimen kilistys. Silloin koko Airismaan saareen oli vain yksi puhelinliittymä. Kuhunkin taloon meni siis sama piuha. Kun kello soi kerran, vastasi talo yksi. Kun kello kilisi kaksi kertaa, vastasi toinen. Soittojen lukumäärä ratkaisi vastaanottajan. ” Puhelinluettelossakin luki: ” Länsitalo – Airismaa 3 soittoa ” Mutta kun hälytys annettiin koko saaren taloille, rinkutettiin kelloa yhtäjaksoisesti pitkään,pitkään. Kaikki tiesivät viestin. Kannut ja kanisterit piiloon. Herrankukkarostakin löydettiin yllättäen 70-luvulla mummonmökin lattian alta kivikaariholvi, jonka alla oli betoninen pirtukätkö. Kulkutie löytyi pitkän etsinnän jälkeen kivigruntista (perustan kivetyksestä), jossa sammaloitunut kivi heilahti sitä työnnettäessä. Vain vaatimattomuus estää kertomasta löydöksen määrää. Nykyään kaikki alkaa olla kulttuuria. Herrankukkaron taustakulttuuri kalastuksen lisäksi saa siis myös kuperkeikkajuoman taustat. Ei niistä sen enempää, kun naapureidenkin kanssa pitää tulla toimeen. Yhden asian kuitenkin paljastan: Pirtu on kamalan makuinen juoma, vaikka sitä millä lanninkilla tahansa planttaisi. Coca Cola jotenkin menee, mutta eihän sitä pirtuaikoina Suomessa ollut. Kas näin se tehtiin silloin. 3 osaa vettä, 1 osa pirtua ja 1 osa sokeria. Mutta ei se sillä vielä selvä ollut. Pahan makuista kuin mikäkin.Mutta kun nämä ainekset sekoitettiin ja kiehautettiin äkäisesti ja annettiin sitten pikkuhiljaa jäähtyä, maku pehmeni kummasti. Alkoholihan alkaa haihtua runsaassa 70 asteessa, joten sitä ei raaskittu keittää kuin äkäisesti. Kannen alla. En itse koskaan tehnyt. Isot pojat vaan kertoi. Näin vapun kunniaksi voinen kertoa sallitun reseptin kuperkeikkajuomasta: 0.5 l koskenkorvaa 0.5 l raikasta vettä 0.2 l tyrnimehua tai murskattua tyrniä 0.2 l hunajaa Sekoitetaan hyvin ja lämmitetään noin 70 -asteiseksi ja annetaan jäähtyä. Pullotetaan ja siirretään jääkaappiin. Voidaan nauttia myös huoneenlämpöisenä pienissä erissä, esim. snapsilaseissa. Usean lasillisen nauttiminen saattaa aiheuttaa riippuvuutta. Hyvää Vappua! PS. Vaakahuoneen Paviljongin suvi avautuu jo perjantaina 27.4. Ilmaiset tanssit ja eläviä iloisia soittajia joka ilta, 128 kertaa suvessa. Vaakahuoneen saaristolaisbuffet on täynnä Perjantairesepteissä julkituotuja herkkuja. Joka päivä. Resepti tulostettavassa muodossa

Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.