Tilaa Perjantairesepti

Tilaa perjantaireseptit suoraan sähköpostiisi.
* Pakollinen tieto

Vaitelias Vallesmanni


1950 - 1960 lukujen  vaihteessa perheemme asui saaristopitäjä Taivassalossa, Kustavin naapurissa.  Toimin opettajaseminaariaikoinani kesäisin uimakoulunopettajana ympäri rannikkoa. Mm. Kustavin syrjäisellä Wartsalan, kahden lossin takana sijaitsevalla saarella, jossa vielä 60-luvulla pirtun trokaaminen oli kovin vilkasta. Lossikuskit olivat avainasemassa hälytysjärjestelmän avainhenkilöinä. ´Kustavin Suuri Käry´ 60 -luvulla kävikin juuri lossikuskin laulelmien vuoksi. Rymättylässä se jo alkoi hiipua tiheän lähiasutuksen, mm. Turun vuoksi.

Muistan kuinka Wartsalan uimakoulun alkaessa talteenotin uimakoululaisten tiedot. Siihen kuului mm. isän nimi ja ammatti. Pieni Päivi -tyttönen kertoi isänsä nimen ja ammatiksi hän mainitsi kalastaja. Sitten hän kuiskasi korvaani:
” Kalastaja juu, mut pirtust meiä perhe elantos saa. Eihän opettaja kerro vallesmannil?” En kertonut, koska vallesmanni ( nyk. nimismies, poliisipäällikkö) tiesi tasan tarkkaan. Kun Taivassalon vanha poliisiauto Pobeda päätti päivänsä, vallesmanni kävi hakemassa tunnetulta pirtutrokarilta tämän pirturahoilla ostaman uuden auton rantavajan heinien takaa. Taivassalon poliisi saikin sitten uuden poliisiauton, tuliterän valkoisen Volkkarin.

Toimittaja Leo Matis oli tekemässä 60-luvun alkuvuosina raporttia Kustavin väitetystä pirtun salakuljetustoiminnasta. Eihän Matis minusta mitään irti saanut. Nuoresta uimakoulunopettajapojasta. Sitten haastateltavana oli legendaarinen kustavilainen Eino Latokartano, kunnanvaltuuston puheenjohtaja.
”Onko totta, että sitä pirtua on täällä Kustavissa vähän joka paikassa? ”
” On oikke. Se pirtu o meil kustavilaisil ikkänku semmone seurustelujuoma”.
” Eivätkö vanhemmat miehet nyt näytä huonoa esimerkkiä nuorille ja siitä aiheutuu sitten ongelmia? ”
” Ei ollenka. Kattokas ko ne nuare miähe o semmossi, et kun ottava sitä pirtu, ni ne nukkuva, nukkuva vaa. Ei niist mittä ongelmi o tullu.”






Tähän liittyen seuraava resepti:

MUURINPOHJALETTUTAIKINA


Saaristo on tullut kuuluisaksi kuperkeikkajuomistaan, erityisesti pirtusta. Syrjäisen sijaintinsa ja vierailijoiden erinomaisen kontrollin vuoksi esimerkiksi pontikan keitto oli historian havinassa ollut hyvin suosittua. Sain muutama vuosi sitten rymättyläisen pontikkareseptin. Lainkuuliaisena en sitä reseptiä ole edes kokeillut enkä siten sitä myöskään levittele. Nauratti vaan, kun City-lehti kyseli Jussi Vareksen lempiruokaa. Resepti oli kovin tuttu. Se on Satakunnankin takakorpien perinteinen kesäherkku. Nimeltään Muurinpohjaletutaikina. Kas näin:

Munia
Vastalypsettyä maitoa
Jauhoja
Suolaa
Sokeria
Hiivaa

Aineiden kanssa ei ole niin kovin tarkkaa. Kuulema. Pääasia, että sokeria ja hiivaa on tarpeeksi.

Tee vetelähköä lettutaikinaa esim. muovikanisteriin. Älä sulje korkkia. Kätke kanisteri halkoliiterin auringonpuoleiselle seinustalle pahnoihin neljäksi päiväksi. Kaiva esille ja nauti lupsakassa seurassa.

Resepti tulostettavassa muodossa

Kommentit