perjantai 27. huhtikuuta 2012



ILMALAIVAN LÄMMITTÄJÄ KATEISSA

Muutama muisto vuosikymmenten takaa silloisesta kotikaupungistani Uudestakaupungista.

Luokallani kansakoulussa oli 50-luvun alussa sen ajan tunnistamattoman kirjainyhdistelmän ADHD:n omaksunut vilkas pulpettikaverini jäänyt kiinni tupakanpoltosta. Luokanopettaja käski pojan mennä rehtorin puheille neuvottelemaan koulunkäynnin jatkamisesta. Poika meni, mukanaan piippu ja paketti piipputupakkaa. Kansliaan päästessään hän kaivoi tarvikkeet esiin, sytytti piipun ja tarjosi rehtorille. ” Ei viitsitä olla eri mieltä. Ollaan kavereita ja poltetaan tapahtuman päätteeksi RAUHANPIIPPUA”. Pojan koulunkäynti ei jatkunut.

Toripoliisi Valmunen huomasi humalaisen miehen toikkaroimassa ihmisten joukossa. ” Hei, te mies siellä! Tehän heilutte ja huojutte kuin poiju. Taidatte olla humalassa.” ” Häily ja häily, tot helkris mä häily, ko mä elävä ihmine ole.”

Kerran Kalarannan poliisi toi kammarille suuntavaistonsa menettäneen miesharhailijan. ” Mikäs sitä ollaan miehiä? ” kyseli konstaapeli. ”Forsblommihan minä.” Jaaha! Ja mitäs sitä elääkseen tehdään, vai oletteko ihan oikeassa rehellisessä työssä kun keskellä kirkasta päivää täällä toikkaroitte?”

”Olen ilmalaivan lämmittäjä!”

”Ei ilmalaivoissa mitään lämmittäjiä ole,” totesi konstaapeli ja vei miehen pahnoille. Seuraavana aamuna Hepokarin satamasta tuli rahtihöyrylaiva s/s Ilman kapteeni tuomaan katoamisilmoitusta kadonneesta laivan lämmittäjästä. Sieltähän Forsblommi löytyi valmiina pahnoilta.


 

WAPPUJUOMARESEPTI - OMATEKOINEN TYRNIHUNAJALIKÖÖRI

Hieman historiaa:
Rymättylä on osa saaristoa, joka sai 20- ja 30 luvuilla melkoisen ekonomisen virkistysruiskeen import-toiminnasta, eli pirtun salakuljetuksesta. Myös Herrankukkaron kalastajatilalla on oma osuutensa toiminnoissa. Se oli eräänlainen sillanpääasema.

Mökin ikkunasta näkyi suoraan Airistolle, melkein Turkuun asti toista kymmentä kilometriä esteettömästi. Ikkunassa oli vahti, joka seurasi Otavan ja Airismaan saaren välisen salmen liikennettä.

Kun tulli- tai poliisivene lähestyi, alkoi vinha puhelimen kilistys. Silloin koko Airismaan saareen oli vain yksi puhelinliittymä. Kuhunkin taloon meni siis sama piuha. Kun kello soi kerran, vastasi talo yksi. Kun kello kilisi kaksi kertaa, vastasi toinen. Soittojen lukumäärä ratkaisi vastaanottajan. ” Puhelinluettelossakin luki:
” Länsitalo – Airismaa 3 soittoa ”

Mutta kun hälytys annettiin koko saaren taloille, rinkutettiin kelloa yhtäjaksoisesti pitkään,pitkään. Kaikki tiesivät viestin. Kannut ja kanisterit piiloon. Herrankukkarostakin löydettiin yllättäen 70-luvulla mummonmökin lattian alta kivikaariholvi, jonka alla oli betoninen pirtukätkö. Kulkutie löytyi pitkän etsinnän jälkeen kivigruntista (perustan kivetyksestä), jossa sammaloitunut kivi heilahti sitä työnnettäessä. Vain vaatimattomuus estää kertomasta löydöksen määrää. Nykyään kaikki alkaa olla kulttuuria. Herrankukkaron taustakulttuuri kalastuksen lisäksi saa siis myös kuperkeikkajuoman taustat. Ei niistä sen enempää, kun naapureidenkin kanssa pitää tulla toimeen. Yhden asian kuitenkin paljastan: Pirtu on kamalan makuinen juoma, vaikka sitä millä lanninkilla tahansa planttaisi. Coca Cola jotenkin menee, mutta eihän sitä pirtuaikoina Suomessa ollut. Kas näin se tehtiin silloin.

3 osaa vettä, 1 osa pirtua ja 1 osa sokeria. Mutta ei se sillä vielä selvä ollut. Pahan makuista kuin mikäkin.Mutta kun nämä ainekset sekoitettiin ja kiehautettiin äkäisesti ja annettiin sitten pikkuhiljaa jäähtyä, maku pehmeni kummasti. Alkoholihan alkaa haihtua runsaassa 70 asteessa, joten sitä ei raaskittu keittää kuin äkäisesti. Kannen alla. En itse koskaan tehnyt. Isot pojat vaan kertoi.

Näin vapun kunniaksi voinen kertoa sallitun reseptin kuperkeikkajuomasta:

0.5 l koskenkorvaa

0.5 l raikasta vettä

0.2 l tyrnimehua tai murskattua tyrniä

0.2 l hunajaa

Sekoitetaan hyvin ja lämmitetään noin 70 -asteiseksi ja annetaan jäähtyä. Pullotetaan ja siirretään jääkaappiin. Voidaan nauttia myös huoneenlämpöisenä pienissä erissä, esim. snapsilaseissa. Usean lasillisen nauttiminen saattaa aiheuttaa riippuvuutta.

Hyvää Vappua!

PS. Vaakahuoneen Paviljongin suvi avautuu jo perjantaina 27.4. Ilmaiset tanssit ja eläviä iloisia soittajia joka ilta, 128 kertaa suvessa. Vaakahuoneen saaristolaisbuffet on täynnä Perjantairesepteissä julkituotuja herkkuja. Joka päivä.

Resepti tulostettavassa muodossa






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 20. huhtikuuta 2012


KUNTA KINTE GAMBIASSA

Olimme Millenniumin aikaan viettämässä lastemme Merin ja Karioskarin kanssa vuosituhannen vaihtumista Länsi-Afrikassa, Gambiassa. Se oli minulle jo kolmas laatuaan. Vuosituhannen vaihtumista juhlistimme osallistumalla Guinnesin ennätystapahtumaan. 2000 (siis kaksi tuhatta) rummuttajaa samassa konsertissa. Olihan se infernaalinen kokemus.

TV:ssä tuli ympäri maailmaa otoksia ihmisten erikoisista juhlamuodoista vanhan vuosituhannen vaihtuessa uuteen. Tuttavat Suomessa kertoivat, että yhtäkkiä ruutuun tuli Oskarin perhe, joka tarpoi Gambian hiekkarantaa pitkin. Ainoat valkonaamat kymmenien tuhansien mustien joukossa. Aikamoisia linssiluteita kuulema. Minkä minä sille voin, että olimme ainoat valkonaamat kymmenien tuhansien mustien joukossa. Erikoisuuksia tietenkin kuvasivat.

Teimme myös risteilyretken entisellä ruotsalaisella rannikkovartioston veneellä 190 km Gambiajokea pitkin syvälle viidakkoon. Aluksen juoppo ruotsalainen kippari muistutti ilmielävästi legendaarista elokuvanäyttelijä – legenda Humphrey Bogartia viinaan menevän kipparin roolissaan 50- luvun mustavalko- elokuvassa African Queen.

Matkalla poikkesimme KUNTA KINTEN kylässä. Huikea kokemus. Muistanet takavuosien suosikkisarjan TV: stä nimellä ”JUURET”. Elokuvan sankari oli kotoisin juuri tästä kylästä. Hänet vietiin 1700- luvulla orjaksi Amerikkaan. Havahduttavin muistijäänne oli muslimi - kyläpäällikkö, jolla oli 7 vaimoa. Hän asui 7 huoneen rivitalossa. Siis 7 makuuhuonetta peräjälkeen. Jokainen makuuhuone oli nimikoitu viikonpäiväksi. Jokaisessa makuuhuoneessa eli yksi vaimoista. Mestari loikoili siis yönsä joka viikonpäivänä eri kammarissa. Ukkeli oli jo yli 70- vuotias, mutta eipä ollut rakentanut itselleen vielä ”lepoyö” -huonetta. Huh!

Ensimmäinen vierailuni sijoittui 60–70 luvun vaihteeseen, jolloin Matkatoimisto Spies aloitti ryhmämatkat tähän eksoottiseen maahan. Se oli ensimmäinen järjestetty charterlentomatka Gambiaan. Koneemme laskeutui illalla kuoppaiselle sorakentälle, jonka reunoilla laskeutumisvaloina palvelivat pienet nuotiot. Passi leimattiin puun alla. Leimaajasta näkyi vain valkoiset hampaat. Mukanamme oli iäkäs mummo aikuisiässä olevan tyttärensä kanssa. Kun matkalaukut siirrettiin koneesta bussiin (joka oli maan ensimmäinen linja-auto, sekin Spiesin sinne tuoma) jokainen seurasi tarkkaan oman laukkunsa kulkua, jottei se häviäisi siirrossa. Paitsi tämä mummo. ” Äiti, oletko nyt seurannut matkalaukkuasi, että tiedät minne se vietiin? Sitä ei nyt löydy mistään.” ” Enhän mie sen tarkemmin. Katsoin vain millainen mies sen vei.” ”Millainen mies se sitten oli?” Tuntomerkit olivat hyvät. ”Se oli sellainen musta mies, jolla oli valkoiset hampaat.”

Kävelimme pääkaupungissa Bathurstissa pitkin pääpolkua. Pieniä poikia parveili sanan täydessä merkityksessä mustanaan ympärillämme. Vilkkaina kuin kuuluu ollakin. Oli kuuma ja aloin hermostua. Sanoin yhdelle housunpunteissani roikkuvalle pienelle, ylivilkkaalle mustalle pojalle tuskastuneena (tosi hölmösti):”Go Home!”
” Why ? This is my Country !”
Ihminen voi nolata itsensä tosi helposti.






VÄHÄN SUOLATTUA LOHTA AGRICOLAN TAPAAN


Tässä vielä puolivuosituhatta sitten julkaistu herkullinen kalaresepti. Sain kerran palautetta, ettei käyttämämme nimi ´riimilohi´ ole oikein. Oli se kauan sitten. Ja nyt taas.

” Lohi halastaan ja selkä-ruoto otetaan pois (siis fileoidaan). Se pyyhitään sitte`hyvin puhoiseksi puhtaalla liina-rievulla ja hiastetaan senpeästä lihanpuolelta suoloilla ja hiukalla sokerilla, jotka ensin sekoitetaan sekaisin; sitte hiastetaan molemmin pulin niin paljolla pienillä suoloilla, että tulee hiukan suolaiseksi (riimisuolatuksi).
Puhtosen pytyn pohjalle`pannaan sitte`muutama vihriäinen tillin oksa ja lohi niiden päälle`taas tillin oksia. Tässsä 12 tuntia oltuansa on se syötävä ruokaöljyllä ja etikalla.

Tässä suolassa säilyy lohi 8 päivää taikka vähän enemmänkin, mutta pitää sitte`joka päivä käännettämän.”

Siinähän se on nykyaikanakin käytetty lohen graavaaminen. Mikään ei ole muuttunut. Tai on sentään. Kala sivellään lopuksi ruokaöljyllä ja etikalla sekoitetulla kastikkeella. Kokeilkaa. Etikka varsinkin antaa mukavan lisämaun. Sen esi-isämme noin 20 sukupolvea sitten jo tiesivät. Maistuu varmaan meillekin!

Resepti tulostettavassa muodossa












Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 13. huhtikuuta 2012


NUOREN OPETTAJAN ONNEA

Valmistuin vuonna 1964 mahdollisesti Suomen nuorimpana kansakoulunopettajana. Silloin täysi-ikäisyyden raja oli 21 vuotta. Ylitin tuon rajan nippa nappa toukokuun lopulla, ennen kuin minut ”vihittiin” kansankynttiläksi. Kun siihen aikaan kotini oli Taivassalon saaristopitäjässä, minua kutsuttiin ”Taivassalon talikynttiläksi”. Perustelu: ” Valuu valuu, muttei juokse. ”

Opettajanvirkani untuvikkovuosina koin hämmentävän tapahtuman. Rauman Nanun koulun eräs naisopettajista oli jäämässä eläkkeelle ja siinä yhteydessä järjestettiin tilaisuus Rauman vanhassa kirkossa. Muut opettajat olivat ideoineet kontrastin. Minä, ison koulun nuorimpana miesopettajana saatoin tilaisuuden päätyttyä käsikynkässä opettajan ulos kirkosta. Kirkon portailla olivat muut opettajat rivissä reunustaen rappusia kunniakujassa.

Portaiden alapäässä seisoi iso ulkomaalainen turistiryhmä seuraten seremoniaa. Saapuessamme heidän kohdalleen vanha opettaja katsoi hellän kiitollisena minuun haluten kiittää järjestetystä tilaisuudesta. Taisinpa vielä kohteliaasti suudella häntä kädelle. Samalla koko turistiryhmä puhkesi valtaviin ablodeihin. Olin näkevinäni muutaman vanhemman rouvan pyyhkivän nenäliinalla silmäkulmaansakin.

Huh huh. Olipahan helluista. Pahinta oli se, että muut opettajat olivat tikahtua nauruun. Huumorintajuttomuuttani vaihdoin ammattia.








PRESIDENTIN PYTTIPANNU

Kuten aiemmin olen kertonut, uuden presidenttimme valinta hiveli itsetuntoamme. ” Entinen höyrylaiva Ukkopekan tarjoilija”. Onhan se reippaanlaisesti sanottu, mutta totta. Joskin hyväntekeväisyyskampanjamme yhteydessä toteutettu. Sauli Niinistö lahjoitti tarjoilijanpalkkionsa TYKS:in lapsipotilaille. Olin kovin otettu, kun hän kertoi lempiruokiensa olevan pyttipannu ja kaalikääryleet. Kun lisäksi asun Suomen kesäpääkaupungissa Naantalissa, vastapäätä Kultarantaa, saattaa olla, että naapurit vaihtavat keskenään lempparireseptejään. Se on kyllä meidän välillä yksinkertainen toimi. Samat reseptit kulkevat kahteen suuntaan. Ruokamakuni on äärettömän yksinkertainen. Mutta kun ihmisellä on vain yksinkertainen elämä, siitä pitää nauttia.

Nyt kehtaan tunnustaa, että lähes aina, kun olen yksin kotona, teen itselleni pyttipannua. Ja kun on kiire ja haen kaupasta jotain nopeaa, ostan kaalikääryleitä. Turussa on lihakauppa, joka on tullut kuuluisaksi Presidentin pihveistä. Tässä nyt sitten jatkoa tasavaltalaisille hoviruoille. Nämä ruoat saavat naapurit hyvälle ololle. Molemmin puolin.

(Ohje Salon Marttojen Sirkka Helmisen osviittojen ja Iltalehden Markku Haapion taltioinnin mukaan).

Ainesosat:

10 keitettyä perunaa
1 iso sipuli
500 gr lenkki- tai muuta makkaraa.
Parhaita ovat paistinmakkara, hevosmakkara ja Suomimakkara.
voita ja/tai rypsiöljyä
merisuolaa ja pippurirouhetta
2 kananmunaa
kermaa

Kuori kylmenneet perunat ja paloittele puolen tulitikkuaskin kokoisiksi
Kuori ja hienonna sipuli.
Kuori ja paloittele makkara - ei kannata käyttää HK: n kevytlenkkiä, siinä on rasvaa 0% - mitäs makkaraa sellainen on?
Kuumenna korkealaitaisella paistinpannulla voi/öljy. Lisää sipuli ja anna kuullottua. Lisää perunat ja makkarat. Sekoittele.
Lisää suola ja pippurirouhe.
Lisää reilu loraus kermaa ja jätä hautumaan kannen alle.
Paista erikseen kananmuna ja nosta pannulle paistoksen päälle.

Nautinnon kruunaa voilla sivelty ruisleipä, joko tuoreena tai kuivunut leipä kostutettuna leivänpaahtimesta

Resepti tulostettavassa muodossa







VINKKI: Suu steviasta makiaks.
Ystäväni Toikan Juha kirjoittaa – perjantaisin myöskin – ilmaista postia kaikista mahdollisista puutarhaan liittyvistä asioista. Tosi hyviä vinkkejä tumpeloillekin. En mielelläni muita mainostele, mutta palvelussa hinta/laatusuhde on kelpoisa. Klikkaa www.puutarha.com ja tilaa uutiskirje. Juhalta voit tilata myös pihallesi kasvamaan ihmemakeutta. Sieltä löydät tuoretta tietoa tästä Kauko-Idässäkin vuosisatoja käytetystä kalorittomasta makeutusaineesta. Tiedän, kun olen elänyt osa-aikaisesti siellä jo 25 vuoden ajan. Lisätietoa myös: www.stevia.fi





Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

torstai 5. huhtikuuta 2012


VEKSELIN LANKEEMUS

Elettiin aikoja, jolloin elämä oli vekselivetoista. Hurjaa touhua. Korot olivat samaa luokkaa kuin nykyään pikalainoissa. Kukaan ei niitä silloin asettanut kyseenalaisiksi. Muistan, kun kerran otin Naantalin Yhdyspankista eli SYP:stä hätätilanteessa vekselin, vuosittainen korko huomioiden vekselin nostokulut ym. olivat 56 %. Siinä moni yritys kaatui. Kovaa oli vekselielämä yksityisillekin. Minulla on ollut parta siitä lähtien, kun laivastosta pääsin. Kerran ajoin sen pois. Kävin silloin hakemassa pankista vekseliä. Se oli 60-luvulla.

Veneveistämössäni työskenteli takavuosina lasikuitupuolella työntekijänä Forstömin Reiska. Hulvattoman hauska ja mukava kaveri. Ja hyvä työntekijäkin. Talous joskus vähän, ihan vähän tökki. Hän joutui hakemaan Naantalin SYP: stä kerran tonnin vekselin ja minä onneton menin siihen takuumieheksi. Nimi pitkään paperiin alas oikealle ja taakse ylös poikittain.

Käytäntö oli tiukka vekselin takaisinmaksun kanssa. Ehdoton viimeinen takaisinmaksuaika oli eräpäivää seuraavana toisena päivänä klo 12 mennessä. Klo 13.30 viimeistään pankki ilmoitti maksamattomuuden maistraattiin, joka protestoi sen saman tien ja ilmoitti Kauppalehteen. Se oli luoton menoa ja lujaa. Ja tehokkaasti.

Eräänä päivänä hiukan ennen kello kolmeatoista päivällä soi yrityksemme puhelin: ” Tässä on pankinjohtaja Markku Salminen Syp: stä terve! Oskari ,olet laittanut nimesi takaajaksi Reima Forstömin tuhannen markan vekseliin. Se on erääntynyt eikä sitä ole maksettu. Puolen tunnin kuluttua se menee protestilistalle ja sinun nimesi on takaajana mukana. Olet sen jälkeen luottokelvoton 10 vuotta. ”Vatsani meni täysin sekaisin. Huusin hallin puolelle Reiskalle, että voihan verokirja Reiska. Olet jättänyt lupauksesi vastaisesti takaamani vekselin hoitamatta.

Reiska tuli toimistoon ja soitti pankinjohtajalle: ” Tässä on johtaja Forström Beaufort Oy:stä hyvää päivää. Kuulin, että teillä on siellä pankissa maksuongelmia. Onko asia todella niin heikosti? ”Kului pitkä pitkä tovi, kun pankinjohtaja Salminen veti henkeä. Hän ei vähään aikaan saanut sanotuksi mitään.

Otin Reiskan mukaani ja suihkasimme autollani pankkiin mukanani uusi tyhjä vekselilomake. Pankinjohtaja istui vieläkin valkoisena kopissaan, kun ojensimme hänelle uuden tuhannen markan kahden viikon vekselin nimiemme allekirjoituksin.

” Meidän firmassa pankkiasiat hoidetaan aina mallikkaasti. Me vastaamme aina velvoitteistamme emmekä jätä pankkia pulaan ”, totesi Forstömin Reiska.

Johtaja Salminen katsoi uutta vekselilomaketta ja väri alkoi palautua. Jälkeenpäin hän totesi pankinjohtajan ammatin olevan hyvin mielenkiintoisen.

Vatsanikin kiinteytyi sitten pikkuhiljaa. Reiskalla on nykyään asiat hienosti hoidossa. Ja vekselitkin ovat nyt mennyttä elämää.



UUNILAHNA

Keskiajalla Ruotsin hovissa syötiin kalasta kaikki muu paitsi sen liha. Sisälmykset, pää silmineen jne. Rahvas söi jopa kalan lihaa. Suuri suosikki kaikille oli LAHNA. Myös särki. Nyt särkeä kutsutaan roskakalaksi. Sillä lannoitetaan peltoja. Särjen fileet ovat suolattuna maukasta ja hyvää ruokaa. Itä-Suomessa säilötään särkeä peltipurkkeihin mm. tomaattisoosiin. Hakkaa mennen tullen tonnikalasäilykkeet. Särki ja lahna ovat lähikaloja jos mitkään. Mistä syy arvostuksen puutteeseen? Se on vain niin, että se on RUOTO. Olemme ruotopelkuria kansaa. Aivan turhaan.
Toinen arvostuksen puute liittyy hintaan. Nämä kalat ovat liian halpoja. Että silleen. Kuhan hinnalla saa yli kymmenen lahnaa.

Tee perinteistä vanhanajan UUNILAHNAA. Sitä Suomen kansa on nauttinut vuosisatoja, jopa vuosituhansia. Suurena herkkuna. Ja nyt taas.

Ainesosat:

Lahna
1 omena
1 sipuli pieni
Ruohosipulia
Kuivattuja hedelmiä
Suolaa ja pippuria
Voita tai rypsiöljyä.

Laita suomustettu lahna voipaperin päälle uuninpellille. Jollet saa valmiiksi suomustettua lahnaa, suomusta se käsin, kala muovikassin sisällä, niin suomut eivät lentele ympäriinsä. Poista myös kidukset ja muut sisukset.

Sekoita kulhossa pieniksi paloitellut omena ja sipuli sekä erilaisia kuivattuja hedelmiä, luumuja, rusinoita yms. Vielä ruohosipulisilppua, suolaa ja pippuria. Laita mössö lahnan vatsaan ja voitele kalan pinta voilla tai rypsiöljyllä.

Uuniin 180 asteeseen noin 45 minuuttia riippuen kalan koosta. Lisukkeeksi salaatteja tai keitettyjä kuoriperunoita. Kastikkeeksi kermaviiliä, johon voi sekoittaa kaikkea mielenkiintoista kirpeää ja makua kohottavaa.

Isosta lahnasta riittää 3-4 :lle nauttijalle. Annoshinta on muutaman kymmenen centtiä.

Resepti tulostettavassa muodossa 






P.S. LUKIJAPALAUTE

Sarjassamme Kaurapuuro ja suklaanappi: En ollut silmiäni uskoa, kun sain kirjeen Janiralta. Hän kertoi tarjonneensa neljälle lapselleen 18 vuoden ajan suklaamannapuuroa siten, että puurokulhoon lisätään lopuksi päälle reilusti maustekurkun siivuja. Kertoipa vielä jääneensä sauvolaisiin maustekurkkuihin koukkuun…

Laita minulle reseptisi käsittämättömistä makuyhdistelmistä. Parhaat palkitaan Ukkopekan risteilylahjakorteilla. oskari@herrankukkaro.fi


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.