perjantai 30. joulukuuta 2011

VILI VESTERINEN SHOW - LÄMMIN KYLMÄSAVU - SALAATTI

 

Takavuosina, joita perustellusti kutsutaan vanhoiksi hyviksi ajoiksi, sattui soittoestradeilla kaikenlaista. Sellaista, joka ei enää nykyaikana ole yleensä mahdollista.

Turun seudullakin vaikutti 50–60 luvuilla legendaarinen Saarisen veljesten AIRISTO- niminen tanssiorkesteri. Äärimmäisen suosittu. Eivät maakunnassa sellaiset häät olleet mitään, joissa ei Airisto soittanut. Pojille maistui. Oli suurta kansanhuvia lyödä vetoa, mihin aikaan soitto loppui – kesken häiden. Yleensä hanuristiveli veteli viimeiseen valssiin. Usein yksinään.

Tunnetuin haitaristi kautta aikojen Suomessa oli legenda, Vesterisen Vili. Orkesterini 7 Seinähullua veljestä esiintyi edelliskesänä Imatran kesäteatterissa muusikkolegendan elämäntyöstä kertovassa teatteriesityksessä. Mestari oli myös persoona, kuten niin usein.

Kerran Vilin orkesteri soitti Big Bändissä Helsingin ravintola Fenniassa valkoisissa smokeissaan, kuten silloin oli tapana. Vili oli pienessä sievässä ja eräässä kappaleessa lensi hanureineen tuolin kanssa yli ja jatkoi tietysti soittoaan lattialta. Tiukka hovimestari tuli lavalle ja huusi ” Tämä mieshän on humalassa. Heti pois lavalta!” Vili kömpi ylös lattialta, otti mikrofoonin käteensä ja sanoi:
” Mies ei ymmärrä show’ta ” Ja jatkoi soittoaan.




LÄMMIN KYLMÄSAVU- SALAATTI


Luin juuri kihara tukka pystysuorana uutista, jonka mukaan ihminen on keksinyt 140.000 kemiallista yhdistettä. Noin 40.000 niistä päätyy suoraan suuhumme erilaisten ruokamme lisä- ja täyteaineiden muodossa. Osa toki hyödyllisiäkin. Mutta kun tutkimatta on valtaosa, eletään aikamoisessa tietämättömyyden suossa. Syödään vaan maha pulleana. Kärsitään päänsärystä ja mietitään avioeroa. Monet lukijani ovat kyselleet, että miten ihmeessä me voimme niitä edes vähän välttää? Helppo juttu.  Muistakaa vanha sanonta: Katso mitä suuhusi pistät. Siksi puhdas lähiruoka, yksinkertaiset vanhanaikaiset ja tutut raaka-aineet itse valmistettuna ovat koko jutun ratkaisu. Se vain on niin.

Meri tyttäremme perheineen saapui Jouluksi luoksemme tänne Ceylonin hymyjen saarelle. Juttelimme ruoan terveellisyydestä. Myös täällä ihmiset ihmiset ovat heränneet tähän jumalattomaan menoon. Jopa täälläkin jotkut ruiskuttavat säilöntäaineita kaloihin ja hedelmiin. Me emme osta hedelmiä enää kaupasta vaan kylämme lähiruokakojuista. Kalat kalastajilta rannalta.

Useasti tämä lisäaineherääminen on tapahtunut lasten kautta. Merikin kantaa Claudiastaan suurta huolta ja valikoi tarkkaan, mitä kullannuppulle annetaan syötäväksi. Siksi hän valmistaa ruoan pääosin itse kotona tutuista raaka-aineista. Itsellä ei ole niin väliä juu, mutta lapsista kannetaan huolta. Nuoriso on myös oivaltanut hyvänolon itsesäätelyn mahdollisuuden. Uskon, että meidän tuhlari- ja likastajasukupolvemme jälkeen vastuun kantaa terveempi ja viisaampi sukupolvi.

Myönnän olevan juuri tällainen yksinkertainen yksinkertaisuuden lähettiläs. Kun suunnittelimme Aurajokirantaan Vaakahuoneen uutta suviruokalistaa, muistui mieleeni vuosien takainen rakkauteni: Se on nyt tässä kaikille nautinnon tietoisuuteen. On vain yksi ongelma. Sen valmistaminen vie aikaa vain muutaman minuutin. Teeveden keittäminenkin kestää kauemmin. Kas tässä:

Revi raikkaasta salaatista palasia lautaselle. Kurkkua ja tomaattia siivutettuina päälle. Teit siis salaattipedin. Lisää luraus vinegretteä tai suomalaista etikkaa sekä liraus hunajaa. Kuumenna paistinpannu kuumaksi. Siis kuumaksi. Leikkaa kylmäsavukalasta ohuita siivuja 2-3 mm paksuja. Mitä tahansa suomalaista kylmäsavukalaa, graavi kalakin käy. Hauki ja siika ovat erinomaisia. Lohikin käy. Laita siivut pannulle sellaisenaan ilman mitään rasvaa 15-20 sekunniksi per puoli. Muista, että pannun pitää olla oikeasti kuuma. Kun kala on pariloitunut rapeaksi, nosta ne salaattipedin päälle. Kalan ei tarvitse olla läpikypsä, vaan pinta harmaaksi. Nauti, sillä annoksestasi puuttuu suurin osa ihmisen keksimästä 140.000 kemiallista aineesta. Nautinnon jälkeen huomaat päänsäryn kaikonneen ja avioerohakemuksenkin olet valmis vetämään takaisin.

Ainesosat:
Lähiruokaista salaattia, kurkkua ja tomaattia.
Etikkaa,hunajaa.
Kotimaista kylmäsavu- tai graavia kalaa.
Nauttimisen halukkuutta iso mukillinen.

Ylimääräinen salaatinkastike:
Hiukan hunajaa, hiukan tyrnimehua, hiukan etikkaa ja hiukan rypsiöljyä. Tehosekoittimella yhteen. Ei suolaa.

 Resepti tulostettavassa muodossa.


 





Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Lentäjälegenda - Montaa lai silakkaa Herrankukkaron tapaan

Tampereella ollessani olin suorittamassa lentolupakirjaa Jussi Halla-ahon isän Yrjön eli ´Yllin´ kanssa. Kurssi venyi Irwinin kiertueen takia yliaikaiseksi ja lentäminen tyssäsi yksinlentolupaan - hetkeksi. Opettajanani oli mies nimeltään Raimo Kunttu. Lentäjä jo eläessään. Lentäjälegenda. Meistä tuli tosi hyvät kaverit. Kun sitten muutin 70 -luvun alussa Naantaliin, tapasin hänet vuosien jälkeen Turun Lentoasemalla. Merivartioston helikopterihallissa. Rami oli kouluttautunut Super Puman kuskiksi. Mutta sitä ennen ja sen jälkeenkin hän oli jättänyt lähtemättömän jälkensä taivaalle. Ennen Israelin kuuden päivän sotaa hän oli asettautunut Libanonin ilmavoimiin hävittäjälentäjäksi. Israel kuulemma ampui kaikki Libanonin lentokoneet alas. Yhtä lukuun ottamatta. Jossain vaiheessa Rami pestautui Etelämantereelle helikopterikuskiksi. Sinne ei muita kuulemma saatu. Kompassi ei siellä toimi ja ilman sitä pörrääminen yhden värin maastossa on kovin haasteellista.
Noina aikoina minulla meni silloisen tyttöystäväni kanssa hiukan heikohkosti. Ramilla taisi olla asiat samalla lailla. Hän ehdotti minulle, että lähtisin hänen kanssaan muutaman kuukauden komennukselle Etelä-Afrikan rannikolle. Ramin maine tiukkana helikopterilentäjänä oli kantautunut jo kansainvälisille ammattiareenoille. Hänelle tarjottiin helikopteripestiä rannikon ja öljynporauslauttojen väliseen haastavaan liikenteeseen. ”Mitä minä sitten siellä tekisin?” ihmettelin. ” No osaathan sinä jo melkein lentää 2 - paikkaisella pikkukoneella. Ja kahdestaanhan me siellä pääasiassa lennettäisiin.” Onneksi alkoi mennä tyttöystävän kanssa paremmin. Kun itsekritiikki ei ihan samalla hetkellä toiminut. Huh huh. Hengissä ollaan.

Legendaarisen pelastustoimen Kuntun Rami suoritti Lentotoimen vesikoneella. Hän oli viemässä matkailuguru Kalevi Keihästä Hämeenkyrön Lavajärven rantaan. Siellä oli sekä Irwinin kotitalo että Viihdeohjelmien Suojasen Tapin mökki. Järvi oli aivan peilityyni. Tiedän kokemuksesta, että lentäjän on silloin mahdotonta arvioida laskeutumistasoa. Yleensä tällaisissa tilanteissa joku heittää havuja tai kaisloja veteen. Tai ajaa veneellä aaltoja. Näin ei tällä kertaa kuitenkaan toimittu vaan Rami laskeutui pelkästään arviokykynsä perusteella. Niinhän siinä kävi, että kone töksähti järven pintaan kovalla voimalla. Vesitaso lensi selälleen. Kapteeni ja matkustaja lensivät järveen.

Tärskystä selvittyään lentäjä alkoi etsiä matkustajaa. Ei merkkiäkään. Ainoastaan lähistöllä seilasi iso ruohotukku. Hetken sitä seuratessaan hän varmuuden vuoksi otti sen käteensä. Siinähän se. Ruohotukko oli Kalevi Keihäsen paksu pitkä tukkapehko. Ei muuta kun nopea veto rantaan ja elvytys.
Selkiskö? kysyin Ramilta. ”Ei selvinnyt, mutta alkoi hengittää ja tokeni kyllä illanviettoon mökille.”
















 



Lisää näitä elämänkokemuksia yhden kirjan verran kirjassa Onnellisen miehen tarinoita. Erinomainen joululahja hyvän joulumielen nostattamiseen. Perheellesi, asiakkaillesi, sukulaisillesi, ystävillesi. Kirja taltuttaa vihamiehetkin.
Tilaa tästä suoraan kustantajalta.  Osa tuotosta menee Sri Lankan varattomien lasten koulunkäynnin tukemiseen.



     










MONTAA LAI JOULUSILAKKAA - HERRANKUKKARON TAPAAN

- Ainakin kahtakymmentä eri laatua:


Osta tarpeellinen määrä silakoita. Siis paljon. Osta fileinä. Nahallisina tai nahattomina.

ESIMARINOINTILIEMI

5 dl vettä
2 dl väkiviinaetikkaa
4 ruokalusikallista merisuolaa

Kun suola on sulanut hyvin veden ja etikan seokseen, lisää silakat. Kalojen pitää lillua marinointiliemessä ja niitä pitää vähän väliä sekoittaa kunnolla, että maustuvat tehokkaasti joka puolelta. Kun ne vaalentuvat tasaisesti, homma on hoidossa. Marinointiaika 3-4 tuntia. Jos marinoit yön yli, vähennä neljännes etikasta ja suolasta.
Valuta silakat hyvin esim ritilässä.
Näin esimarinoiduista silakoista voit tehdä melkein miljoona erilaista maustesilakkaa.
Nyt tehdään mausteliemet:

VAIHTOEHTO 1: Valkoinen kastike

½ osa majoneesia
¼ osa kermaviiliä
¼ osa rypsiöljyä tai creme fraichea

Sekoita hyvin. Tehosekoittimella, jos mahdollista
- omenasilakat: pilko omenaa pieneksi ja sekoita n. 10 % verran omenamehua joukkoon
- appelsiinisilakat: pilko appelsiini pieniksi ja sekoita appelsiinimehua joukkoon
- mustikkasilakat: laita joukkoon mustikoita ja mustikkamehua
- puolukkasilakat: laita joukkoon puolukoita ja puolukkamehua
- pommac -silakat: laita joukkoon pommaccia
- ciiderisilakat: laita joukkoon ciideriä
- punaviinisilakat: lurauta joukkoon punkkua ja vähän hunajaa
- valkoviinisilakat: lurauta joukkoon valkkaria ja vähän hunajaa
- liköörisilakat: lurauta joukkoon kaapistasi löytyvää likööriä (mesimarja -ja tyrniliköörit ovat mainioita)
- kossusilakat: älä tee – ei kannata. Tein kerran ja söin. Vaimo väitti, että olen käynyt piilopullolla.
- konjakkisilakat: Rajansa mielikuvituksellakin
- mielikuvitukselliset maustesilakat: mukaan hieman hunajaa ja sitten joko kanelia, kuminaa, anista, melkein mitä vaan maustekaapista löytyy. Kokeilin kerran 36 erilaista silakkaa ed. olevien ohjeiden mukaan. 16 oli kauheita. 20 loistavia.

Esimarinoidut silakat sekoitetaan mausteliemeen ja annetaan vetäytyä jääkaapissa ainakin yön yli.

VAIHTOEHTO 2: Kirkas kastike

1/2 vettä
1/4 etikkaa
1/8 sokeria
1/8 rypsiöljyä
- sinappisilakoihin sekoitetaan sinappia ja valkopippuria
- valkosipulisilakoihin murskattua valkosipulia, pilkottua sipulia ja mustapippuria
- kirkkaisiin silakoihin runsaasti pilkottua tilliä
- sitruunasilakoihin pilkottua sitruunaa
- tyrnisilakoihin tyrnimehua tai murskattuja pakastemarjoja
- katajasilakoihin katajanmarjoja murskattua
- suutarin silakoihin liemi KEITETTYNÄ ja JÄÄHDYTETTYNÄ. Lisänä ohuita porkkanan siivuja, sipulirenkaita, muutama laakerinlehti ja kokonaisia mustapippureita. Muista! Älä lisää kaloihin lientä lämpimänä, vaan anna kunnolla jäähtyä.

Esimarinoidut ja hyvin valutetut silakat sekoitetaan oikein hyvin mausteliemeen. Annetaan maustua vähintään vuorokauden. Säilyvät viikon jääkaapissa. Jollei syö.

KERRAN VIELÄ:

1. Ensin esimarinoidaan silakat
2. Valutetaan hyvin
3. Laitetaan mausteliemeen, joko valkoiseen tai kirkkaaseen kastikkeeseen.
Voi nautiskella ruis- tai näkkileivän päällä. Voi nautiskella pääruokana keitettyjen perunoiden kera. Mieluimmin miten vaan.

Resepti tulostettavassa muodossa.









Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 9. joulukuuta 2011

HALLA-AHO LENNOSSA - PUOLUKKATORTTU UNELMAN TAPAAN


Muutin 1968 Tampereelle. Menin töihin legendaariseen Viihdeohjelmat Oy:öön. Se oli ohjelmatoimisto, jonka suojiin löytyi ja tuli lähes kaikki sen aikaiset kevyen musiikin tähdet ja muusikot. Olavi Virta, Paula Koivuniemi, Markku Aro, Irwin, Eino Grön, Danny, Johnny, Kirka, Taisto Tammi, Katri-Helena, Sammy Babitsin, ym. Ihan kaikki. Johtajina olivat Pauli Lehtinen, sikaria tuprutteleva suhdetoimintamies ja Tauno ”Tappi” Suojanen, legendaarinen, uskomaton duraselli. Loppumaton idealähde. Hauska ja mukava mies. Mieletön persoona. Managerikuningas oli hänen laulamansa levyn nimi, jota orkesterimme sai säestää häntä. Taustapuolelle singleä Takku lauloi Irwinin säveltämän SÄKYLÄN SIIRIN, josta tuli Säkylän varuskunnan tunnuslaulu vuosiksi.

Viihdeohjelmien keskusneiti Ulla-Riitta Raitamaa ( joka sittemmin siirtyi rekkakuskiksi) vastasi kerran puhelimeen kun soittaja kysyi saako puhua Lehtisen tai Suojasen kanssa. Ulla-Riitta töksäytti sarkastiseen tapaansa:
”Et saa!” ” Miksen saa? ” ” Et saa, kun Lehtinen on kaupunkisa ja Suojanen juovuksisa”.

Oman orkesterin myynnin ohessa järjestin kiertueita, ja myin muita artisteja. Tulin taloon samanaikaisesti mm. Paula Koivunimeen kanssa. Työkaverinani oli loistava kaveri, nimeltään HALLA-AHO. Pohjanmaalta. Etunimeltään YRJÖ.

Halla-aho oli rempseä kaveri. Hyvä ja hauska suustaan. Ja sanoi asiat just niin kuin ne olivat. Meistä tuli hyvät kaverit. Luppoaikana Yrjö opetti ihmisä ajamaan autoa. Meno oli verissä ja niinpä hän ilmoittautui lentokursseille. Minä änkesin innolla mukaan. Opettajanamme Lentotoimi KY:ssä oli kaveri nimeltään RAIMO KUNTTU. Persoona hänkin. Kerron myöhemmin muutaman uskomattoman tarinan hänestäkin. Kunhan nyt ehdin muitten lomassa. Näitä persoonia kun on ympärille siunaantunut. Tai sitten minä vain koin heidät sellaiseksi. Kuten Yrjö Halla-ahon.

Olimme jo päättämässä lentolupaan oikeuttavaa kurssia. Sain jo lentää itsekseni, mutta muutama teoriatunti puuttui lopullisesta lupakirjasta. Sitten lähdettiin Irwinin kanssa kierueelle. Kurssi vanheni kesken kaiken. Niinpä jäin ilman paragraaffia. Mutta ei hätää. Halla-aho kävi kurssin loppuun ja sitten lentelimme yhdessä. Kaverimme Irwin oli rahoissaan ja niinpä päätimme ostaa lentokoneen. Hänen rahoillaan. Matkustimme Ruotsiin. Mukanamme Tappi Suojanen, joka sotalapsena oli oppinut ruotsinkielen. Tuliaisina oli käytetty Cessna 172 nelipaikkainen upea rakkine. Se ei ollut käytössämme kuin alle vuoden. Joku oli unohtanut maksaa sen. En se minä ollut. Minä istuin vain kyydissä, kun ei ollut korttia.

Porissa käytiin aina välillä syömässä porilaisia Porin torilla. Kerran paluumatkalla yllätti sumu. Kun Halla-aholla ei ollut mittarilentolupakirjaa, piti ajella pilvien alapuolella. Hiukan haasteellista, kun pilvet roikkuvat muutamassa kymmenessä metrissä. Suunnistus oli helppoa, kun ajeltiin Pori-Tampere pikatien päällä. Välillä otti kyllä vatsanpojasta, kun Halla-aho tempaisi yllättäen vähän väliä reippaan hypyn ylöspäin. Väisteli tien yli kulkevia voimajohtoja.

Halla-aho oli aika rämääpää. Taitava lentäjä. Itse hän arvioi lentotaitoaan sanomalla, että hän laskeuttuu vaikka aidan päälle. Olisikin, jos olisi vain käynyt tarpeelliseksi.

P.S.
Ai niin. Kyllä. Kyllä Yrjö on Halla-ahon isä.





 





PUOLUKKATORTTU UNELMAN TAPAAN  
- Gluteeniton



Voitele kohopohjainen vuoka hyvin ja leivitä seesaminsiemenrouheella, että torttupohja kypsänä irtoaisi ehjänä kumotessasi sen isolle lautaselle. Vuoan halkaisija on 28 cm.

Pohja-ainekset:                                                   
100 g voita                                                            
1dl intiaanisokeria
2 munaa
1 dl punajuurisosetta
100 g soijajauhoja tai mantelijauhoja
0, 5 dl Maizenaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 tl psylliumia ( lue lisää).

Sekoita voi ja intiaanisokeri, lisää munat ja punajuurisose. Sekoita jauheet keskenään ja lisää taikinaan. Kaada leivitettyyn vuokaan ja laita uuniin 175 astetta n. puoleksi tunniksi. Kumoa pohja lautaselle jäähtymään ja valmista vaniljakreemi.

Teflonkattilaan mitataan;

2,5 dl maitoa tai kermaa
0,5 dl sokeria
3 kananmunan keltuaista (valkuaiset kannattaa paistaa pannulla tai lisätä sämpylätaikinaan)
1 rkl Maizenaa
1 tl vaniljasokeria

Kaikki ainekset mitataan kattilaan ja nostetaan kattila levylle, sekoitetaan koko ajan kunnes seos sakenee.

Tällä välin torttupohja onkin jäähtynyt sen verran, että kreemin voi kaataa tortun syvennykseen.

Päälle laitoin 3 dl pakastettuja puolukoita jäisinä.

Torttu voisi olla valmis näinkin, mutta keitin marjojen pinnalle vielä hyytelösokerista kiillettä. Hyytelön keitto-ohje on paketin päällä.

Resepti tulostettavassa muodossa.


Hyvänolon joulumielen saattamiseksi kirja, jota ei voi lukea otsa rypyssä. Annan takuun siitä. Onnellisen miehen tarinat ovat tositarinoita. Juuri sellaisista positiivisista muistoista elämässäni, jotka haluan säilyttää ja jakaa myös muille.



Hymypäivän kalenteri 2012
ei taatusti jätä ketään kylmäksi. Kun aamulla katsahdat kalenterin hymyilevän lapsen kuvaa, et voi olla hymyilemättä. Siitä se hyvä päivä alkaa.



Anna lahjaksi läheisillesi, ystävillesi, henkilökunnallesi, asiakkaillesi. Heille, joille haluat hyvää ja positiivista mieltä. Onhan Sinulla heitä?

Kirja ja kalenteri: Lue lisää!

Lähdimme 5.12 vaimoni Marjan kanssa Ceylonille, hymyjen saarelle Sri Lankaan vapaaehtoistyöhön. Palaamme keväällä. Meillä on melkoinen urakka. Vastaamme rakentamastamme saaren ensimmäisestä vammaiskeskuksesta. Saatamme tänäkin talvena yli 1000 köyhää lastaa koulutielle. Autamme niitä, jotka muut ovat unohtaneet. Osa edellä mainittujen painotuotteiden tulosta ohjataan tähän työhön. Ruohonjuuritason toimintaan. Lisätietoja hankkeestamme www.positiivarit.fi/lotushill





Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 2. joulukuuta 2011

ACRE KARI – MUSIIKIN VELIKULTA


Tarinani pari viikkoa sitten vetopasunistilegendasta Acre Karista kirvoitti monet lukijani kommentteihin. Niistä ilahtuneena jatkan aiheesta vielä.

”Virallista tietoa ”Acresta: Tamperelainen jazz-muusikko Aarre Johannes ´Acre´ Kari (12.9.1929–24.4.1993) muistetaan erityisesti kappaleesta "Mä ruma oon".  Acrea on luonnehdittu dixielandin luonnonlapseksi ja taidokkaaksi vetopasunistiksi.

Acre Karin muisto elää Tammerkosken rannoilla. Tampereen jazzin ystävät ry jakaa vuosittain Acre Karin nimeä kantavan stipendin nuorelle muusikolle ansiokkaasta työstä jazzin saralla.

Päädyin katsomaan taltiointeja TV 2 -ohjelmista. Aivan huikean loistavaa. Mikä positiivisuuden peruskuva olikaan tämä velikulta. Nautin suunnattomasti noita vanhoja klippejä katsoessani ja kuunnellessani. Samalla havahduin huomaamaan, että meillähän kasvoi 7 seinähullua veljestä -orkesterini riveissä jo vuodesta 1966 kuin ilmetty Acre. Hän on pillisti niin ikään. Trumpetisti ja laulaja Pekka Seppä, jolle annoin taiteilijanimen BABLO. Legenda jo eläessään. Mies, jolla on loistava toimenkuva. Ihmisten viihdyttäminen. Ei ilkeilyillä vaan sivistyneellä huumorilla. Ihmisten hyvänoloon ohjaaminen on yksi tärkeimmistä ja vaikeimmista ammateista. Aina ei niin arvostettua. Lyökää olalle positiivisesti Babloa, kun tapaatte. Kiitosten kera. Hän ne ansaitsee.

Vielä tarina Acresta:
Kaksi vanhaa mummoa käveli Tammelan torilla. ” Toikin talo puretaan ”, totesi toinen mummoista. Takana käveli Acre, joka tokaisi: ”Mikäs siinä, puretaan vaan! ”




Käyhän katsomassa videoklippi Acresta.

Haastan nyt tamperelaiset ja muutkin taltioimaan tarinoita Acre Karista. Niitä on, eikä niitä ei saa jättää unholaan. Lähetä oskari@herrankukkaro.fi Palkitsen parhaat höyrylaivan risteilylipulla.

Tositarina eräästä nimeltä mainitsemattomasta orkesterista: Poikien bussi oli toimintakunnoltaan hyvin personallisrajallinen. Katsastuskuntoa ei ollut ja jarrutkin heikossa kunnossa. Poliisit olivat pystyttäneet ratsian. He nostivat kyltin, kun näytti, että keikkabussi ei pysähdy. Kyltissä luki: ”POLIISI”. Bussi jatkoi matkaa ja poliisit perään.

Kun virkavalta ehti rinnalle, työntyi bussin ikkunasta kyltti, jossa luki ”ORKESTERI”.

Lähetän Hymypäivän kalenterin 2012 Risto Purhoselle Tampereelle, joka muisti tuon tarinan. ´Purtsi´ on Seinähullujen laulaja ja pillisti. Muuten ihan fiksu mies.





MARJAINEN SUPERFOOD

Vaimoni (Marja) on hyvin innokas terveellisen ruoan ystävä. Mikä sitten onkaan terveellistä ruokaa? Trendit vaan muuttuu, ettei perässä tahdo pysyä. Aamiaisemme on hyvin persoonallinen. Se on koottu varman päälle. Sellaisia juttuja, jotka ruokatrendienkin ”taistelevat metsot” jättävät kisailun ulkopuolelle. Ja hyväksyvät lähes yksimielisesti. Taustalla tietenkin vanhan kansan tieto ja kokemus.

Tällä aamu lähtee liukkaasti liikkeelle. Hyvällä ololla ja mielellä.

Syvälle lautaselle
- 1 dl kaurapuuroa
- 1 rkl tyrnihunajaa
- 1 tl mustaherukkaa jauheena
- 1 tl mustikkaa jauheena
- 1 tl puolukkaa jauheena
- 1 tl karpaloa jauheena
- 5 kpl kuorellista mantelia
- 1 rkl auringonkukan siemeniä
- 1 rkl kurpitsan siemeniä
- 1 rkl avokado tai kylmäpuristettua rypsiöljyä
Lisäksi maitoa tai saatavilla olevaa marjamehua maun mukaan.

Se on siinä. Ja sitten matkaan suu hymyssä.

Resepti tulostettavassa muodossa.

ONNELLISEN MIEHEN TARINOITA
on erilainen elämänkertomus. Olen jäävi kehumaan sitä, mutta takaan, että se on erilainen elämänkerta. Uskomattomia tarinoita, mutta tosia. Samaan aikana ilmestyi myös maailman helluisin kalenteri.















HYMYPÄIVÄN KALENTERI 2012
. Kuvasin viime talvena Sri Lankassa 2500 köyhää koululasta, jotka olemme auttaneet koulutielle. 12 heistä katsoo seinältäsi Sinua silmiin. Ja auttaa Sinua hymyilemään. Se on vain Sinusta kiinni. Kirja ja kalenteri: Lue lisää!






Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.