perjantai 24. helmikuuta 2012


KELLUVA HAITARI


Höyrylaiva s/s Ukkopekalla toimi vuosia sitten turkulainen Hienosen Roope höyrylaivahaitaristina. Roope oli soitellut jo 40-luvulla höyrylaivoilla. Loistava muusikko, mutta siitä erikoinen soittaja, että oli ihan vähän viinaan menevä. Meillä oli käynyt Rymättyän Herrankukkarossa suuren lääketehtaan kanssa totaalinen moka erään charter- risteilyn kanssa. Siljan perämies, joka oli extraamassa alustamme, ei löytänyt merikartalta Nauvon saarta. Tosi juttu. Asiakas piti palveluissamme pitkän tauon, kunnes vihdoin viiden vuoden jälkeen olivat tulossa saksalaisten vieraiden kanssa Herrankukkaroon. Menokuljetus aluksellamme. Tuplasin henkilökunnan ja ilmoitin kaikille, että tämä on todellinen koitos. Kaiken on onnistuttava viimeisen päälle. Aivan juuri ennen troolarimme lähtöä Aurajoesta sihteeri soitti ja kysyi saisinko haitaristin laivalle? Soitin Roopelle, koska hän oli aina lähtövalmis. Korostin vielä Roopelle, ettei sitten ainuttakaan napanteria laivalla. Nyt on niin tiukka tilanne. ” Ei ole ollut tapana ”; ilmoitti Roope. ” On ollut tapana tai ei, mutta nyt ei yhtään! ” vastasin.

Olin mennyt paikalle etukäteen preppaamaan henkilökuntaa, jotta kaikki vuorenvarmasti menisi hyvin. Nyt oli näytön paikka. Odotan Herrankukkaron laiturilla aluksen saapumista. Se oli 2 tuntia myöhässä. Kaiken peittämä sumu. Asiakkaat eivät nähneet ainuttakaan saarta. Sihteeri astui maihin ja ilme oli kuvainnollisesti kuin myrskyn merkki: ” Oskari, nyt ei mene hyvin ”. Seuraavaksi tuli joukko totisen näköisiä saksalaisvieraita, jotka ohjasin rantalaavulle. Kukaan ei puhunut sanaakaan, mutta ilmeet kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Viimeisenä astui laiturille Roope. Aivan titityynä. Ja käveli haitarinsa kanssa laiturilta suoraan mereen. Haitari jäi onneksi kellumaan, koska laukku oli uusi, tiivis ja ilmaa täynnä. Roope pulikoi marraskuisessa hyisessä vedessä jäiden seassa ja huusi kuin pieni eläin. ” Voi herraisä, kui täsä ny näi kävi, alkoholil ei ol osuutta asiaan, ei yhtä!” Tökin pooshaalla (aluksen varusteisiin kuuluva koukkupäinen keppi) Roopea laiturin alle, etteivät vieraat näkisi. Huusin laiturilankkujen välistä Roopelle, että ”ole edes hiljaa”. Vihdoin sain vettä valuvan Roopen ja kelluvan haitarin ylös. Vein uimarit savusaunaan kuivumaan. Vannotin vielä Roopelle, ettei tule ihmisten näkyviin.

Menin laavulle hakemaan kuumaa glühweinia vieraille. Ohi mennessäni kuulin sihteerin toistavan samaa lausetta. ” Oskari, nyt ei todellakaan mene hyvin ”. Koetin rauhoitella häntä, toteamalla, että annan huomattavan alennuksen laskusta. Viedessäni vieraille juomaa lisää, näin Roopen soittavan laavulla vanhaa saksalaista schlageria, Lili Marleenia kuivalla haitarilla vettä valuvissa vaatteissaan. Sain jälleen kuulla sihteerin saman tutun kommentin.. Vein Roopen takaisin saunalle niin, että vippulat vinkui. Kuiskasin hiljaa hänen korvaansa: ”Jos tulet vielä näkyviin, tapan sinut. ” ” Mitä sää sanosit?” ” TAPAN SINUT, ” karjaisin.”. ”Juu, em mää sit tul ”.

Kun tilaisuus loppui, sihteeri antoi vielä vahvistettuja kommentteja. Hädissäni lupasin tilaisuuden ilmaiseksi. Miten voi Murphyn laki toimia näin tehokkaasti.

Vieraiden lähtiessä troolarilla paluumatkalle (ilman hanuristia) hain Roopen saunalta. Laitoin roskasäkin autoni istuimelle viedäkseni hänet kotiin. Toruin Roopea kertomalla sen summan, minkä menetimme hänen töppäilynsä vuoksi. Ei ainoastaan tänään vaan todennäköisesti vuosien aikana.
- Maksathan sentään palkan minulle?”
- En taatusti maksa kaiken tämän jälkeen.
- Maksa nyt edes puolet.
- Millä hemmetin perusteella kaiken tämän katastrofin jälkeen?
- Katsos, kun soitinhan minä sentään tulomatkalla

Alkoi lääketehtaan ja meidän liikesuhteessa toinen viisivuotistauko. Sen päätyttyä tehdas siirsi tuotantonsa Italiaan. Palveluyrittäjällä elämä on joskus liian mielenkiintoista. No ne olivat niitä vanhoja aikoja. Nykyisin soittajat ovat professionaaleja. Ottamisessakin.


 


SUKLAAHOUKUTUS


Kun juuri pääsin kertomasta, miten hyvin suklaanappi sopii kaurapuuroon, piti kaivamani saman tien muistini ja mamman reseptilokeroista maailman toiseksi herkullisimman ruokanautinnon. Se jäi lapsena niin lähtemättömästi mieleen, että vasta nyt se sieltä putkahti. Monimutkaisuuden ja merkillisyyksien ystävät alkää vaivautuko. Tässä on taas yksinkertaisuuden ja nautinnan helmi. Eikä maksa taaskaan melkein mitään.
Ainesosat:

litra maitoa (mielellään punaista)
1 dl mannasuurimoita
4 rkl hunajaa tai ½ dl sokeria
¼ dl kaakaojauhetta
(suklaata, jos on)

Kiehauta maito hämmentäen, ettei pala pohjaan. Ole varovainen. Teflonkattila on ok.
Lisää vähitellen valmiiksi sekoitetut mannasuurimot hunaja/sokeri sekä kaakaojauhe.

Sekoita vimmatusti, ettei pala pohjaan. Anna kiehua hissukseen 10 minuuttia.
Anna jäähtyä ja ripottele rouhittua suklaata päälle, Jos sattuu olemaan. Ei ole välttämätöntä.

On hyvää sekä lämpimänä että kylmänä ja säilyy jääkaapissa, jolleivät nassikat sitä löydä sieltä. Ota vaikka purkkiin lounasevääksi, niin päivän sokeritasapaino pysyy vetreänä. Älä anna työkaverien maistella. Se on menoa sitten.



Vielä muutama uutuuskirja uusintapainoksesta.
Onnellisen miehen tarinoita. www.positiivarit.fi

 






Lue päiväkirjaani Sri Lankasta

www.positiivarit.fi/lotushill


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 17. helmikuuta 2012


TÖPEKSIVÄ TARJOILIJA LINNAAN


Kun minulta kysyttiin Pressanvaalien alla, ketä äänestän, sanoin, että kahdesta hyvästä on paha valita. Mutta olisihan se hauskaa, jos Ukkopekan entinen tarjoilija tulisi kesäksi mökilleen meidän naapuriimme. Asun nimittäin Kultarantaa vastapäätä. Ukkopekka kaartaa Luonnonmaan ohi suvella neljä kertaa päivässä. Ja olenhan minä Maraakin kuskannut ja Manun kanssa kisaillut purjehduksessa. Haavistoa moni veikkasi entiseksi alaisekseni. Mutta tosi on toisin:

Järjestimme takavuosina hyväntekeväisyyshankkeen Turun Yliopistollisen Keskussairaalan lapsipotilaiden hyväksi. Saimme mukaan runsaasti julkisuuden henkilöitä ja politiikkoja, joiden iltaristeilyn tarjoilijapalkka lahjoitettiin lyhentämättömänä lapsille. Erään iltana palveluskuntaan kuului mm. Ville Itälä ja Sauli Niinistö. Hienosti meni. Niinistö ei kipannut brikkaa juomineen kuin kerran asiakkaan syliin. Vastaanottaja oli silloinen Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Risteilyn jälkeen istuimme ja keskustelimme pitkään vielä Vaakahuoneen Paviljongilla kuunnellen myös elävää jatsia. Sen kokeman perusteella voin uskoa, että saamme hyvän Presidentin. Kanslialle vaan terveisiä, että älkää päästäkö tarjoilubrikkahommiin. Eiköhän sieltä Linnasta löydy muutakin tekemistä!



ETELÄN ROUVAT POHJOISESSA


Muistelin taannoin orkesterini Lapin kiertueita. Mukavia muistoja. Paitsi se, kun lähdimme Muoniosta oikotietä ajamaan Kittilään. Kartta oli kehno ja lähdimme ajamaan bussillamme metsäautotietä. Oli kovaluminen talvi. Pakkasta oli reippaasti. Tietäähän sen mitä siinä tapahtui. Muutaman kilometrin jälkeen jatkaminen oli mahdotonta. Lunta, lunta vaan kaikkialla. Kääntöpaikkaa ei ollut. Niinpä peruutin taatusti yli 2 kilometriä. Niska jäykkänä ja korvat punaisena, kun sivuikkunasta piti kytätä. Sivupeilistä oli se näköosa tipahtanut. Muu orkesteri seurasi jännittyneenä hiiren hiljaa. Kun pääsimme isolle tielle, rumpalimme Nätsi tokaisi: ” Kyl sä hyvi peruutit ! ”

Muoniossa pysähdyimme myös paikalliseen huoltoaseman kahvilaan. Eräässä pöydässä istui kaksi viriiliä etelän rouvaa, jotka pohdiskelivat etelän ja pohjoisen miehen paremmuutta. Päätyivät lopulta siihen, että kyllä se etelän mies vie voiton. Naapuripöydässä paikallinen lappalainen kuunteli rouvien jutustelua ja heidän lähtiessään hymyili estottomasti. Naiset vastasivat hymyyn ja kysyivät, että mistähän päin tämä herra onkaan? Salamannopea vastaus: ” MIE OON VANTHAALTA ”



HAPANKAALIKEITTO

Näin sydäntalven kylmällä ilmalla keitto on poikaa. Halpaa ja hyvää. Ja eritoten helppoa. Taas näitä yksinkertaisuuksia. Sellaisia, millainen on reseptien kirjoittajakin.

800 gr hapankaalia
0.5 – 1 kg sianlapaa
200 gr savukylkeä (tai savupotkaa)
2 isoa porkkanaa
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
10 maustepippuria
mustapippuria
vettä
kauraryynejä tai tattariryynejä (kourallinen tai kaksi sakeuttamiseen).

- Laita 2 litraa vettä 5 litran kattilaan kiehumaan ja lisää hapankaali.
- Ruskista erikseen paistinpannulla savukylki ja kattilaan.
- Kuullota sipuli ja porkkanat savukyljen pannuun jääneessä rasvassa – kattilaan.
- Ruskista sianlihapalat, suolaa ja mustapippuria rouhittuna – kattilaan
- Maustepippurit kattilaan kokonaisena

Sekoita kattilassa ainekset sekaisin. Lisää vettä. Keitto saa olla normaalia keittoa sakeampaa. Saa kiehua kannen alla miedolla lämmöllä n. 3 tuntia. Sekoittele välillä ja lisää tarvittaessa vettä. Mausta suolalla ja laita kourallinen tai kaksi kauraryynejä keiton sakeuttamiseksi loppuvaiheessa.

Kaaliruoat vain paranevat vanhetessaan ja säilyy jääkaapissa reilun aikaa. Hapankaalissa on jotain mystisen hyvää. Sen vasta tietää, kun vatsa saa vastaanottaa sen.

Resepti tulostettavassa muodossa.


Laita minulle vinkkejä helpoista, edullisista ja hyvistä resepteistä. oskari@herrankukkaro.fi. Ukkopekan lahjakortit odottavat. Nyt lähti lahjakortti Kari Raatikaiselle Helsinkiin.





VIELÄ MUUTAMA UUTUSKIRJA UUSINTAPAINOKSESTA
Onnellisen miehen tarinoita. www.positiivarit.fi

 



 
 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

perjantai 10. helmikuuta 2012


TALVEN PAKKASTEN TUOMAA


Elettiin aikaa, jolloin olin aloittanut ´oravakauteni´ yksityisyrittäjänä. Yrityksiä oli monta ja niiden kanssa touhuaminen vei kaiken aikani. Olin siis sillä lailla huono isä. Soittamisenkin olin jo jättänyt ´kummisetänä´ olemiseen. Kiirettä piti. Eräänä talvisena lauantaipäivänä lähdin poikkeuksellisesti pienen tyttäreni kanssa Naantalin vanhankaupungin rantaan kävelylle. Harvinaista.

Oli kova talvi. Naantalin lahdella istui runsaasti pilkkijöitä jäällä. Vanhempi mies nousi jäältä Rantakadulle ja käveli meitä vastaan. Koivistolaiskarvalakki vaan heilui päässä. Nähdessään minut hän tunnisti.
- Kangas vai?
- Juu kyllä.
- Soittajapoikia vai?
- Juu, kyyl kyyllä.
- Mitäs sitä sit talvisisi. Ollaa vaa vai?
En ryhtynyt selvittämään toimen- ja työnkuvani muutosta, vaan totesin yksinkertaisesti: ” Ollaan vaa! ”

Jäällä istui myös pilkillä korviaan käsillään viimalta suojaava mies. Siinä vaihtkädessä korva ja pilkkivapaa tiheään. Ihmettelin, että miksei hän laske komean kekkoslaisen supikarhun karvalakin korvaläppiä korviensa suojaksi. ”En uskalla, ” vastasi mies.” Viime sunnuntaina minulla korvasuojukset alhaalla ja naapuriavannolta oli kaksi kertaa kutsuttu ryypylle, enkä ollut kuullut kutsua.”

Nihtilän Risto kertoi tarinan Lapista: Vuosikymmeniä sitten oli Lapissa kovia pakkasia. Pienet sääasemat ilmoittelivat pakkaslukemiaan Rovaniemen keskussääasemalle. Ne olivat yleensä 30–40 astetta. Yksi asema kuitenkin ilmoitti lukemaksi miinus 11 astetta. Sitä sitten ihmeteltiin. Soitettiin säähavainnoitsijalle, joka kuullessaan muiden asemien pakkaslukemat totesi, että ne ovat varmaan mitanneet lämpötilan ulkoa ja hän sisällä huoneessaan.

Talvella 1968 olimme orkesterini kanssa kiertueella Lapissa. Pakkasta yli 40 astetta. Bussissamme toimi vain yksi vaihde. Eteenpäin. Kolmonen. Sillä juuri pärjättiin, kun jätettiin auto aina mäen päälle. Eräänä iltana keikka oli Kittilän kansantalolla. Omariskikeikka. Soitto alkoi klo 20.00. Siihen aikaan oli tapana soittaa illan aluksi yhtäjaksoisesti 30 minuutin meksikolaistyylinen Tijuana-potpuri Herb Alpertin tyyliin. Muut soittajat vähän prostestoivat moista haaskausta, kun yleisöä oli tullut paikalle vain yksi pariskunta. Sanoin, että soitamme normaalisti, se on meidän tehtävämme maksaville asiakkaille. Vaikka vain kahdelle. Ja soitimme. Tuli tauko. Pariskunta tuli luoksemme ja kysyi, voisikohan talon pianon jo viedä pois, kun ei näytä tulleen yhtään asiakasta. Kyseiset kaksi henkilöä oli talonmiespariskunta.



 KIPERÄ KASTIKE


Ennen vanhaan sanottiin, että kastike kruunaa ruoan. Niin se tekee vieläkin. Talvikodissamme, joka on Intian valtamerellä, mausteita on käytetty jo vuosisatoja, jopa tuhansia. Alun perin mausteiden tehtävänä oli vaimentaa pilaantuneen lihan hajua ja makua. Silloin ihmisten vattavärkit olivat pellistä. Toisaalta mausteilla oli myös bakteereja tappava vaikutus. Evoluutiomme on johtanut herkkähipiäisyyteen ja herkkävatsaisuuteen. Vatta rujulla pienimmästäkin muutoksesta. Mausteiden merkitys on jalostunut antamaan eksoottisia makuja. Pienillä marakatintempuilla saamme omista kansallisista ja paikallisista raaka-aineistamme eksoottista ruokaa. Pari kolme vuosisataa sitten mausteet maksoivat grammahintana enemmän kuin kulta. Näinä kestävän kehityksen aikoina on myös huomioitava hiilijalanjäljet sun muut. Kun halutaan eksoottisia makuja, niin lentämällä kuljetetut kampasimpukat yms. verrattuna laivalla rahdattuun mausteeseen ovat kuin toisesta maailmasta. Yhdellä laivalastillisella mausteita piristetään koko Suomen kansaa vuosiksi. Yhdellä rahtilentokoneellisella saadaan vain muutamalle suomalaiselle vatta kipeäksi. Siis hyvällä omallatunnolla maustamaan. Ei elämä saa liian harmaata ja mautonta olla. Kun ei ole nautintoja, ottaa päähän, pää on kipeä ja pitää syödä lääkkeitä.

Seuraavassa resepti, jolla pääsette Intian valtameren saaren makutuntemuksiin. Kastike, joka vie jalat alta.

1 kokonainen punainen paprika
1 chilipaprika
400 grammaa tomaattimurskaa
Pieni purkki tomaattipyreetä tai 1 dl ketsuppia.
Peukalonpään kokoinen inkivääri raastettuna
10 kpl valkosipulin kynsiä.

Pilko nämä ja laita tehosekoittimeen. Murskaa kunnolla. Potkua löytyy. Kastike, joka sopii munakkaaseen, lihaan, kalaan, spagettiin, keittoihin, laatikoihin. Ehkä ei kaurapuuroon.

Ota lautaselle ja nauti. Sulje silmäsi. Anna mielikuvituksen ja kyynelten virrata. Vatsasikin luule, että olet kaukaisilla, eksoottisilla mailla.

Aiemmin vertailin ainesosien yhteen soveltumattomuutta vanhalla sanonnalla, että sopii kuin suklaanappi kaurapuuroon. Eräs lukijani riemastutti minua kertomalla, kuinka heidän äitinsä ihmetteli lasten syövän mummolassa joka aamu kaurapuuroa mukisematta. Kotona ei. Mummi nimittäin laittoi kaurapuuroon muutaman suklaanapin, jotka sai syödä, kun puuro oli syöty ensin. Nykyään näköjään mikään ei ole sopimatonta.








                                                                             









Resepti tulostettavassa muodossa

ONNELLISEN MIEHEN TARINOITA esikoiskirjani meni kuin kuumille kiville. Otimme pienen lisäpainoksen. Vielä saat, kun tilaat os. www.positiivarit.fi








Lue päiväkirjaani Sri Lankasta

www.positiivarit.fi/lotushill


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 3. helmikuuta 2012



Kun sydän tyhjää löi

 
Olen keskellä Intian valtamerta, Ceylonin saarella, Sri Lankassa. 15 vuoden rupeaman jatkona vapaaehtoistyössä. Auttamassa köyhiä lapsia kouluun. Tämä on sellaista itsekkään ihmisen kaksoiselämää. Kas kun tykkään kiitoksista. Rakensimme vuosituhannen vaihteessa tänne talvikodin viidakkoon, alkuasukaskylän laidalle. Toisin kuin yleisesti uskotaan, Sri Lanka ei ole osa Thaimaata tai Intiaa. Se on oma itsenäinen valtionsa Intian eteläkärjessä, josta Britannia luopui vuonna 1948. Kolonialisaation jälkeen maa oli vuosikausia sosialistinen tasavalta, mutta nykyisin se on demokraattinen sosialistinen tasavalta. Saaren tavallisten ihmisten elämä kuitenkin jatkuu entisellään. Vuosituhannesta toiseen. Köyhät köyhtyy, rikkaat rikastuu, näin se menee. Ihmiset saarella ovat kuitenkin äärettömän positiivisia ja hymyileväisiä. Täällä on hyvä elää.( Kurkkaa kartalta).

Viime yönä kesken nk. Rem -unen aamuyön tunteina nukuin syvästi kuin tukki. Yhtäkkiä päälleni ryöpsähti valtaisa vesimassa. Ponkaisin ilmaan (arviolta n. 3 ½ metriä) ja koetin salamannopeasti selvittää, mistä on kyse. Ei kai vaan taas tsunami? Seitsemän vuoden takaiset järkytykseni ponnahtivat päällimmäiseksi. Ei - se on varmasti vaimo, jolla on kiukku päällä. Kunnes huomasin katossa ison reiän josta syöksähti kaatamalla vettä. Miia (sinhalan kielellä), eli rotta oli tunkeutunut ulko- ja sisäkaton väliin ja syönyt aurinkolämpövaraajan vesitankin (300 litraa) muoviputken poikki. Vesi tunkeutui välikattoon ja vesimäärän lisääntyessä ja paineen noustessa tarpeeksi korkealle, heikoin kohta repesi. Se oli iso oksanreikä. Pääni nukkui oksanreiän alla.

Ei hätää, olin hengissä ja puhtaana. Polttomoottoripumppuni, jota myös sydämeksi kutsutaan, on jo jonkin aikaa pätkinyt ja yskinyt. Olenkin ihmetellyt, kauanko se kestää. Nyt tuli suoritettua koeponnistus. Hyvältä tuntuu. Taitaa kestää vielä toisenkin, oikean tsunamin. Täytyy laittaa jatkossa kahviin kermaa, että rasvaa hyvin. Kakstahtinen kun tuntuu olevan tuo koneeni.



LAMANTAPPOASE

Kyllä tännekin viestejä muualta maailmalta tulee. Kunhan vaimo vaan jaksaa polkea sähkögeneraattoria tarpeeksi vinhaan, että saan läppärin toimimaan.
Kreikkalaiset kuuluvat olevan ennallaan. Ei mene säästötoimet perille. Kadulla huudetaan ja velka vaan lisääntyy. Siksi tässä esimerkkinä tarina siitä, miten sri lankalainen pieni köyhä kylä pääsi veloistaan:

Suomalainen Mauno Metsälä tuli vaimonsa kanssa omatoimimatkalle Sri Lankaan. Lentokentältä hän suuntasi kohti Hikkaduwaa, josta hän oli kuullut paljon positiivista. Aivan Hikkaduwan kupeessa on yksi alueen köyhimmistä kylistä, piskuinen Beliatta Duwa. Lähes kaikki sen asukkaat olivat veloissaan. Mauno saapui pieneen majataloon katsastaakseen paikan. Se tuntui mukavalta ja oli edullinenkin. Hän antoi 10.000 rupiaa ( n. 70 euroa ) omistajalle varausrahaksi tiskille ja lähti hakemaan vaimoaan vielä varmistamaan paikan soveltuvuuden.

Maunon häipyessä Hikkaduwaan, majatalon isäntä nappasi rupiat ja juoksi läheiseen kyläkauppaan ja maksoi sinne velkansa. Kyläkauppias kiirehti oitis riisinviljelijälle, ja hänenkin velkansa hupeni. Riisinviljelijä jatkoi rahan kulkua viemällä sen traktorimiehelle, joka kaipasi kuljetusmaksuja. Traktorimies maksoi sillä huoltoasemalle polttoainelaskunsa. Huoltoaseman pitäjä kiirehti kylän tuhman tytön luo, jolle oli jäänyt auki. Tuhma tyttö juoksi iloisena majatalolle, jonne oli jäänyt velkaa aiemmin.

Mauno saapui vihdoin takaisin majataloon ja kertoi, että vaimo olikin löytänyt biitsiltä kelpoisamman majoituspaikan. ” Voisinkohan minä saada takaisin sen varausrahani? ” kysyi Mauno vaivautuneena. ” Tuossahan se toimettomana odottelee tiskillä”, totesi majatalon pitäjä ja hymyili arvoituksellisesti. Ja näin saatiin Maunon lainarahalla kylä hetkessä velattomaksi. Eikä kukaan hävinnyt. Ei edes Mauno. Kataiselle ja Urpilaiselle terveisiä. Ei nämä talousongelmat kovin vaikeita ole selvittää, kunhan antaa rahan kiertää.





ONNELLISEN MIEHEN TARINOITA esikoiskirjani meni kuin kuumille kiville.  Otimme pienen lisäpainoksen. Vielä saat, kun tilaat os. www.positiivarit.fi   

                                                                                         


KANAA JA PERUNAMUUSIA

Tällä reseptillä kokattiin 28.1.2000 tupaantuliaisissamme Sri Lankassa. Ja kuinkas ollakaan: halpaa, helppoa ja yksinkertaista, mutta niin hyvää.

Keitä paloitellut kanan palat, reisipalat tai rintafileet kevyessä suolavedessä melkein kypsäksi. (Suomessa käytetään broileria). Keitinvesi säästetään. Kanan palat paistetaan kypsäksi öljy/voi seoksessa pannulla. Mausteena valkosipulia, mustapippuria, inkivääriä ja curryä. Määrät maun mukaan.

Perunat kuoritaan ja lohkotaan ja keitetään kevyessä suolavedessä kypsäksi. Muusataan jääkapista otetulla vedellä tms. täytetyllä lasipullolla (peruna ei tartu kylmään lasipulloon) Lisää kanan keitinvettä. Muusi saa olla paksuhkoa, hiukan kokkareistakin. Ei ruotsalaiseen tapaan löysää litkua. Lisätään vielä erikseen kuullotettu valkosipuli ja mausteet. Hiennonnettua KARDEMUMMAA, pippuria ja inkivääriäkin, jos on. Me olemme Suomessa tottuneet käyttämään kardemummaa vain leivonnaisissa, mutta täällä se on hyvin monikäyttöinen mauste ja antaa esim perunalle huikean lisäpotkun.

Keitä lisäksi papuja suolavedessä, johon on lisätty soijakastiketta.

Sitten haarukka suuhun, silmät kiinni ja kuulet, kuinka palmut huojuvat ja Intian valtameri kohisee.

Resepti tulostettavassa muodossa

YSTÄVYYDEN OSOITUS: Klikkaamalla tästä voit tilata ystävyyden rannenauhoja ja antaa parhaille ystävillesi. Rahat menevät lyhentämättömänä Sri Lankan köyhille lapsille koulukenkien hankkimiseen. Valvon itse vaimoni kanssa, että ne menevät oikeaan kohteeseen. Niitä eivät edes ”pahat sedät” voi hamuta itselleen, koska kengät eivät mahdu niiden jalkaan. Jos haluat lukea aiheesta enemmän, klikkaa www.positiivarit.fi/oskari 






Lue päiväkirjaani Sri Lankasta

www.positiivarit.fi/lotushill


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.