perjantai 28. lokakuuta 2011

TYKSIN SAVUSAUNA - VANHA VIROLAINEN HAPANKAALI



Herrankukkarossa järjestämme vieraillemme tarinatuokioita. Erilaisista aiheista. Hyvin suosittu on SAVUSAUNAN TARINA. Meillä on viisi savusaunaa ja saimme aikanaan Suomen Saunaseuran Sauna-Samuli -palkinnon perinnesaunojen ylläpitämisestä ja tiedon jakamisesta. Tyttäreni Meri teki jopa ensimmäisenä maailmassa gradun savusaunasta. Pari viikkoa sitten vieraanamme oli Turun Yliopistollisen Keskussairaalan eli TYKSIN henkilökuntaa työyhteisökoulutuksessa, aiheena työssä jaksaminen. Kerroin heille Savusaunan tarinan. Kiersimme kaikki saunat ja kerroin perusteellisesti koko suomalaisen elämiskulttuurin kehdon, saunan historian eri vaiheet.

Pääsin siihen vaiheeseen, että sain alkaa hehkuttaa savun merkityksestä saunassa. Miksi esi-isäinsinöörimme eivät tehneet savupiippua? He antoivat savun vaikuttaa monitoimitilassa, jossa ihmiset, eläimet ja pöpöläiset oleskelivat samassa tilassa. Miksi? Koska savu on erinomaisen hyvä desinfiointiaine. Omahyväisenä seurasin asiakkaitteni reaktiona kuulemastaan, koska oman kokemukseni mukaan tämä tieto on lähes kaikille aivan uusi tieto. Järkytyksekseni ryhmän taustalta kuului naurahduksia. Loukkaantuneena kysyin syytä moiseen.” Ei pidä paikkaansa” sanoi eräs rouva tirskutellen. ”Meillä on ihan toisenlaisia kokemuksia viime viikolta Tyksissä!”. Kuten moni muistanee, sähkölaitteiden oikosulusta syttyi kyseisessä sairaalassa viime syyskuussa aikamoinen tulipalo, josta onneksi selvittiin ilman henkilövahinkoja. Sen sijaan erityisesti savu aiheutti erittäin suuria taloudellisia vahinkoja. Eli se siitä savun hyvästä desinfioivasta vaikutuksesta.





VANHA VIROLAINEN HAPANKAALI

Käymme vaimoni kanssa joka suvi, jos vain aika antaa myöden, veneellämme Viron saarilla. Suosikkeja ovat Vormsi ja Hiiumaa. Kärlän pääkaupungin = pikkukylän torilla kun istuu torikahveella, elämä on kuin pysähtynyt 40–50 luvulle. Aivan taivaallinen rauha ja kiireettömyys. Torimyyjinä ainoastaan paikallisia mummoja. Myytävänä ainoastaan oman puutarhan tuotteita, Itsetehtynä. Ei hiilijalanjälkeä eikä natriumglutamaattia. Meidän suosikkimme vuosien mittaan ovat olleet happokurkut = hapankurkut. Ja hapankaali. Säilytysmenetelmänä siis vanha kunnon hapatus. Niitä sitten rahtasimme veneeseemme. Kun vielä piti ajaa Hangon tullin kautta, naureskelivat tullimiehet meidän ”väkevillemme”.

Ystävämme, Sri Lankan vapaaehtoistyöntekijämme Kankaisen Eeva lähetti minulle upean reseptin. Mitäs minä sitä hiomaan ja muuttamaan. Tässä se sellaisena, kuin se on ollut vanhassa Virossa jo kautta aikojen. Maistuu myös meille suomalaisille. Turha haikailla TV:n ” lääkejogurttien” perään, kun vatsa on aivan riemuissaan viikoittaisesta hapankaaliannoksestaan. Ei ole lisättyä sokeria eikä muutenkaan sokeria eikä rasvaa. Nyt tekemään ja nauttimaan ja voimaan hyvin.

Hieman kallistahan se on. Tänään oli marketin mainos, jossa kaalin hinta oli peräti 29 senttiä. Kilo. Porkkana samaa tasoa. Merisuolahan on kallista, mutta sitä menee vain muutama ruokalusikallinen. Kalleinta lienee vesi. Meillä kaupunkilaisvesi maksaa kuutioittain maltaita. Jos jollain on aikaa, voisi laskea valmiin herkkuruoan kilohinnan. Säilyvyys kylmässä on huikeaa. Mutta ehkä tämänkin reseptini heikon puoli on sen hinta. Mutta kannattaa kurkottaa hyvän perään. VINKKI: Aamiaiseksi hapankaalia sellaisenaan näkkileivän päälle ja hunajamaitoteetä. Miten voi olla hyvää! (huomasittehan: ei kysymysmerkkiä vaan huutomerkki).

H A P A N K A A L I  á la Aino 11.8.1988

Teimme aikoinaan työpaikkani henkilökunnan kanssa antoisan retken Viroon, oppaana oli Tallinnasta Aino, suloinen vanha leskirouva. Häneltä kuulin runsaasti luonnonmukaisia parantamisohjeitten lisäksi monia herkullisia reseptejä. Tätä hapankaalia tein heti kotiin tultuani ja monta kertaa sen jälkeen ja aina on ollut yhtä hyvää.

3 -4 kg:n valkoinen, mehevä kivikova kaali
10 – 15 porkkanaa
2 -3 rkl 6:n kopekan suolaa eli merisuolaa
¼ osa suolan määrästä sokeria

Annoksesta tulee 10 l ämpärillinen ihanaa hapankaalia.

Irrota kaalin päällimmäiset lehdet kokonaisina. Suikaloi loput kaalista ohuiksi suikaleiksi. Viipaloi porkkanat tikuiksi. Laita kasa kaalia ämpäriin ja pane väliin porkkanaa ja hyppysellinen suolaa. Hämmennä ja maistele seosta, jotta se olisi sopivan suolaista. Painele sitä käsin ja hiero niin, että vesi erottuu.
Lisää uusi annos peräjälkeen niin, että ämpäri on lähes täynnä. Kaalista erotetut päällimmäiset lehdet asetetaan seoksen päälle.
Laita kalin päälle paino esim. lautanen tai 3 litran vesipurkki. Suojaa purkki pölyltä paperilla.

Seisota kaalia pari vrk, jolloin neste erottuu. Töki kaalia pitkällä puikolla, jotta neste painuu. Huolehdi että pinnalla on nestettä.
Maistele. Anna sen vielä olla sisällä pari vuorokautta.
Kun kaali maistuu hyvältä, vie ämpäri kylmään, jolloin happaneminen loppuu. Onnistunut hapankaali rouskuu hampaissa.

Syötäessä makua voi tehostaa esim. appelsiinilla, auringonkukkaöljyllä, karpaloilla, kuminoilla tms. Toiset laittavat karpalot tai kuminat kaalin sekaan jo tekovaiheessa. Voi pakastaa.

Ps. Teen nykyään kolmen litran purkillisen, päälle laitan painoksi n. 2 l vesipussin. Kaalit kaulin kahden muovin välissä, niin neste erottuu ja homma helpottuu. t.  Eeva

Resepti tulostettavassa muodossa.







Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 21. lokakuuta 2011

TUUBANSOITTAJAN NAUTINNOT - PETOKSELLA TEHDYT PAISTINPULLAT



Hämmästyksekseni sain kutsun luennoimaan Sibelius Akatemian järjestämään KUMURU -tapahtumaan. Kulttuuri, musiikki ja ruoka. Vain äärimmäinen itsekritiikin puutteeni – taas jälleen - sai minut lähtemään. Oli Matti Rousia ja hienoja ulkomaalaisia rohvessooreja. Minä kertoilin Perjantaireseptistä, jossa ainakin ruoka ja musiikki ovat yhdistyneet. Kulttuurista en tiedä. Kerroin siellä mm. pari tarinaa basistista ja tuubansoittajasta nimeltään Gösta Möller,.

Hieman taustaa: Gösta musisoi mm. Radion Sinfoniaorkesterissa, Oopperaorkesterissa, Töölö brassissa, Humppaveikoissa, Lavalauantaissa jne. Todellinen legenda jo eläessään.

Hän oli myös armoton kulinaristi. Mihin tahansa he menivätkin keikalle, toisten säätäessä nuottitelineitä ja valmistellen soittimiaan, Gösta marssi suoraan keittiöön ravintolapäällikön puheille. ” Missä orkesteri syö? Onhan jälkiruokana rusinakiisseliä ja kermavaahtoa? Se kun on niin hyvää.”

Myös tuo juomapuoli oli aktivoitunut. Soittaessaan Vanhalla Oopperatalolla, osa soittajista poikkesi kadun toisella puolella olevassa ravintelissa ”kahdella”. Sattumoisin jono oli aika pitkä ja Gösta jäi hännille. Hänen kiiruhtaessaan orkesterimonttuun, oli musiikki jo alkanut. Gösta tempaisi kontrabasson kainaloonsa ja kysäisi hätääntyneenä basistikaveriltaan, että missä mennään? ” En ihan ole selvillä. Mutta soita vain a:ta. Tuntuu sopivan!”





PETOKSELLA TEHDYT PAISTINPULLAT

Kotonamme noudatettiin perinteitä. Äiti teki ruoat. Isäni oli hieno mies. Hän teki töitä niin paljon, että vaimo sai olla meille lapsille kotiäitinä. Arvostan sitä suuresti. Kyllä Isä-Yrjökin ruokaa teki. Aika useasti. Varsinkin kalaruokaa.

Muistui yhtäkkisesti mieleeni hauska juttu naapurin tenavista. Meillä syötiin kalaa, mutta naapurissa ei syöty. Lapset eivät siitä pitäneet. Kalan sijaan heidän suurin herkkunsa oli Isä-Yrjöni tekemät paistinpullat. Tätä lukiessaan nämä naapurin lapset, nyt jo vanhukset, tuskin loukkaantuvat, kun kerron raa´asta petoksesta. Kerron, miten isäni teki heidän herkkuruokansa. Tulihan mieleen lukijapalaute, jossa äiti paistoi lampaankääpä sieniä ja lapset luulivat syövänsä lampaanlihaa.

Kas näin hyvää tarkoittava ja – tekevä petos tehdään:

AINESOSAT:

500 g sikanauta jauhelihaa.
500 g ruodotonta kalaa. Mielellään tuoretta kotimaista. Haukea, ahventa, kampelaa, siikaa, kuhaa, lohta ….
3 kananmunaa
1 ½ dl korppujauhoja
Juomalasillinen hapankermaa (nykyään smetanaa)
Nippu tilliä hienoksi hakattuna
½ sitruunan mehu
Pienen kämmenen pohjallinen suolaa ja valkopippuria myllystä (6 kierrosta myötäpäivään)

Laita pieniksi pilkotut nahattomat kalan palat tehosekoittimeen (Isä teki työn haarukalla muusaamalla).
Lisää jauheliha ja sekoita.
Lisää joukkoon rikotut ja vispatut kananmunat, korppujauho ja hapankerma. Anna muhia hetken. Lisää suola ja pippuri.
Sekoita tasaiseksi massaksi.

Pyörittele tassuillasi pieniä lihapullia ja paista pannulla. Voi-rypsiöljysekoitus on hyvä. Tulee kauniin ruskeita eikä pala helposti.

Takaan, että naapurin tenavat tykkäävät. Vaikkeivät tykkääkään kalasta. Tykkää näistä, kun ei tiedä niissä olevan kalaa. Eikä kannata kertoa heille, ennen kuin ovat jo vanhoja, niin säilyy hyvä naapurisopu.

Monelleko syöjälle satsista riittää? Normaalisti kymmenelle aikuiselle. Tai tenaville jopa viidelle yhdellä kertaa. Syödään tietenkin keitettyjen kuoriperunoiden kanssa. Näin isä sai nirsot naapurin tenavat oppimaan perunan kuorimisen, koska muuten eivät saaneet niitä paistinpullia. Oikeaoppinen kastike - ruskea peruskastike - syntyy paistinrasvaan lisätyn vehnäjauhon ruskistamisen jälkeen kuumalla vedellä ryyditettynä ja hämmennettynä.

Resepti tulostettavassa muodossa
 







Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 14. lokakuuta 2011

KRUUNAJAISET


Viime viikolla kerroin metsän kuninkaista, karhusta ja hirvestä. Jatkan vielä aiheesta:

Kuten Afrikan safareilla käyneet tietävät, villieläimet kokoontuvat usein yhteisillä juomapaikoilla. Meillä kotosuomessa hirvi oli juomapaikalla ja ihasteli kuvajaistaan lammen peilipinnalta. ” Kylläpä olen komea ja uljas. Minulla on niin komeat sarvetkin, että olen varmaan metsän kuningas”. Karhu oli hiipinyt hirven taakse ja kuullut hirven kehuskelun. ” Mitä tulikaan sanottua?” kyseli karhu. Hirvi vilkaisi taakseen, jatkoi juomistaan ja totesi:” Tässä tulee juodessaan höpistyä kaikenlaista”.






SUPPILOVAHVEROHILLO

Tiedän, että monet hieraisevat silmiään otsikon lukiessaan. En ole tullut hulluksi. Olen sitä jo. Mutta siitä huolimatta tämän viikkoinen resepti on kokeilemisen arvoinen. Sieniä on. Metsät pullollaan. Meillä on tulossa tänään perjantaina iso norjalainen päivälehti tekemään ruokajuttua Herrankukkaroon. Sienistä. Heidän toiveensa oli, että hakisimme sellaisen paikan jostain, jossa olisi sieniä kuvattavaksi. Tullessani parkkipaikallemme, katsastin alueen. Sieniä siellä, sieniä täällä. Joka paikassa sieniä. Hiiala hiiala hei. Suppilovahveroita aivan mielettömästi. Aiomme valmistaa vieraillemme ruokaa, jota taatusti eivät ole ennen saaneet,  Tämä hillo sopii erinomaisesti riistan kanssa, mutta yllätys, yllätys myös jälkiruokahillona pannukakun tai lättyjen kanssa.

Ainesosat:

2 l suppilovahveroita
2 dl vettä
300 g hunajaa (tai sokeria 500 g)
1 dl viinietikkaa
1 dl väkiviinaetikkaa
¼ tl suolaa
n. 10 mausteneilikkaa
1 kanelitanko
3-4 palaa muskottikukkaa

Paloittele sienet pienemmiksi ja huuhdo ne kunnolla. Laita kokonaiset mausteet nyyttiin, tiukasti sideharsoon.
Laita liemiainekset, suola sekä hunaja tai sokeri kattilaan. Keitä hetken, että hunaja/sokeri sulaa. Lisää maustenyytti ja sienet.
Keitä liemi kokoon 25–30 minuuttia. Ota nyytti pois. Pakkaa hillo lasitölkkeihin. Käytä marjahillon tapaan. Näin saat nassikatkin tykkäämään sienistä. Tänä iltana siten nähdään, mitä öljyvaltion media tykkää.

 Resepti tulostettavassa muodossa

VINKKI:
Lyökin mammani teki leipää aikanaan vedestä, jauhoista ja suolasta. Se oli siinä. Nykyään leipätehtaat lisäävät 8 (kahdeksan) lisäainetta.

KOMMELLUS:
Herrankukkaron Anja rouvallemme sattui viime viikolla kommellus. Hänen antamansa hirvikeittoresepti tulkittiin sipulikeitoksi suuren sipulimääränsä mukaisesti. Niinhän se olikin. Hirvenliha oli vain mausteena. Mutta voihan sen tehdä niinkin, että muuttaa 2 kg sipulin tilalle 2 sipulia, niin tulee hirvenlihakeittoa, jossa sipuli on mausteena. Tiedoksenne lisäksi, että riistassa, ainakin hirvessä, on paljon puriinia, joka aiheuttaa kihtiä. Minä syön hirveä ja äyriäisiä ja kihti on seuranani. Syön myös Apuriinia, kihtilääkettä.










Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 7. lokakuuta 2011

VEROKARHUVAARA



Joidenkin mielestä karhu on metsien kuningas. Joidenkin mielestä taas hirvi. Meillä täällä saaristossa on molempia. Viime viikolla lähisaaressa karhu hyökkäsi miehen kimppuun. Mies pelastui heittäytymällä pitkäkseen ja karhun nuuskiessa häntä, hän pidätteli henkeään. Karhu luuli miehen kuolleen ja alkoi kaapia maata miehen päälle haudatakseen saaliinsa. Karhuhan ei tuoretta lihaa mielellään syö. Se ´marinoi´ lihan kunnolla ennen nauttimista.

Vuosia sitten nk. City-karhu tepasteli Rymättylän pääsaaren läpi Herrankukkaron liepeille. Silloin ei ollut vielä siltaa joten Otavan ja Airismaan saarten väliä kuljettiin lossilla. Pahaksi sattumaksi lossikuski oli juuri kahvitauolla, ja karhu kyllästyi odottamaan lossia ja lähti takaisin.

Viime viikolla karhu tallusteli myös naapurisaarellamme Kakskerrassa. Erään talon isäntä oli menossa avaamaan ulko-ovea, jonka takaa kuului kolinaa. Karhuhan se siinä tassullaan koetti lasiovea auki. Tosi juttu. Oli menossa tapaamaan kollegaansa. Talon isäntä on nimittäin eläkkeellä oleva Turun entinen verojohtaja Erkki Jääskeläinen. Karhun ja verokarhun kohtaaminen! Niinhän siinä kävi, että karhu häippäsi kiiruusti livohkaan. Ei oo Verokarhun voittanutta. Pysyisivät karhut vaan naapurisaarilla.







Hirviä ja peuroja meillä on vaikka muille jakaa. Kaatolupia on vuosittain melkoinen määrä. Yksi innokkaimmista metsämiehistä on Aarnion Mikko, Herrankukkaron pitkäaikaisen emäntämme mies. Anja on saaristonkuulu hirviruoan taitaja. Tässä hänen salaisuutensa, jolla hän hellii Mikkoaan.

HIRVENLIHAKEITTO ANJAN TAPAAN

Tässä avain herkutteluun:

Ohje 4:lle.

1 kg luullista hirvenlihaa esim. lapaa tai etuselkää. Ruhon paloittelussa metsästäjän kannattaa jättää luihin vähän lihaa sopan tekoa varten, siitähän se paras soppaliemi tulee.

Lisäksi tarvitaan 2 sipulia, 2-3 porkkanaa, pala lanttua, selleriä ja palsternakkaa. Valmiit keittojuurespussitkin käyvät ihan hyvin. Niissä juurespalaset ovat vain turhan pieniksi pilkottuja. 5-6 suurta perunaa, mustapippuria, suolaa ja persiljaa.

Huuhtele liha kylmällä vedellä. Laske lihan päälle kattilaan kylmää vettä kunnes liha peittyy. Kuumenna ja anna kiehua hetken, kuori vaahto pois. Lisää mausteet, sipulit sekä puolet kuorituista ja pilkotuista juureksista sekaan. Anna kiehua miedolla lämmöllä pari tuntia. Nosta liha kattilasta ja siivilöi liemi. Laita liemeen loput juureksista ja perunat. Poista lihasta luut ja pilko liha sopiviksi paloiksi ja lisää palat kattilaan. Keitä kunnes perunat ja juurekset ovat kypsiä. Viimeistele persiljasilpulla.

Keitto vain paranee uudelleen lämmitettynä, siksi meillä sitä tehdään aina isompi kattilallinen. Terv. Anja

Resepti tulostettavassa muodossa

 









Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.