perjantai 23. maaliskuuta 2012


USKOMATON JOSÉ TALLINNASSA

Elettiin purjehdusolympialaisia Tallinnassa suvella 1980. Tässä yksi tarina mielenkiintoisista tuttavuuksistamme. Vanha troolarini m/s Ina sai kunniakkaasti toimia olympialaisten VIP - vieraiden tukialuksena purjehtien Tallinnan lahdella kisoja seuraten. Mukanamme oli varsin mielenkiintoisia maailman miehiä ja naisia. Yksi sellaisista oli Jose. Hän oli Guatemalan Olympiajoukkueen johtaja. Joukkueessa oli hänen lisäkseen yksi jäsen, hänen poikansa, joka purjehti Finnjolla -luokassa. Samassa, jossa Olympiavoittajamme Esko Rechardt. Jose Juniorilla oli urheilullisesti tarkastellen omituiset käyttäytymistavat. Aamuisiin kipparikokouksiin, eli päivän purjehdusten informointiin hän yleensä ei osallistunut ja jos osallistui, aikamoisessa laitamyötäisessä purjehdustermonologiaa lainatakseni. Joka ikisessä lähdössä hän oli viimeinen. Joskus jopa puolta tuntia viimeistä edellistä jäljessä.

Isä Jose seilaili kanssamme troolarillamme lähes päivittäin. Hauska mies. Hän lyöttäytyi seuraani aktiivisesti. Järjestelykomitea ei ollut asettanut tulkiksi yhtään espanjankielistä tulkkia ja Jose osasi ainoastaan espanjaa. Olin opetellut aikanaan Teneriffalla paikallisen ystäväni Agustinin kanssa sanakirjapohjalta espanjaa ja pärjäsin arkikielessä. Meistä tulikin hyvät kaverit. Jose näytteli meille valokuvia taloistaan ja mannuistaan. Kertoi, kuinka hän omistaa satoja kilometrejä Tyynen Valtameren rantaa, pankkeja, bisnestä, sitä ja tätä. Huikeita tarinoita. Minä toimin ”tulkkina”. Vähän naureskelimme jutuille ”Josen tapaan”. Mutta kun palvelutehtävissä oltiin, oltiin myös ystävällisiä, kuunneltiin ja hymyiltiin. Osoitteitakin vaihdettiin.

Seuraavana jouluna tuli joulukortti. Monena vuotena peräkkäin. Jose kutsui minut vaimoni kanssa kylään heille. Sinne Väli-Ameriikkaan. Olin kuulemma järjestänyt hänelle ja hänen pojalleen ikimuistettavat kisat! Heh heh. Maanitteli ja lupasi ostaa lentoliputkin. Ja perillä olisi täysi, ruhtinaallinen ylöspito. Olin jo aikeissa vastata kutsuun myöntävästi. Kunnes näin TV:stä sarjaa ”Amerikan takapihoilla”. Vuorossa oli Guatemala, jossa esiteltiin maan ökyrikas mies, joka omisti pankkeja ja maata ja jolla oli oma armeijakin. Näytettiin, kuinka tämä rikas mies laskeutui omalla suihkukoneellaan omalle lentokentälleen, jossa oman armeijan miehet reunustivat kiitorataa. Portaita alas laskeutui mies Coltit vyötäisillään heiluen. Kuten arvaatte. Se mies oli JOSE. Sama mies Tallinnan lahdelta.

Kiinnostuin yhä enemmän kutsutarjouksesta, kunnes sain taas häneltä tervehdyksen. Hän kertoi elämän olevan nyt hyvin mielenkiintoista. Maan sissijärjestö on nostanut hänet tappolistallaan toiseksi. Ensimmäisenä oli Ronald Reagan.

Emme sittenkään ottaneet kutsua vastaan.





SÄRKEÄ PÄÄHÄN

Naantalin Vanhankaupungin lahti on suosittu pilkkipaikka. Aikanaan tyttäremme Merin kaksi kissaa, Rätti ja Roska elivät kaiken talvea paksusti. Asumme lahden rannalla ja kissoillamme oli lyhyt hengausmatka pilkkijöiden kaveriksi. Hiljaisen väen perussaalishan on pääasiassa pikkukalaa. Särkeä ja ahventa. Usein ne jätetään jäälle, jotkut vievät kotiinsa naapurin kateille. Rätti ja Roska hoitivat maisemoinnin omalta osaltaan. Talvikodissamme Sri Lankassa ruoan talteenotto on esimerkillistä. Vaikka Intian valtamerestä tulee runsaasti kalaa, mitään ei heitetä pois. Ei edes pieniä sinttejä. Ne otetaan talteen ja kuivataan auringossa. Näin ne säilyvät pitkään ja ihmisten valkuaistarve saa tyydytystä. Viisaimmat ja viitseliäimmät meilläkin ymmärtävät tämän ruoan pyhän tarkoituksen. Hyvää ruokaa ei heitetä pois. Tässä esimerkki pikkukalan säilömisestä. Helppoa työtä ja erinomaista ruokaa. Ja vieläpä lisäaineetonta täyssäilykettä.

1. Perkaa kalat. Särkeä, ahventa ym. pikkukalaa. Poista pää, suolet ja eväät. Suomusta.
2. Tee mausteliemi makusi mukaan.
Rypsiöljyä, ketsuppia, sipulia, valkosipulia, merisuolaa, pippuria, tilliä. Melkein mitä mausteita vaan. Chili tekee reippaan säväyksen.
3. Lado kalat (pienennä, jos ovat silakoita suurempia) väljästi lasipurkkiin niin, että liemelle jää tilaa. Lusikoi sitten liemi purkkiin. Lientä pitää olla 25–30% purkin koosta. Kierrä purkin kansi tiukasti kiinni. Mikään ei estä tekemästä isommastakin kalasta samalla reseptillä säilykekalaa. Särki on edelleen kova sana. On järkeä käyttää särkeä.
4. Laita purkit uuniin ja lämpöä 175 astetta. 4 tuntia. Sitten jätetään jälkilämpöön muutamaksi tunniksi.
Jos purkit hajoavat, olet laittanut liiaksi lämpöä. Onnea.

Ovat oivallista nautittavaa kylmänä huikopalana ja erityisesti voilla voidellun ruisleivän päällä.

Resepti tulostettavassa muodossa.


P.S. Lukijapalaute

Sarjassamme Kaurapuuro ja suklaanappi: En ollut silmiäni uskoa, kun sain kirjeen Janiralta. Hän kertoi tarjonneensa neljälle lapselleen 18 vuoden ajan suklaamannapuuroa siten, että puurokulhoon lisätään lopuksi päälle reilusti maustekurkun siivuja. Kertoipa vielä jääneensä sauvolaisiin maustekurkkuihin koukkuun…

Antaa tulla vaan. Kestän kaiken. Laita minulle reseptisi käsittämättömistä makuyhdistelmistä. Parhaat palkitaan Ukkopekan risteilylahjakorteilla. oskari@herrankukkaro.fi
 









Lue päiväkirjaani Sri Lankasta




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti