perjantai 21. lokakuuta 2011

TUUBANSOITTAJAN NAUTINNOT - PETOKSELLA TEHDYT PAISTINPULLAT



Hämmästyksekseni sain kutsun luennoimaan Sibelius Akatemian järjestämään KUMURU -tapahtumaan. Kulttuuri, musiikki ja ruoka. Vain äärimmäinen itsekritiikin puutteeni – taas jälleen - sai minut lähtemään. Oli Matti Rousia ja hienoja ulkomaalaisia rohvessooreja. Minä kertoilin Perjantaireseptistä, jossa ainakin ruoka ja musiikki ovat yhdistyneet. Kulttuurista en tiedä. Kerroin siellä mm. pari tarinaa basistista ja tuubansoittajasta nimeltään Gösta Möller,.

Hieman taustaa: Gösta musisoi mm. Radion Sinfoniaorkesterissa, Oopperaorkesterissa, Töölö brassissa, Humppaveikoissa, Lavalauantaissa jne. Todellinen legenda jo eläessään.

Hän oli myös armoton kulinaristi. Mihin tahansa he menivätkin keikalle, toisten säätäessä nuottitelineitä ja valmistellen soittimiaan, Gösta marssi suoraan keittiöön ravintolapäällikön puheille. ” Missä orkesteri syö? Onhan jälkiruokana rusinakiisseliä ja kermavaahtoa? Se kun on niin hyvää.”

Myös tuo juomapuoli oli aktivoitunut. Soittaessaan Vanhalla Oopperatalolla, osa soittajista poikkesi kadun toisella puolella olevassa ravintelissa ”kahdella”. Sattumoisin jono oli aika pitkä ja Gösta jäi hännille. Hänen kiiruhtaessaan orkesterimonttuun, oli musiikki jo alkanut. Gösta tempaisi kontrabasson kainaloonsa ja kysäisi hätääntyneenä basistikaveriltaan, että missä mennään? ” En ihan ole selvillä. Mutta soita vain a:ta. Tuntuu sopivan!”





PETOKSELLA TEHDYT PAISTINPULLAT

Kotonamme noudatettiin perinteitä. Äiti teki ruoat. Isäni oli hieno mies. Hän teki töitä niin paljon, että vaimo sai olla meille lapsille kotiäitinä. Arvostan sitä suuresti. Kyllä Isä-Yrjökin ruokaa teki. Aika useasti. Varsinkin kalaruokaa.

Muistui yhtäkkisesti mieleeni hauska juttu naapurin tenavista. Meillä syötiin kalaa, mutta naapurissa ei syöty. Lapset eivät siitä pitäneet. Kalan sijaan heidän suurin herkkunsa oli Isä-Yrjöni tekemät paistinpullat. Tätä lukiessaan nämä naapurin lapset, nyt jo vanhukset, tuskin loukkaantuvat, kun kerron raa´asta petoksesta. Kerron, miten isäni teki heidän herkkuruokansa. Tulihan mieleen lukijapalaute, jossa äiti paistoi lampaankääpä sieniä ja lapset luulivat syövänsä lampaanlihaa.

Kas näin hyvää tarkoittava ja – tekevä petos tehdään:

AINESOSAT:

500 g sikanauta jauhelihaa.
500 g ruodotonta kalaa. Mielellään tuoretta kotimaista. Haukea, ahventa, kampelaa, siikaa, kuhaa, lohta ….
3 kananmunaa
1 ½ dl korppujauhoja
Juomalasillinen hapankermaa (nykyään smetanaa)
Nippu tilliä hienoksi hakattuna
½ sitruunan mehu
Pienen kämmenen pohjallinen suolaa ja valkopippuria myllystä (6 kierrosta myötäpäivään)

Laita pieniksi pilkotut nahattomat kalan palat tehosekoittimeen (Isä teki työn haarukalla muusaamalla).
Lisää jauheliha ja sekoita.
Lisää joukkoon rikotut ja vispatut kananmunat, korppujauho ja hapankerma. Anna muhia hetken. Lisää suola ja pippuri.
Sekoita tasaiseksi massaksi.

Pyörittele tassuillasi pieniä lihapullia ja paista pannulla. Voi-rypsiöljysekoitus on hyvä. Tulee kauniin ruskeita eikä pala helposti.

Takaan, että naapurin tenavat tykkäävät. Vaikkeivät tykkääkään kalasta. Tykkää näistä, kun ei tiedä niissä olevan kalaa. Eikä kannata kertoa heille, ennen kuin ovat jo vanhoja, niin säilyy hyvä naapurisopu.

Monelleko syöjälle satsista riittää? Normaalisti kymmenelle aikuiselle. Tai tenaville jopa viidelle yhdellä kertaa. Syödään tietenkin keitettyjen kuoriperunoiden kanssa. Näin isä sai nirsot naapurin tenavat oppimaan perunan kuorimisen, koska muuten eivät saaneet niitä paistinpullia. Oikeaoppinen kastike - ruskea peruskastike - syntyy paistinrasvaan lisätyn vehnäjauhon ruskistamisen jälkeen kuumalla vedellä ryyditettynä ja hämmennettynä.

Resepti tulostettavassa muodossa
 







Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

4 kommenttia: