perjantai 26. elokuuta 2011

Basisti on orkesterin luu


Sain viettää ikimuistoiset illat Vaakahuoneella orkesterini 7 seinähullua veljestä 45 -vuotis juhlakonserteissa. Ajatelkaa. Takana yli 10.000 keikkaa. Tiettävästi ainoa tanssiorkesteri Suomessa, joka on yhtäjaksoisesti esiintynyt ammattibändinä 45 vuotta. Meno oli infernaalista ja lämminhenkistä. Lea Laven, Takku, Korjuksen Seppo, Bablo ja moni muu kuorrutti ”kulttuuritapahtumaa”. Kiitos kaikille ja tuhatpäiselle yleisölle.

Myynnissä oli asiakkaillemme myös  Seitsemän Seinähullua Veljestä - orkesterin ”Tuplat Vaakahuoneella” live-äänitys, yhteensä 38 tuttua levytystämme. Normaali hinta 38 euroa. Myimme alle puoleen hintaan juhlan kunniaksi. 18 eurolla. Levyjä jäi vielä pieni pino. Saat samaan hintaan. Nimikirjoituksellani. Klikkaa TÄSTÄ  ja tilaa levyt. Toimitan sen postitse Sinulle. Tulot menevät taatusti lyhentämättömänä perheeni hyvinvoinnin tukemiseen.
Tämä tarjous on voimassa vain viikon ajan

Illan aikana lensivät jutut ja tarinat. Kirjoittelen niistä myöhemmin. Tässä pari kertomaani esimerkkiä: Vehon automyyjä, koulukaverini Heikki Järvelä oli myymässä autoa Timo -nimiselle haitaristille. Kaupanteon keskellä Timo kysyi Heikiltä: ” Onko sulla ittelläs muuten autoa ja peräkärryä? ” ” On vastasi Heikki ”. ”Loistavaa, olen kokoamassa orkesteria, pääset basistiksi!”

Takavuosina legendaarisen forssalaisen Rauno Lepistön orkesterin rumpalina toimi Erkki Liikanen. Ostin aikanaan orkesteriin ensimmäiset äänentoistolaitteet Rauskalta, jota myös Leppariksi kutsuttiin. Hän myi puolelle Suomen orkestereista äänentoistolaitteet maksuajalla. Suurin osa jätti maksamatta. Rauska lopetti ja tuli minulle vuosikausiksi hommiin. Eräällä keikalla Liikasen Eki huuteli rumpujen takaa kesken soiton Rauskalle, että onko sun bassos varmaan viritetty oikein, kun kuulostaa niin merkilliseltä? Rauska lehahti punaiseksi ja vastasi vältellen: ” Juu, juu. Voi olla, voi olla. No kato ku löysäsin vähän kieliä, kun otti sormiin niin penteleesti.”




Hauska lukijapalaute:

Saksassa söin ystäväni kanssa illallista. Listalla oli Strauss Steak. Syönnin aikana ystäväni tiedusteli, että eihän maistu yhtään lehmältä. Maisteltuani totesin, ettei minulla ole hajuakaan lihan alkuperästä.
-Se on strauss.
-Niin strauss steak. Mikä strauss?
-Se on iso lintu. Ei osaa lentää. Pitkä kaula.
-Aha. Strutsi.
Selvisihän se, että Strauss on suomeksi Strutsi. Että varokaa vaan!



SUUSSASULAVAT SIENET

Toimenkuvani on mielenkiintoinen, kun saan tehdä työtä ruoan parissa. Palautteita tulee ja menee, Vaakahuoneen saaristopöytää olemme kehitelleet jo pian 15 vuotta ja tulosta alkaa syntyä. Eilen eräs ruokailijoista yltyi uskomattomaan ylistykseen. Hän oli nauttinut valmistamiamme sieniä. Olivat kuulemma niin hyviä, että oli jäänyt suu nauruun. Koska useimpien reseptien lailla tekotapa on yksinkertainen, kerron sen Teille.

Rosmariinisienet

100 g isoja herkkusieniä
2 rkl rosmariinia ( kuivattua tai tuoretta hienonnettuna).
1-1,5 dl rypsiöljyä
Ripaus suolaa
Ripaus mustapippuria myllystä

Leikkaa sienet ohuiksi siivuiksi. Laita ne uuninpellille ja lisää öljy ja mausteet. Paista 20 minuuttia 180 asteessa.

Resepti tulostettavassa muodossa.


VIIKON LÄTSÄ

Lätsä hoippuu Pubista kotia kohti illan pimeydestä.
Hän avaa ulko-oven ja nousee portaita makuuhuoneeseen.
Riisuu kengät ja takin, ja kömpii sänkyyn.
Viereisen peiton alta nousee vieraan naisen kasvot ja kuuluu huuto: ” Iiik! ”
Lätsä juoksee talosta ja toteaa:
”Oikea sänky, oikea talo, mutta väärä katu.”

 







Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Tarina- ja reseptiarkisto.

 

perjantai 19. elokuuta 2011

Vaitelias Vallesmanni


1950 - 1960 lukujen  vaihteessa perheemme asui saaristopitäjä Taivassalossa, Kustavin naapurissa.  Toimin opettajaseminaariaikoinani kesäisin uimakoulunopettajana ympäri rannikkoa. Mm. Kustavin syrjäisellä Wartsalan, kahden lossin takana sijaitsevalla saarella, jossa vielä 60-luvulla pirtun trokaaminen oli kovin vilkasta. Lossikuskit olivat avainasemassa hälytysjärjestelmän avainhenkilöinä. ´Kustavin Suuri Käry´ 60 -luvulla kävikin juuri lossikuskin laulelmien vuoksi. Rymättylässä se jo alkoi hiipua tiheän lähiasutuksen, mm. Turun vuoksi.

Muistan kuinka Wartsalan uimakoulun alkaessa talteenotin uimakoululaisten tiedot. Siihen kuului mm. isän nimi ja ammatti. Pieni Päivi -tyttönen kertoi isänsä nimen ja ammatiksi hän mainitsi kalastaja. Sitten hän kuiskasi korvaani:
” Kalastaja juu, mut pirtust meiä perhe elantos saa. Eihän opettaja kerro vallesmannil?” En kertonut, koska vallesmanni ( nyk. nimismies, poliisipäällikkö) tiesi tasan tarkkaan. Kun Taivassalon vanha poliisiauto Pobeda päätti päivänsä, vallesmanni kävi hakemassa tunnetulta pirtutrokarilta tämän pirturahoilla ostaman uuden auton rantavajan heinien takaa. Taivassalon poliisi saikin sitten uuden poliisiauton, tuliterän valkoisen Volkkarin.

Toimittaja Leo Matis oli tekemässä 60-luvun alkuvuosina raporttia Kustavin väitetystä pirtun salakuljetustoiminnasta. Eihän Matis minusta mitään irti saanut. Nuoresta uimakoulunopettajapojasta. Sitten haastateltavana oli legendaarinen kustavilainen Eino Latokartano, kunnanvaltuuston puheenjohtaja.
”Onko totta, että sitä pirtua on täällä Kustavissa vähän joka paikassa? ”
” On oikke. Se pirtu o meil kustavilaisil ikkänku semmone seurustelujuoma”.
” Eivätkö vanhemmat miehet nyt näytä huonoa esimerkkiä nuorille ja siitä aiheutuu sitten ongelmia? ”
” Ei ollenka. Kattokas ko ne nuare miähe o semmossi, et kun ottava sitä pirtu, ni ne nukkuva, nukkuva vaa. Ei niist mittä ongelmi o tullu.”






Tähän liittyen seuraava resepti:

MUURINPOHJALETTUTAIKINA


Saaristo on tullut kuuluisaksi kuperkeikkajuomistaan, erityisesti pirtusta. Syrjäisen sijaintinsa ja vierailijoiden erinomaisen kontrollin vuoksi esimerkiksi pontikan keitto oli historian havinassa ollut hyvin suosittua. Sain muutama vuosi sitten rymättyläisen pontikkareseptin. Lainkuuliaisena en sitä reseptiä ole edes kokeillut enkä siten sitä myöskään levittele. Nauratti vaan, kun City-lehti kyseli Jussi Vareksen lempiruokaa. Resepti oli kovin tuttu. Se on Satakunnankin takakorpien perinteinen kesäherkku. Nimeltään Muurinpohjaletutaikina. Kas näin:

Munia
Vastalypsettyä maitoa
Jauhoja
Suolaa
Sokeria
Hiivaa

Aineiden kanssa ei ole niin kovin tarkkaa. Kuulema. Pääasia, että sokeria ja hiivaa on tarpeeksi.

Tee vetelähköä lettutaikinaa esim. muovikanisteriin. Älä sulje korkkia. Kätke kanisteri halkoliiterin auringonpuoleiselle seinustalle pahnoihin neljäksi päiväksi. Kaiva esille ja nauti lupsakassa seurassa.

Resepti tulostettavassa muodossa

perjantai 12. elokuuta 2011

Seinähullujen hääkeikka



Turun seudulla esiintyessään orkesterini 7 Seinähullua Veljestä yöpyy yleensä Herrankukkarossa. Laitan pojille savusaunan lämpimäksi, kun he aamuyöllä ruunan raatona saapuvat keikalta. Muusikon työ on kuulkaas kovaa hommaa.

Päivällä poikien herätessä on yleensä tovi aikaa jutella mukavista ja mukavasti. Viime viikolla orkesterimme kumihuuli Purtsi kertoi tapahtumasta:

Mies soitti Purtsille kysyäkseen 6 -miehistä bändiä tyttärensä häihin. ”Saat sellaisen kolmella tonnilla”, ilmoitti Purtsi. Soittaja menetti hermonsa ja huusi: ” Kolme tonnia MUSIIKISTA, mitä hemmettiä!? ”

Tähän Purtsi vastasi kohteliaasti: "Soitapa putkifirmaan ja kysy, mitä maksaisi kuusi putkimiestä kovaan työhön lauantai-iltana klo 20 ja 02 välillä, 600 km edestakaisine matkoineen yms. Jos saat putkimiehet neljällä tonnilla, saat bändimme ilmaiseksi”.








Vielä yksi tarina ystävästäni Jakobsonin Olofista, jonka kanssa seikkailuistani olen kertonut aiemminkin:

Istuimme Prahan EM -kisojen aikana vuonna 1972 turistibussissa. Opas esitteli kiertoajelulla Prahan kaupunkia ja kertoi mikrofoniin, että nyt ohitamme kaupungin parhaan ravintolan. Johon Olof: ” Miksi? ”


PÄIVÄN LÄTSÄ

Kuva 1
Lätsä vieritti oluttynnyrin kotiin ja sanoo vaimolleen Flooralle, että etpä arvaa, kuinka paljon me säästämme, kun hankin tämän.
Kuva 2
Floora vierittää tynnyriä takaisin ja toteaa, ettei meillä ole varaa näin suureen säästöön.

Joskus vaan tuntuu, että vaimot eivät ihan aina ymmärrä säästämisestä mitään.
Viimeksi kerroin mustikkamaitoon laitettavan hunajaa 1 dl. Sen kun vaan laitatte, mutta makiaa on. Hieman mukavamman maun saa, kun lisää hunajaa 1 rkl, siis ruokalusikallisen.
Vinkki: Jos hunaja on kiteytynyttä, sen saa juoksevaksi lämminvesihauteessa. Säilytys huoneenlämmössä.
Olethan säätänyt jo jääkaappisi lämmön + 2-3 asteiseksi? Ruokien säilyvyysaika tuplaantuu verrattuna 6-8 asteen lämpöön, jota aikanaan suositeltiin.

LUKIJAPALAUTTEITA


Perusteluni rapusilakkareseptistäni puuttuneista ravuista kirvoitti lukijoitani vastaavanlaisiin petollisiin nimiin. Yksi hävyttömimmistä  on kasvissyöjiä kiinnostava SIPULIPIHVI, jossa pihvi ei olekaan tehty sipulista, vaan raa´asta lihasta. Tuleeko mieleesi vastaavanlaisia petollisia ruokareseptejä. Kirjoita ehdotuksesi oskari@herrankukkaro.fi niin osallistut arvontaan koko perheelle höyrylaivalla.

Vaikuttavan kirjeen sain ´Maisa-mummolta´, joka kertoi aiemmin julkaisemani hunajajuoman erinomaisista vaikutuksista: "Huomasin yllättäen hunajajuomaa nautittuani parin viikon ajan peräpukamaongelmien melkein häipyneen.” Hienoa Maisa.

FETA-PARSAKAALIPIIRAKKA

Paketti (400 g) valmista piirakkataikinaa
200 g parsakaalia
200 g fetakuutioita tai -muruja
2 kananmunaa
2 dl ruokakermaa tai 1.5 dl smetanaa
50 g juustoraastetta, mielellään Aurajuustoa

Mausteeksi sopivat mainiosti rucola, persilja, valkosipuli ja myös punasipuli (jonka pilkottuasi annat laimentua juoksevassa kylmässä vedessä muutaman minuutin. (Hyvä konsti miedontaa sipulin kitkeryyttä). Myllystä myös vähän mustapippuria.

Painele taikina pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, levitä pannulla aiemmin melkein kypsäksi paistettu parsa ja sipuli sekä purkista feta pohjan päälle. Lopuksi rucola ja/tai persilja, sipuli ja mahdollinen valkosipuli.
Sekoita keskenään kerma tai smetana, kananmunat ja mustapippuri. Kaada seos vuokaan. Juustoraaste piirakan päälle.
En unohtanut suolaa. Sitä ei tässä tarvita.
Uunissa 200 astetta 40 minuuttia.

TEE ITSE PIIRAKKAPOHJA – YKSINKERTAISTA

100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
3 rkl vettä
Nypi voi ja jauhot murumaiseksi tasaiseksi massaksi. Lisää vesi ja sekoita. Laita vuokaan. Paista pohjaa 10 min. 100-asteisessa uunissa. Kaada täyte edellisen ohjeen mukaan vuokaan ja paista vielä noin 30 min. 200-asteisessa uunissa.
 
Resepti tulostettavassa muodossa

  
 










Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 5. elokuuta 2011

Nätsin kirppusirkus



Minulla on ollut merkillinen tarve nimikoida ihmisiä. Eritoten oman orkesterini jäseniä. Lea Luukinen sai valita aikanaan ”taiteilijanimekseen” Lea Lavenin tai Mona-Lisa Mårtensonin. Jotenkin vain opettajakoulutuksessa oppimani runonpoljennon innoittamana Lea Laven kuulosti hyvin taiteelliselta nimeltä. Sellainen tyttö oli juuri kyseessä. Mona-Lisa Mårtenson -nimi taas juontuu 1960 -luvun alussa tekemästäni ensimmäisestä lehtimieshaastattelusta Lasse Mårtensonista, välittömästi Euroviisujen jälkeen. ”Laiskotellen” oli sävelmän nimi. Meistä tulikin sitten hyvät ystävät ja Lasse on mm. suunnitellut höyrylaivamme tummanharmaan raidan salongin ikkunoiden tasolle. Myös Myrskyluodon ´Almoge´- veneiden logon. Annoin sitten Lealle mahdollisuuden valita itselleen taiteilijanimen näistä kahdesta. Lea valitsi sen Lea-nimen – tietenkin.

Huomattavasti vaikeampaa oli taasen v.1967 yhtyeeseemme tulleen kokemäkeläisen trumpetistin Pekka Sepän kohdalla. Miehellä oli paksut mustat meksikolaistyyppiset viikset. Ei siinä mikään auttanut. Hän oli Bablo, ja sillä selvä. Ja sillä nimellä joutuu elämään vieläkin. Kunnialla kantaa nimensä. Bablo on luvannut tulla 15–18.8.11 Aurajoen rannalle Vaakahuoneelle mukaan 7 seinähullun 45 – vuotis juhlakonserttiin. Loistava muusikko, jonka ”Särkyneen toiveen katu” ei jätä ketään kylmäksi. Mies, joka on kyllästetty huumorilla ja positiivisella asenteella. Tiedän, että Bablolla on faneja ympäri Suomea. Ja paljon. Tervetuloa Vaakahuoneelle muistojen pariin. Eikä maksa mitään. Nätsi, Takku, ja melkein Mona-Lisa Mårtensonkin ovat tulossa.

Tätä kirjoittaessani sain kirjeen Tampereelta. Vuosina 1968–1981 yhtyeessämme soittanut Mooses pyysi kirjallista todistusta taiteilijaeläkkeen hakemista varten. Kollegani Pertti Metsärinne sellaisen jo oli antanut. Hiukan nauratti, kun kirjoitin todistusta. Saaja oli ´Juha Pentti´. Mistä sitten nimi Mooses? Kun nuorukainen vuonna 1968 liittyi seurueeseemme, katselin hänen ulkonäköään. Laiha kuin luuviulu. Paita päällä kylkiluut näkösällä. Tulipahan taas mielleyhtymä erämaasta palanneesta esi-isästämme. Siksi nimi Mooses.

Nätsin, rumpalimme nimi on myös keksitty. Mutta syy ei ole minun. Hän sai nimensä jo lapsena. Nätsin perhe asui Raumalla, Rauma Repolan työsuhdeasunnossa. Asuntoihin kuului kullekin oma liiteri. Hän esitti liiterissä sirkusohjelmaa, mm. Käärmeenlumoajaa pihan lapsille kahden avustajansa kanssa. Homma meni niin, että käärmettä esitti naru, ja avustajat ´tanssittivat käärmettä´ siiman avulla. Nätsi itse trummutteli ja joikasi eksoottisesti. Lapset olivat haltioissaan. Sirkustirehtööri apulaisineen keräsi ennen esitystä lapsilta 10 pennin pääsymaksun. Mistäkö nimi Nätsi? Se on saamea ja tarkoittaa ´Tähteä´. Kenties joku pihapiirin miehistä sen nimen antoi. Nätsi on ollut tähti jo nuoresta iästään lähtien.

Tästä tapahtumasta on toinenkin versio, jonka todenperäisyydestä ei ole tietoa: Pikkupoikana Nätsi järjesti sirkusesityksen pihavaraston vintillä. Ennen esitystä Nätsi keräsi pääsymaksut. Kun lapset sitten kiipesivät vintille, siellä ei ollutkaan mitään sirkusta. ”Jos joku kertoo tästä eteenpäin, tulee nokkiin”, kertoi ”Sirkustirehtööri”. Nätsi oli pihapiirin isokokoisin.

Tämän jutun kertoja on luultavaksi kateellinen naapurin poika, joka ei oppinut taikuriksi.

Nätsi palasi juurilleen orkesterikautemme jälkeen. ´Amerikan Sirkus´ oli hänen juttunsa. Hän esitti sirkustaiteilijaa, jossa kaikki meni täydelleen pieleen. Ja sekös meitä suomalaisia nauratti.

Olin laivastossa kirjurina kun Nätsi saapui sinne alokkaana. Meillä oli mukavaa siellä laivastossa. Kerran Nätsi hymyili alikessulle käytävällä. ”Mitäs alokas siinä virnuilee?” ”Olen niin iloinen Sunosta”; vastasi alokas. ( 50–60 – lukujen Suno – pesujauhemainos televisiossa). Nätsi saikin sitten tehtäväkseen kuurata kasarmin pöydät.

Nätsi oli kanssani perustamassa 7 Seinähullua Veljestä – orkesteria, ja meidän on paljolti kiittäminen hänen hulvatonta huumorintajuaan. Meitä yhdisti silloin, ja vieläkin äärimmäinen itsekritiikin puute. Ja pohjaton halu saada ihmiset hyvälle mielelle. Nätsi on miehistä parhaimpia. Oikeanlainen ihminen. Nätsin oikea nimi on Esa Rosvall. Kun lehtimies kerran kysyi, miten nimi kirjoitetaan, vastasi Nätsi: ” Rosvall- kolmella ällällä, jos tulee lehteen”.


 






MUSTIKKAMAITO

250 gr mustikoita. Tuoreita, kuivattuja, pakastettuja. Mitä vain on saatavilla.
2 rkl hunajaa
1.5 dl ranskankermaa

Hienonna marjat tehosekoittimessa ja lisää hunaja sekä ranskankerma. Sekoita.
Tarjoile jääkaappikylmänä. Voit lisätä myös maitoa maun mukaan.

Sama resepti pätee muihinkin marjoihin.

Resepti tulostettavassa muodossa






 



Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.