perjantai 28. joulukuuta 2012


PUHELUKIHÄIRIKKÖ


60-luvulla kansainvälisellä GULF -öljyjätillä oli myös Suomessa omia huoltoasemia. Silloin, kun niitä oli melkein joka tien risteyksessä. Silloin ne pärjäsivätkin. Toimivat näet nimensä mukaisesti huoltoasemina. Toisin on nyt. Ei ole enää huoltoja eikä kannattavuutta. Kumma juttu.

Raisiossa myös oli Gulf-huoltoasema, jossa toimi Jormanaisen Raikka asiakaspalvelussa. Tankkasi asiakkaan puolesta, pyyhki tuulilasin ja kysyi, saako öljyt tarkistaa. Mukava ja pidetty kaveri. Hänellä oli kuitenkin omituinen tapa lausua asemansa nimi: ”GLUF ”.

Isäntä muistutti häntä toistuvasti, että nimi ei ole Gluf vaan Gulf. Raikka toivotteli vaan edelleen asiakkaat tervetulleeksi Gluffiin. ”Kuules Raikka. Sinun on nyt kerta kaikkiaan opeteltava sanomaan GULF. Tästä ei tule muuten yhtään mitään. Variksetkin langalla nauraa sun puhettas. Jollei homma muutu, palkkaan tilalle toisen kaverin, joka osaa lausua asemani nimen oikein”. Raikka ei hätkähtänyt uhkausta, vaan tokaisi rauhallisesti: ” EI se mittä. Ne onki pyytäny minu töihi toho naapuurii - TREBOILII.



  
KALAN GRAAVAUS ON JALO TAITO

On nykyään trendikästä graavata vain lohta. Jotkut sentään siikaa. Meillä oli viime suvena Aurajokirannassa Vaakahuoneen Saaristolaispöydässä parhaillaan 15 erilaista kalaa. Villikalaa lähinurkilta. Kylmää kalaakin yli 10 eri laatua. Suutarista silakkaan. Graavasimme lohta, kuhaa, särkeä, siikaa, haukea. Maustoimme ne villimaustein. Merisuolalla, hunajalla ja erilaisilla metsämarjoilla. Mutta myös pelkästään suolalla ja tillillä.

Kävipä hauskasti: Jokaisen tarjoiluastian vieressä oli nimikyltti kalan laadusta, savusuutaria, halsterisilakoita, loistesiikaa, graavikuhaa, graavilohta, kraavihaukea jne. Graavikaloista asiakkaiden lautaselle nousi graavilohta n. 70%. Seuraavaksi suosituin oli graavisiika 20% ja mustikkalohi 5% ja karpalokuha 5%. Graavihaukea kului alle 1%. Kunnes suvikokkimme teki ruman tempun (tunnustan se nyt, kun rikoksesta on aikaa kulunut reippahasti). Tämä velikulta vaihtoi nimikylttejä. Vaihtoi graavisiian ja graavihauen kyltit. Arvaattehan, miten siinä kävi! Graavisiian kulutus lopahti siihen. Haukea meni aivan tolkuttomasti. Pian se loppuikin pöydästä. Emmekä ikinä ole saaneet yhdestä tuotteesta niin paljon positiivista palautetta, kuin tästä mukamas graavisiiasta. Ihmettelin moista muutosta, kunnes asian oikea laita paljastui. Sydämeni heltyi, ja kesäkokki sai jatkaa töitään. Mutta kylttejä ei enää vaihdettu (vaikka mieli kyllä teki).

 Mitä kalaa voi graavata? Melkein mitä vaan.

-Madettakin kerran koitin, mutta mettään meni.
-Silakkafileet tai pikkuahvenfileet karkealla merisuolalla ja mustapippurilla graavattuna. Uskokaa tai ette, ohut viiru hunajaa tekee mielettömän säväyksen.
-Särki, lahna ja kampela kannattaa suolata pelkällä merisuolalla ja sitten halstrata. Metalliverkkotelineellä vain avotulelle.
-Kuha on hieno ja kalliskin kala. Siksi se sopii erinomaisesti graavattavaksi, koska tällöin kalaa käytetään delikatessina pieninä annoksina.
-Siika ja lohi ovat perinteisiä graavikaloja. Älkää hyvät ihmiset vaan unohtako haukea. Ostakaa torilta, hallista tai kunnon kalatiskiltä valmista haukifilettä ruodottomana. Graavaa siitä osa, laita jääkaappiin (maks +3 astetta) ja tee lopusta vaikka uunissa kerma/juusto/valkopipuri/suola/kananmuna - vuoka. Lisänä keitetyt kuoriperunat.

Älä koe huonoa omatuntoa ostaessasi/käyttäessäsi villikalaa.

Saariston ammattikalastajat ovat kuolemassa sukupuuttoon. Missä on se elävä saaristo. Ainakin meidän nurkilla on kalastettu vuosituhansia. Nyt sitten yhtäkkiä pitää lopettaa villikalan kalastus. Eivät ne määräänsä enempää lisäänny. Luonto pitää siitä huolen. Siihen luontoon kuuluvat myös merimetsot ja hylkeet. Jos me emme syö omia villikalojamme, ei kukaan niitä kalasta. Paitsi merimetsot ja hylkeet. Pitääkö aina mennä äärimmäisyyksiin, ennen kuin huomataan, että järkevä ja tasapuolinen synergia Luonnon kanssa antaa parhaan tuloksen. Suurin uhka meidän villikalamme kannalle on edelleen ihminen. Se joka tuhoaa ja likaa tolkuttomasti vesiämme. Kun vesi olisi pudasta, sinne mahtuisivat niin linnut kuin hylkeetkin. Ja ihminenkin tolkuissaan. Meidän sukupolvemme on 50 vuoden aikana tuhonnut Itämerta enemmän kuin Itämeren rantojen ihmiset sitä ennen 10.000 vuoden aikana yhteensä. Siinä on villikalan ongelma.



 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
 

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 21. joulukuuta 2012


KINKKUJEN JUHLAA


Elettiin 70-luvun alkuvuosia. Yritykseni myi silloin kahvia ja muita palkintoja Suomen bingoille. Joulun edellä silloin oli muotia, että esimerkiksi autobingossa oli sivupalkintoina JOULUKINKKUJA. Niitä kinkkuja jaettiin myös bingohalleissa. Kun edellisen joulun alla kinkut loppuivat kesken, pyysin Leppäsen Rauskia tilaamaan meille Puutarhakadun konttorille kerralla isomman satsin. Ne sovittiin toimitettaviksi Joulun aaton aattona. Palkinnot kinkkujen voittajille annettiin lahjakorteilla, joilla vastaan voittajat saivat noutaa kinkkunsa. Lahjakortteja oli annettu noin 140 kpl. Pyysin Rauskia varmuuden vuoksi tilaamaan Lounais-Suomen Osuusteurastamolta muutaman ylimääräisen. Saisi henkilökuntakin samalla bonuksen hyvästä työstään.

Tuli Jouluaaton aatto. Iso Osuusteurastamon kylmärekka peruutti konttorimme pihalle. Kuski tuli kysymään, että mihinkäs nämä kinkut oikein laitetaan.
-laita tuohon meidän pakettiautoon vaan, jaamme ne siitä saman tien asiakkaille.
-eri ne taida mahtua tuohon pakettiautoonne. Niitä on aika paljon.
-tilasimme niitä 150 kpl ja taatusti mahtuu.
-kyllä niitä on vähän enemmän.
-sitten viette ylimääräiset takaisin.
-ei tässä nyt viime tingassa kukaan enää kinkkuja osta. Huomenna on Jouluaatto. Nämä on tilattu ja tähän ne puran.
-Rauski kurkki olkani takaa ja oli hiiren hiljaa.

Kuski selaili vielä lähetyslistaa ja avasi rekan takaoven. Se oli kattoaan myöden täynnä – kinkkuja, kinkkuja ja kinkkuja ja aina vaan kinkkuja. Huomaamattani Rauski häippäsi saman tien pihan poikki.

Lähetyslistassa luki, että olemme tilanneet 1500 kinkkua. Tilaajana Kahvimiehet Oy:n puolesta Rauno Leppänen.

On aivan toinen tarina, mitä me teimme 1500 kinkulla Joulun aatonaattona. Sitä on aika vaikea unohtaa. Seuraavana jouluna jaoimme bingopalkintoina pelkästään kahvia. Rauski perusti uuden vuoden jälkeen ihan oman bingotuotteita myyvän yrityksensä.




  



JOULUN HYMYINEN JÄLKIRUOKA

3 dl jogurttia – naturel
1 prk maitorahkaa
½ dl tyrnimehua
½ dl hunajaa
2 tl vaniljasokeria
pannujauhatus kahvia
vettä
naapuri kutsuttuna

Vatkaa tehosekoittimella rahka ja jogurtti sekaisin. Sekoita muut aineet mukaan. Voit tarjota tätä vaikka naapurille, niin loppuu mököttäminen. Ihana jälkiruoka. Nauti vaikka espressokahvin kanssa. Tai keitähän välillä oikeata pannukahvia. Keitä vesi kuumaksi. Lisää 7 gr pannujauhatuskahvia pinnalle ja anna laskeutua itsestään. Odota muutama minuutti ja lurauta kylmää vettä neljäasosa kupillinen päälle. Odota pari minuuttia ja kaada kuppiin.

 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.  

perjantai 14. joulukuuta 2012



NAANTALIN SPASULA


Elettiin vuotta 1994. Göteborgissa oli suuret matkailualan messut. Suomella oli oma osasto. Ja meillä naantalilaisilla, Naantalin Kylpylällä, Muumimaailmalla ja höyrylaiva Ukkopekalla oli oma osio siellä. Ensimmäisen päivän iltana oli iso kutsuvierastilaisuus ”kettuketer” eli Get to Gether -kokkaritilaisuus. Meidän osastomme vierelle käytävälle oli rakennettu juominkipöytä. Piiiiitkä piiitkä pöytä täynnä kuperkeikkajuomia. Mm. Koskenkorvapaukkuja pilvin pimein. Hämmästelimme sitä Kylpylän silloisen johtajan, Esa Rannan kanssa. Kun tarjoilija saapui paikalle, kerroimme uhrautuvamme koemaistajiksi. Saimme luvan. Kostutimme hieman huuliamme.

Hetken kuluttua tein ”pakit”. Ystäväni Tulosen Pakilla oli tapana usein illanviettotilaisuuksissa hilppaista kotiin nukkumaan ennen aikojaan. Siitä enempää asiaa tuomatta esille. Minä huomasin hetken kuluttua maistajaistilaisuudessa, että nyt on paras lähteä huilimaan oman imagoni vuoksi. Kerroin sen Esalle, jolloin hän ystävällisesti ehdotti, että menisin hänen huoneeseensa. Minun hotellihuoneeni sijaitsi toisella puolen kaupunkia, ja Esa oli varannut huoneen Messukeskuksen hotellissa.
Siirryin sitten respaan hyvissä voimin. Virkailijan kanssa käytiin oikein ruotsin kielellä seuraavanlainen keskustelu:

- God afton! Om jag får nyckeln? ( Iltaa. Saanko avaimen)
- Naturligtvis. Vilken numret? ( Tottakai. Mikä numero)
Sitten minulle kävi niin kuin useasti ennenkin, että lähimuistini alkoi tökkiä.
- Förlåt! Jag har glömt numret. ( Anteeksi. Olen unohtanut numeron)
- De gör ingenting. Vilket namn? ( Ei se mitään. Mikä nimi)
Koetin raivoisasti muistella Naantalin kylpylänjohtajan nimeä. Tuloksetta.
- Förlåt. Jag har glömt namnet ochså. ( Anteeksi. Olen unohtanut myös nimen).
Näin kuinka virkailijan kasvoille levisi hymy.
- Ochså det gör ingenting. Möjligen ni har beställt rummet i företagets namn? ( Ei se mitään. Oletteko mahdollisesti varanneet huoneen yrityksen nimellä).
- Juu!
- I vilket namn? (millä nimellä).

Tässä vaiheessa yritin raivoisasti saattaa mieleeni, mitä on Naantalin Kylpylä ruotsiksi. Naantalin nimen muistin, että se on Nådendal, mutta mitä se kylpylä on ruotsiksi. Olipahan nolo tilanne. Ratkaisin asian, vastaamalla:
- Juu. Nådendals Tvätteri. (Naantalin Pesula)
- Perfekt. Här ni har reserverat i namnet Nådendals SPA. ( Täsmällisesti. Täällä olette varanneet nimellä Naantali Spa.)
- Juu. Perfekt. Tack.

Sen jälkeen virkailija pyysi piccoloa ohjaamaan minut huoneeseeni. Tämä avasi oven ja esitteli huoneeni. Menin nukkumaan raskaan koettelemuksen jälkeen.

Seuraavana aamuna soitin kotiin vaimolleni. ”Menitkin sitten aikaisin nukkumaan. Kello taisi olla vähän vaille yhdeksän. Taisit nukkuakin oikein hyvin. ”Juu! Mistä ihmeestä tiedät noin tarkkaan olemiseni täällä? ”Kuule Oskari! Kun olet matkoilla, minä tiedän tasan tarkkaan mitä sinä siellä touhuat". Asia jäi vaivaamaan minua toden teolla. Kunnes sitten vaimo vihdoin paljasti uskomattoman salaisuutensa:

Olin soittanut ennen koemaistiaisia vaimolleni, sulkenut sen ja laittanut puhelimen rintataskuuni. Vahingossa olin painanut jotain näppylää, joka yhdisti edelliseen soitettuun numeroon. Siis jälleen vaimolleni. Vaimo istui kotona sohvalla ja kuunteli touhuani. Hän seurasi maistiaistoimintaamme. Kuunteli keskustelun hotellin respan kanssa. Hän seurasi kirmailuani hotellihuoneeseen ja piccolon huone-esittelyä. Sitten hän kuuli vesilorinan iltatoimieni yhteydessä. Seurasi sängyn narinaa ja syvä, syvä huokaus. Vaimonikin huokaisi ja sulki puhelimensa.





  

Haluatko hymyä ympäristöösi?
Anna eettinen joululahja.
Hymypäivän kalenteri 2013
Takuu: Jollei hymyilytä, saat palauttaa
www.oskarionnellinen.fi

Tule kuuntelemaan Onnellisen miehen tarinoita höyrylaiva s/s Ukkopekan 75-vuotisjuhlaristeilylle ensi suvena. Tarkemmat tiedot täältä.

JOULUSILAKKAA LYÖKIN MAMMAN MALLIIN


Muunna vuonna ( vanha suomalainen sanonta ) alkoi Joulun alla herkkuhammasta kolottaa. Perinteinen Lyökin Mamman joulusilakka. Sitä pitää saada. Ja saihan sitä. Herrankukkaron kalastajaisäntä laittoi ämpärin pohjalle kerroksen karkeaa merisuolaa. Sen jälkeen kerros perattuja kokonaisia silakoita. Sen jälkeen vuorotellen suolaa ja silakoita. Sitten painoa ja kansi päälle ja kylmiöön. Tämä on sitä tönkkösuolausta. 2-3 viikkoa on hyvä aika. Mutta voi olla kuukausiakin.

Jouluaaton aattona ota tarpeellinen määrä (Tuplana varmuuden vuoksI, minulta loppui siltikin) viruamaan kylmässä vedessä. Vaihda muutaman kerran vesi. Jos tulee kiire, pidä silakoita juoksevassa vedessä. Se nopeuttaa suolan liukenemista.

Laita kattilaan vettä, pippuria, sipulia ja muutama laakerinlehti. Keitä hetken.
Lisää valuneet silakat ja keitä muutama minuutti.

Tarjoile keitettyjen kuoriperunoiden ja valkokastikkeen kera.
Muista laittaa valkokastikkeeseen runsaasti esikeitettyä sipulia ja mustapippuria.

Muut söivät kaikenmaailman kalkkunaa yms. jouluruokia. Minä tekemääni joulusilakkaa. Sain syödä yksin – Lyökin Mamman joulusilakkaa. Kylläkin muiden seurassa. Nautin siitä Joulusta.

Nyt olemme Joulun vaimoni ja perheeni kanssa Ceylonin saarella vapaaehtoistöissä. Taidanpa käydä Hikkaduwan kalasatamassa ostamassa pieniä Intian valtameren pikkukaloja ja laittaa ne suolaan. Peruna ja sipuli on siellä hyvää ja pippuri kasvaa omalla pihallamme.

Resepti tulostettavassa muodossa.


 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012



KUN PIKKUOSKARISTA TULI ISO-OSKARI


Nykyään höyrylaiva Ukkopekan vastaavana päällikkönä eli kapteenina toimii poikani Karioskari. Hänen täydellinen nimensä on Karioskari Ukkopekka Kangas ja täyttää ensi talvena 31 vuotta. Laiva sai uuden nimensä 26 vuotta sitten. Joten päätelkää siitä, kumpi on muna, kumpi kana. Karioskari oli siis 4-vuotias kun höyrylaiva purjehti elämäämme. Hän oli heti alusta lähtien innokkaana mukana purjehduksillamme. Ei olisi poika, jollei konehuone olisi kiinnostanut. Niinpä hän kasvoi höyryssä ja lämpimän voiteluöljyn tuoksussa. Olihan hän innokkaana myös komentosillalla ja oppi korkean tuolin päältä ohjaamaan lähes puoli miljoonaa kiloa painavaa laivaa. Hyvä kapteeni hänestä tulikin. Oman urani aikana uskoin olevani lyömätön siinä toimessa. Kun poika aloitti kipparoinnin, oli parempi siirtyä sivuun. Hyvä niin. Pojalla on laivojen kanssa sellainen tatsi ettei paremmasta väliä. Kai sekin on verestä kiinni. Äitini puolelta merimiehiä, luotseja ja merikapteeneja on pilvin pimein. Loput ovat muutoin saariston alkuasukkaita.

Kun pienelle pojalle tuli ruorin takaa pissahätä, hän kiiruhti alas pääkannelle jossa vessat olivat. Sieltä hän jatkoikin matkaansa vielä kerrosta alemmaksi konehuoneeseen. Vasta myöhemmin minulle selvisi syy. Vanhan höyrylaivaperinteen mukaan konehuoneessa lämmittäjät, rasvarit ja mestarit eivät nousseet turhaan kannelle pikkutarpeelleen, vaan toimi tapahtui pilssiin, jossa ennestään oli voiteluöljyn sekaista vettä. Se oli pienelle pojalle suuri seikkailu. Miesten touhua.

Karioskari toimi asiantuntevana oppaana myös matkustajille, jotka laskeutuivat höyrykonehuoneeseen. Vuorossa ollut konepäällikkö kertoi kerran naureskellen Karioskarin omaksuvan kovaa vauhtia miehistön ammattitaidon. Vierailulla ollut rouvaporukka kun oli alkanut päivitellä sitä, kuinka kuumaa konehuoneessa onkaan. Lämpimällä säällä kun lämpö nousee helposti 50 asteeseen. ”Ei hätää tädit. Tällä laivalla on sellainen tapa, että jos tulee kuuma, otetaan paita pois.” Karioskari oli konemiehistön suosittelema opas.

Vuosia kului ja poika aloitti koulunkäynnin. Asumme Naantalin vanhankaupungin rannassa, aivan meren rannalla. Minulla on pikkupojasta asti ollut sellainen oravavietti, että olen koonnut kaikkea mereen ja laivoihin liittyvää. Niitä on talossa sisällä ja ulkona. Rojua, kuten vaimo sanoo. Ymmärrän häntä. Hän pyyhkii pölyt. Naapurimme kertoi seuraavan tositarinan: Karioskari oli kavereidensa Inkisen Oskun ja Laaksosen Mikon kanssa laittanut kadun viereen rappusille peltipurkin ja kirjoittanut siihen tekstin: MERIMUSEO Pääsymaksu 5 markkaa. Talomme, joka on 1500-luvulta ja jonka ulkopuolella on ankkureita ja potkureita ym. merellistä rekvisiittaa, oli hyvin uskottava kyltin taustaksi. Pojat siirtyivät pensaan taakse odottamaan. Pian saapuikin ryhmä vieraita. ”Oi miten ihastuttavan näköinen merimuseo ja pääsymaksukin vain 5 markkaa. Kili kili. Ja porukka sisään. Pihalle päästäkseen heidän piti avata iso raskas portti. Sen sulkeutuessa pojat hypähtivät pensaan takaa ja nappasivat peltipurkin. Ei kun takaisin piiloon. Kun vieraat saapuivat sisäpihalle, talomme oveen oli kirjoitettu hapuilevalla alakoulun kaunokirjoitusfontilla:

”Merimuseo sulettu kesälomien takia.”

Mistä tiedän, että se on totta? No kun naapuri kertoi nähneensä.

Mitäkö pojista on tullut? Karioskari ajaa laivaa ja on Herrakukkarossa isäntänä. Laaksosen Mikko ottaa valokuvia ja Inkisen Osku suunnittelee mm. nettisivuja. Jostainhan se alkupääoma piti ansaita.





 




Seitsemän A:n KANKAAN KAAKAOKAKKU



On kaakao hyvää kun yhdessä syö…

3 dl vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
3 dl sokeria tai ½ dl hunajaa
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 kourallinen unikonsiemeniä
sekoitetaan

Lisätään tässä järjestyksessä:

150 gr sulatettua voita
2 kevyesti vatkattua munaa
¾ dl täysmaitoa
¾ dl kiehuvaa vettä

Sekoitetaan. Ei tarvitse vatkata. Paistetaan uunissa tunti 175 astetta.
Koristella voi tomusokerilla.

Resepti tulostettavassa muodossa.
 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 30. marraskuuta 2012



KYLMÄKORVEN HILU JA REEPERBAHN


Olen vieraillut Hampurin St Paulissa, Reeperbahnilla 2 kertaa. Ensimmäisen kerran 60-luvun alussa Rauman Opettajaseminaarin luokkaretkellä. Kohde ei kuulunut viralliseen ohjelmaamme, karattiin vaan matkanjohtajan suojasta parin kaverin kanssa ja jouduttiin tosi alas. Kellariin, nimeltään Star Club. Siellä rämpytti kitaroita neljä pitkätukkaista poikaa. Tulevat kansankynttilät huokailivat, että mitähän noistakin tulee vielä. Tulihan. The Beatles.

Toisen kerran vuonna 1971 vaimoni kanssa. Matkaseuranamme oli riihimäkeläinen kauppias Jussi Kylmäkorpi vaimonsa Hilun kanssa. Touhusimme siihen aikaan yhdessä Riihimäen Pallonlyöjien kanssa bingohallia kaupunkiin. Saatiin uudet mailat seuralle. Hampurissa rouvat sitten halusivat mennä tutustumaan kuuluisaan Reeperbahniin, josta orkesterini aikaisempi solisti Irwin oli juuri tehnyt menestyshitin. Meitä Jussin kanssa kauhistutti hanke ja rouvien uteliaisuus.

Pysäytin taksin parisataa metriä ennen kuuluisaa katua. Kävellessämme jonkin aikaa tulimme vaatimattoman ravintolan eteen. Luulin sitä ilmeestä päätellen ruokaravintolaksi; kukkasia ikkunassa ja kaunista rekvisiittaa. Kerroin että tämä on nyt sitten tyypillinen erotiikkaravintola täällä. Ei muuta kuin sisälle. Perillä on tosi hämärää ja kompuroimme punaisten lyhtyjen sivuitse isolle sohvalle. Tilasimme drinkit. Rouvat eivät huomanneet kuinka tarjoilija vilkuili heitä hämmentyneenä. Silmäni jämähtivät esiintymislavan suurelle valkokankaalle alueen teemoitukseen liittyvät kuvat. Ensiksi jättikokoinen phallos. Voihan verokirja, mietin. Että tämäkin oli tällainen paikka. Alkoi programi. Sitä itteänsä. Seuralaisemme olivat hiiren hiljaa. Hilukin, joka oli kova puhumaan ei saanut hämmästyksestään sanaa suustaan. Sitten kuuluttaja kertoi lavalle tulleesta pariskunnasta. He alkoivat rakastelunsa. Aviopari, kertoi kuuluttaja. Minä käänsin kun olin sodan jälkeen lukenut pitkän saksan. Hetken kuluttua Hilu sai suunsa avatuksi. Pohojalaasen murteen sävyttämänä raikui tässä minun luulemassani ruokaravintolassa rouvan kommentti: ” Vai että oikein aviopari! MITÄHÄN NE TEKÖÖ SUNNUNTAASIN KOTOONA? ”





  

PUOLUKKARAHKA



Herrankukkaron emäntämme Aarnion Anja hemmottelee vieraitamme loppuun asti. Lounaalla on yleensä suu jää nauruun vanhanajan pannukakulla. Tyrnihunajahillolla. Mistä lie tuon hilloreseptin saanut?

Illallisella hymyn kare saavutetaan varmimmin puolukkaherkulla. Ei riitä, että puolukka on yksi loistavimmista superruoistamme, jota ei tarvitse maahantuoda vaan joka voidaan tuoda maasta. Vaikka itse poimimalla. Omasta maasta.

Itselle ja 5:lle vieraalle:

3 dl puolukkaa
1 prk (2.5 dl) vispikermaa
1 prk maitorahkaa tai mieluiten vaniljarahkaa
½ dl sokeria tai ¼ dl hunajaa

Murskaa puolukat, lisää sokeri tai hunaja tai molempia puolet. Sekoita. Vispaa kerma ja lisää siihen rahka. Lopuksi makeutettu puolukkamurske. Kevyt sekoitus.

Asiakaspalautteissa asteikolla 0-5 tämä jälkiruoka on saanut pitkällä aikavälillä arvosanan 4.8

Asiakkaat ovat puhuneet. Pulinat pois.

Resepti tulostettavassa muodossa.


 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 23. marraskuuta 2012


 

ERJANNIN PAPAN AJOKOE

Naantalin naapurimme Erjannin Hannan isä oli jo hyvin iäkäs ajokorttia uudistaessaan. Taisi olla reippaasti yli 90. Kun ajokoe alkoi, insinööri istahti kuljettajan viereiselle istuimelle ja kehotti lähtemään. Auto ei liikahtanutkaan.

- Jos herra nyt sitten alkaisi tämän ajokokeen.
- Juu, aloitetaan vaan.
- No niin, ja sitten vaan vaihdetta silmään ja kaasua.
- Minä en lähde vielä mihinkään.
- No jopas nyt jotain. Minä käsken ja nyt lähdetään koeajoon, vai haluaako herra ajokortin uusittavan?
- Kyllä kyllä. Siksihän minä tähän ajokokeeseen tulin.
- No nyt sitten vaan liikkeelle.
- En minä katso voivani lähteä liikkeelle.
- Viimeisen kerran tai lopetetaan tämä pelleily.
- Insinööri se tässä pelleilee.
- Miksi muka?
- Insinööri istuu autossani ilman turvavyötä. En lähde liikkeelle ennen kuin matkustaja toimii liikennesääntöjen mukaisesti.

Hanna kertoi, että hänen isänsä sai uudistettua ajokortin ilman koeajoa.

 



 
 
ERILAINEN JOULULAHJA - NAURETTAVA KIRJA
Onnellisen miehen tarinoita osa 2.
Viime vuoden menestyskirjan jatkoa.
(Jollei naurata, voit palauttaa kirjan).
Tilaukset www.herrankukkaro.fi

VAIKEA USKOA-TOTTA SE ON!
Huikea tarjous Herrankukkarosta:
Talvikokoustila ILMAISEKSI ryhmille.
Lue lisää: www.herrankukkaro.fi




PIPPURI-JA MARJASILAKAT

Luin äsken lehdestä (D-vitamiinikohun aikaan), että suurimman osan vitamiineista me saamme ruoasta. Erityisesti kiinnitti huomiota otsikko: ”Ruokaile vitamiinisi”. Artikkelissa kerrottiin, että päivittäisen D -vitamiinisatsin saa 50 grammasta uunisilakkaa. Se ei ole kuin YKSI SILAKKA. Kuten Tuntemattoman Sotilaan Hietanen mourusi: ”An ny yks silak!" Eikä yliannostuksesta ole pelkoa, sillä ruoan ylimääräiset vitamiinit jatkavat kulkuaan luontoon. Myös B- 12 vitamiinia (auttaa mm. anemianhoitoon) saat päivän annoksen 50 gr silakkalaatikosta. Eli: silakkahan on varsinainen vitamiinien superkuljetin.

Tässä pari Herrankukkaron silakkaresepetiä. Eikä tarvitse pillereitä popsia:

PIPPURISILAKAT

Tämän ohjeen kloonasin talvelta 1988 kun olimme s/s Ukkopekalla Neuvostoliiton ensimmäisenä länsimaalaisena ravintolana Piritan Olympiasatamassa Tallinnassa. Kokkimme REET teki kahta hyvää ruokaa. Lihapullia, joita hän kutsui äidinkielellään LIHAPALLEIKSI. Ja sitten pippurikilua. Eli pipurikilohailia. Sopii tehtäväksi myös pienistä silakoista.

Marinoi 2-3 tuntia nesteessä, jossa on veden mukana n. 8% suolaa ja 4% etikkaa. Sekoita hyvin vähän väliä, että neste imeytyy tasaisesti. Valuta hyvin. Ripottele laakean vuoan pojalle valmista pippurisekoitusta ohut kerros. Lado silakkafileet tasaisesti koko vuoan alueelle. Ripottele jälleen pippurisekoitusta ja päälle taas uusi kerros. Muutama kerros tarpeen mukaan. Voipaperilla peittoon ja yöksi tai vuorokaudeksi pariksi jääkaappiin. On aika jytyä. Sopii ruisleivän päälle ja myös kuoriperunoiden ja voisulan kera.

MARJASILAKAT

Marinoi edellisen ohjeen mukaan suola/etikkavedessä yön yli. Valuta ja laita astiaan vahvaa sokeroitua puolukkamehua. Lisää esimarinoidut silakat. Sekoittele hyvin, että maustuvat tasaisesti. Se on siinä.

Ja jos mielikuvituksesi oikein lentää, voit käyttää puolukkamehun sijasta sokeroitua karpalo-, omena- tai tyrnimehua. Ja jos sitä sokeria haluat välttää, käytä hunajaa. On myös superruokaa vitamiineineen ja lähes tuplasti makeuttavampaa kuin sokeri.

Aamiaisen yhteydessä näkkärin tai ruisleivän päälle pari kolme filettä, niin D ja B12 vitamiinit voit jättää purkkiin. Makukin on ihan toisenlainen. Ehkä silakka on liian halpaa.

Resepti tulostettavassa muodossa.


 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 16. marraskuuta 2012



KUN KIRSTILÄN MAILAA KÄSKETTIN PAKITTAA

 

Sain ajokortin 50- ja 60-lukujen vaihteessa. Silloin oli viinakortti yleisempi kuin ajokortti. Maaseudun pikkukylissä ei ollut autokouluja. Isät tai aviomiehet hoitivat homman. Isä-Yrjö opetti minut, ja perhetuttavamme KIRSTILÄN TAUNO opetti Maila-vaimoaan. Taivassalon kirkonkylän raitti tyhjeni välittömästi autoista ja ihmisistä kun kuultiin Mailan olevan tulossa autollaan Osuuskaupan pihalle. Maila oli kovasti vilkas, energinen ja touhuisa. Taunon mielestä kauhea hosuja. Tauno taas oli itse rauhallisuus. Mukava pariskunta. Tyttärensä Maija oli koulukaverini ja käytiin Turussa Kristillinen Kansanopistokin yhdessä.

Olimme Kirstilöiden kanssa samaan aikaa Turussa Katsastuskonttorilla insinööriajossa. Tarkalleen sanottuna 20.5.1960. Minä jouduin ajamaan puoli tuntia kaupungilla isän Wartburgilla. Sain kortin ensi yrittämällä. (Olin ajanut autoa jo 9-vuotiaasta lähtien.) Mailakin sai Taunon Moskvitshilla korttinsa ensi yrittämällä, vaikka ajokoe ei kestänyt kahta minuuttia pidempää.

Istuuduttuaan autoon katsastaja pyysi heti alkuunsa Mailaa peruuttamaan.
Maila lehahti punaiseksi ja alkoi sanallinen pieksintävaihe:
- Mitä? Peruuttamaan?
- Peruuttamaan?
- Ai nyt vai? Minä vai?
- Nyt, ja rouva vaan pakittaa nyt.
- Mitä ihmettä insinööri nyt yrittää?
- Rouva vaan pakittaa nyt, että päästään alkamaan tämä koe.
- Pakitta ja pakitta. Ei meiä Tauno puhunu koko opetukse aikan pakittamisest mittä!

Insinööri nousi nopeasti autosta ja pyysi Mailaa toimistoon, jossa hänelle annettiin ajokortti. Isälleni hän kertoi, ettei katsonut järkeväksi lähteä kokelaan kanssa ajoon, koska hänen riskinottokykynsä on hieman - rajallinen. Kortin hän myönsi välittömästi, ettei kokelas tulisi enää uudelleen ajokokeisiin.





 

ERILAINEN JOULULAHJA - NAURETTAVA KIRJA


Onnellisen miehen tarinoita osa 2.
Viime vuoden menestyskirjan jatkoa. (Jollei naurata, voit palauttaa kirjan).
Tilaukset www.herrankukkaro.fi

VAIKEA USKOA-TOTTA SE ON!
Huikea tarjous Herrankukkarosta:
Talvikokoustila ILMAISEKSI ryhmille.
Lue lisää: www.herrankukkaro.fi 









 

JÄÄPUOLUKAT



 
Kovasti trendikästä ovat olleet viime vuosian gourmet-ruokailussa jääkarpalot ja kinuskikastike. Mikäs siinä. Hyvää se on. Mutta jos ei satu olemaan karpaloita eikä kinuskeja, mites sit suu pannaan, kun se makiaksi halutaan? Tässä tavallisen kodin gourmet- jälkiruoka:

Ota pakastettuja puolukoita kulhon pohjalle.

Liruttele juoksevaa kuumaa hunajaa ohuena nauhana päälle. Koristeeksi päälle mintun lehti.

Niille, jotka haluavat vinoilla minulle tyrnin unohtamisesta, voin kertoa salaisuuden. Tyrnin intohimoisena ystävänä kerron, että minä teen tämän saman herkun pakastetuista tyrnimarjoista. Hunajaa silloin tupla määrä. Tosikoille tiedoksi, ettei tällaisia herkkuja kannata arkiruokana pitää. Sunnuntaisin tai juhlaruokailuna toki. Vaikka useamminkin. Jäähän sokeri ja kinuski pois.

Resepti tulostettavassa muodossa.
 
 
 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 9. marraskuuta 2012



MAAILMAN ENSIMMÄINEN JÄÄRAVINTOLA


Aikoja sitten Turun Aurajoessa järjestivät siellä talvehtivat saariston höyrylaivat kaupunkilaisille kunnon huveja. Lanattiin rusettiluistelurata jäälle. Myytiin laivalta kuumaa viiniglögiä ja hauskaa oli. Niinpä minäkin kaiken vanhanaikaisuuden arvostaja halusin vanhan perinteen nostaa jälleen nautittavaksi. Kuuluisin luistelurata oli vuosikymmenten takaa Pekan Paana.

Niin me lanasimme Ukkopekan vierelle UKKOPEKAN PAANAN. Paikalle tuotiin pirunkelkka, napakelkka ja vauhtikelkka. Hempeä rusettiluistelumusiikki soi talvi-iltaisin ja laivan valoheittimillä valaistiin rata. Suosio oli uskomaton. Iltaisin paikalla oli satoja, jollei tuhansia ihmisiä. Jäädytimme öisin rataa kaupungin vesijohtovedellä. Kysyin Vesilaitoksen johtajalta, josko me tällaisessa tilanteessa välttyisimme jätevesimaksusta. Kun kaupunkilaisille tarjoamme ilmaiseksi talvihuveja. Turhaan. Mutta olin niin innoissani, etten edes loukkaantunut. Päivisin napakelkkaa pyörittivät päiväkotien tädit. Laitoin oman poikanikin kelkkaan ja totesin, että antaa vahingon kiertää… Siitä on aikaa pian 20 vuotta. Eikä siinä vielä kaikki. Sahasimme rymättyläläisten talvinuottakalastajien kanssa joen poikki valtaisan avannon. Ja niin alkoi perinne Aurajoen poikkiuinnista. Avantouintikisat. Osallistujia tuli ympäri maata, kun tieto levisi.

Kerran munasin itseni oikein todella. Ukkopekalla oli kisailijoille sauna käytössä. Mutta kun osallistujia oli satamäärin, piti hommata jokijäälle iso armeijan teltta pukutilaksi. Keskelle vanha kamina. Hyvin toimi. Menossa oli varttuneiden ladyjen sarja. Eräs seniorisarjan mummeli oli aika vesipeto. Toimin kuuluttajana. Hän paineli pipo päässään metrejä muita edellä. Kuulutin, että rouva Saukko ja se siinä painelee muiden edellä vinhaa vauhtia niin, että kuumat aallot vaan seuraavat perässä. Vaimoni totesi lausuman olleen asiaton.

Rakensimme myös laivan huoltomiesten kanssa 7 metriä korkean hyppytornin. Olin aikanaan perustamassa Suomen Uimaliiton Tuki ry:tä, jonka avulla Kasvio ja Sievinen saatiin vauhtiin. Suhteet sinne olivat kunnossa. Sain virallisen luvat järjestää avanto-Pellehypyn Pohjoismaiset mestaruuskisat. En tajunnut, mitä tein. Paikalle tuli poliisin arvion mukaan n. 20.000 ihmistä. Kaupungin liikennekin jumiutui. Paikalle oli vapaa pääsy kuten Vaakahuoneen jatskonsertteihinkin. Ajattelin että vaikkei pääsymaksua tule, niin kun tarpeeksi on vieraita, niin kyllä se jotenkin sitten hoidetaan tuo kulupuoli. Voihan verokirja. Puolet yleisöstä oli jäällä. Onneksi silloin jään paksuus oli 70 -100 cm. Huh huh. Tornista hyppäsi yksi pelle alastomana, yksi sytytti itsensä palamaan jne. Olivathan kisat. Kansa hurrasi. Havahduin kun minua kehuttiin: ”Kyllä sinä Oskari olet melkoinen bisnesmies”, ja taputeltiin selkään. Tulopuoli oli hoidettu niin hienosti, että olin raiannut pienen kaasugrillin jäälle. Vaimo myi siitä makkaraa. Poikani ja hänen kaverinsa söivät suurimman osan makkaroista. Eräs vanhempi mies tuli ostamaan makkaran ja kysyi samalla vaimoltani, että mihinkähän hyväntekeväisyyteen tämän myynnin tuotto menee? ”Tämä on järjestetty Kankaan perheen hyvinvoinnin tukemiseksi” totesi vaimo ja herra nyökytteli ymmärtäväisesti.

Kun sitten kävi selville, että kredit toimi tosi hyvin, mutta debetistä ei ollut tietoakaan (vaikka hauskaa oli) pähkäilin uutta ideaa. Myöhemmin uutinen sitten levisi MTV:n kautta maailmanlaajuisesti. Laitoin töistä illalla telefaxilla silloisen ALKON Turun aluejohtajalle VEIKKO POLLARILLE pitkän viestin, jossa kerroin ajatuksestani. Laittaisin Ukkopekan viereen aidatulle alueelle JÄÄRAVINTOLAN, jossa myydään kuumia talvijuomia. Hehkuviiniä ja rommitotia yms. kuperkeikkaista nautintoa. Kyselin menettelytavoista, koska siihen aikaan lupa–asiat olivat enemmän kuin vaikeita ja byrokraattisia. Kun aamulla tulin töihin, oli faxissa paperi jossa luki: ”Lupa myönnetty”. Allekirjoituksena: Veikko Pollari. Hädissäni soitin johtajalle ja änkytin, etten minä ole vielä lupa-anomusta tehnyt. Kyselin vain neuvoja sen tekemiseen. ”Siinä sun paperissasi oli kaikki tarvittava. Sait luvan.” Olin aivan ymmällä ja suljin puhelimen. Sitten huomasin, että yksi tärkeä asia puuttuu. Soitin Pollarille: ”Anteeksi, mutta lupapäätöksessä ei ole lainkaan mainintaa kuinka kauan lupa on voimassa?” Hän pyysi odottamaan hetkisen ja niin rapisi konttuuriimme uusi telefaxi: ”Lupa on voimassa niin kauan kuin jää kestää. Terveisin Veikko Pollari.”





 

SUURI YSTÄVÄMME ON POISSA
Maailman tosijatsin legenda TED CURSON siirtyi vanhojen ystäviensä orkesteriin. Vaakahuoneen, Herrankukkaron ja Ukkopekan house-muusikko oli positiivinen ihminen. Hän rakasti musiikkia ja meitä suomalaisia, ja me rakastamme häntä. Lue muistokirjoitukseni In Memoriam Turun Sanomissa





LAISKAN MIEHEN
KARJALANPAISTI

Paloittele liha (melkein mitä tahansa, halvemmasta päästä = paremmasta päästä). Ruskista ne pannulla ja laita pataan. Lisää vesi ja lihaliemi. Lihaliemen sijaan voit laittaa lipstikan lehtiä tai kuivattua lipstikkaa ja merisuolaa. Muutama laakerin lehti ja maustepippuria. Anna muhia uunissa 200 astetta vajaa 2 tuntia.

Kuori ja paloittele porkkana, sipuli ja valkosipuli sekä peruna. Lisää ne pataan ja sekoita. Anna muhia vielä vajaat pari tuntia. Sitten voit keittää kahvit ja odotella. Tarkista maku vielä. Ja sitten: ei kun ääntä kohti.

Vinkki: Lipstikka on vanha suomalainen mauste. Kasvaa kenen pihalla vaan. On liian hyvä ja halpa ollakseen trendikäs nykyaikana. Pistämätön lihamauste. Ainoa ongelma on saatavuus. Läpikävin 6 isoa ruokakauppaa. Ei lipstikan lipstikkaa. Turun silkkamarkkinoilla on yleensä pieni firma, joka pakkaa tätä maun eliksiiriä. Ei löytynyt. Yllättäen löysin melkein naapuristamme Kaarinasta verkkokaupan, josta lipstikkaa voi ostaa. Se käy kätevästi täältä.

Lihakeittoon lipstikka sopii paremmin kuin monella nenä päähän

Resepti tulostettavassa muodossa. 


VINKKI:
Minulta kysytään usein viljattoman ruoan reseptejä. Perjantaireseptien annosten tekijä ja kuvaaja Unelma Sillanpää julkaisee omaa blogiaan, jossa viljattomia reseptejä on lounaissuomalaisittain sanottuna ” iso jouko toist joukko”. Klikkaa tästä




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

perjantai 2. marraskuuta 2012

MIES JA KOIRA - SAMAA MAATA


Talvikotimme Sri Lankassa sijaitsee köyhän kylän liepeillä viidakkojärven rannalla. Se on meidän tukikohtamme suorittaessamme kenttätyötä Lotus Hill-avustushankkeessa. Naapureinamme ovat monen metrin pituiset varaanit, jotka elelevät rantahetteikössä. Hurjia otuksia. Pystyvät tappamaan vaikka vesipuhvelin.

Eräänä päivänä kaksi kalastajapoikaa toi meille sekarotuisen koiraäidin ja sen kolme pentua. Varaanit olivat ehtineet popsia jo kaksi pentua, ennen kuin pojat ehtivät hätiin. Pennut saivat nimekseen Urkki, Mara ja Manu. Äitikoira sai nimekseen Tarja, kun se ei suostunut kertomaan meille oikeaa nimeään.

Koirat olivat tervetulleita, koska vahtikoiramme Bullad oli jo hyvin vanha. Viime talvena hän sai keuhkotaudin. Yöt uskollinen ystävämme yski, ja aamulla nousi vapisten ruoka- ja juomakupilleen. Ja sitten taas makuulle ja yskimään. Mutta kun pihallemme tuli nuori narttukoira, Bullad piristyi kummasti. Ja ei kun päälle ja tikittämään. Ja vapisten taas makuulle. Sitten hän lopetti syömisen, ja kolmen päivän jälkeen kuoli.

Sattuipa niin, että minullekin tuli keuhkokuume. Sitten meni ruokahalu. Sanoin vaimolle, että taitaa minullakin olla Bulladin tauti.
”Ei ole”, sanoi vaimo asiantuntevasti.
”Mistä sen tiedät?”utelin.
”Tikitysvaihe puuttuu!"




 
NAURETTAVA ISÄNPÄIVÄNLAHJA

Viime syksyn ´best seller´ oli Onnellisen miehen tarinoita. Esikoiskirjani.
Myynnin lisäksi palautteet olivat sitä luokkaa, että itsekäs mies jatkaa toimiaan.
Tänään tuli uunista ulos uusi kirja: Onnellisen miehen tarinoita 2.
Ei sovi hyvin isänpäivälahjaksi. Se sopii erinomaisen hyvin. Tilaa pikaisesti. Viime kerralla loppui kesken kaiken. Klikkaa tästä

Kirjan myynnillä tuetaan Lotus Hill ry:n toimintaa Sri Lankassa köyhien lasten koulunkäynnin aloittamiseen. Lue lisää hankkeesta.


SIPULISAAREN HERKKU

 



Vähän väliä minulta kysytään, kuka oli Lyökin mamma? Hän oli äidinäitini, Uudenkaupungin ulkosaaristossa, Lyökissä. Lapsuuteni kesät vietin keskellä Luojan lahjaa meille suomalaisille, Suomen Saaristossa.

Isoisäni Frans-Emil oli merikapteeni ja luotsivanhin. Purjelaivoilla meriä kulkenut. Hänen tarinoitaan kuuntelimme lapsena, niin kuin mamma sanoi: ”silmät ympyrskäisinä”. He elivät niin tavallista ja yksinkertaista saaristolaiselämää kuin vaan olla ja voi. Sieltä sain itselleni tunnuslauseen: ”Sydän saaristossa, mieli merellä”.

Lyökin mamman ruoka oli uskomattoman yksinkertaista ja hyvää. Sen kunniaksi resepti, jonka sisältö sopii Lyökkiin erityisesti. Lyökin nimi on alun perin LÖKÖ eli sipulisaari. Johtunee siitä, että saarilla kasvoi ja kasvaa vieläkin villinä ja vapaana ruohosipuli. Kas tässä jälleen tällainen yksinkertainen Lyökin Mamman resepti:

Kilo makeita sipuleita.
300gr rasvaista jauhelihaa. Karitsa olisi kelpoa.
Vähän merisuolaa ja maustepippuria.

Halkaise sipulit (älä kuori) ja ota puolet pois, jolloin saat kaksi kuppia. Laita maustettu jauheliha kuppeihin. Uunivuokaan ja uuniin 180 astetta. Kansi päälle. Pidä uunissa runsaan puoli tuntia ( katso, että jauheliha ei tummene liikaa.) Laita päälle hieman etikkaa ja jätä jälkilämpöön 10-15 minuutiksi. Nauti kuoriperunoiden ja/tai salaattien sekä ruisleivän kanssa.

Ystäväni naureskelevat minulle ja kysyvät vähän väliä, että pystynkö tekemään mitään ruokaa ilman hunajaa ja tyrniä. Tässä vastaukseni heille. Teille muille kerron salaisuuden. Etikan tilalla voi käyttää tyrnimehua ja sipaisu hunajaa.

Niin Lyökin mammakin teki ja lapset kasvoivat isoiksi ja terveiksi. Mitä nyt joku lapsenlapsi välillä liiankin isoksi.

Resepti tulostettavassa muodossa.


 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen
ONNELLINEN MIES

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.