perjantai 29. heinäkuuta 2011

Lätsä ja koira



Turun Sanomissa oli aikanaan suosikkisarjakuvani ”Lätsä”.  Mieleeni on jäänyt lähtemättömästi kaksi tarinaa:

1. TARINA
Kuva 1
Lätsä konttaa yöllä pubista kotiinsa. Koira kävelee vastaan ja he kohtaavat katulyhdyn alla.
Kuva 2
Lätsä tervehtii koiraa sanomalla ”Hau”.
Kuva 3
Koira vastaa Lätsälle sanomalla ”Hau”.
Kuva 4
Molemmat jatkavat matkaansa
Kuva 5
Koira katsoo taakseen kysymysmerkki päänsä päällä.

2. TARINA
Lätsä oli maailman laiskin mies.
1. kuva
Lätsä makaa sohvalla ja täyttää jalkapalloveikkausta. Vaimonsa Floora touhuaa keittiössä.
2. kuva
” Missä on kynäni?" Huutaa Lätsä vaimolleen.
3. kuva
” Korvasi takana", vastaa vaimo
4. kuva
” Älä viisastele vaimo, kumman korvan? ”


 






HELLETEE

Sri Lankassa eli Ceylonilla tee on yleisin juoma. Sitä juodaan paljon. Kaikki kansankerrokset, koska se on halpaa. Kerrankin yhdistelmä halpa ja hyvä toimii.
Kuumuudessa on huomattu myös suolan merkitys. Paikallisten ihon toiminta on mukautunut jatkuvaan lämpöön, toisin kuin meillä turisteilla. Olen myös huomannut itselläni 3-4 viikon tropiikissa oleskelun jälkeen muutoksia. Hiki ei maistu enää kovin suolaiselta. Siitä huolimatta kuuma tee maistuu. Mutta myös kylmä tee. Varsinkin jos on käytössä jääkaappi, joka siellä on enempi harvinainen. Hyvää on jäähtynyt 30–35 asteinenkin tee. Paikallisesti maustettuna.

Kokeile näin:
Keitä litra vettä. Lisää 1 rkl raastettua inkivääriä ja anna kiehua 1 min. Anna hautua hetken ja siivilöi inkivääri pois.
Laita 2 teepussia veteen ja anna hautua 10–15 min. Lisää 2 rkl hunajaa ja 1 rkl sitruunan tai limen mehua. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin. Säilyy vielä seuraavaankin päivään. Voit tarjota sen myös jääpalojen kera. Jos tarjoat juomalasista, koristeeksi sopii sitruunan tai limen siivu.

Ainesosat:

1 litra vettä
1 rkl raastettua inkivääriä
2 pussia teetä
2 rkl hunajaa
1 kpl sitruuna tai lime

Resepti tulostettavassa muodossa


LUKIJAPALAUTE

Eräs lukijani kritisoi voimakkaasti rapusilakkareseptiäni, koska siinä ei ollut lainkaan rapua. Olinko vahingossa unohtanut sen ainesosaluettelosta. En. Siksi on paikallaan selitys:

Ennen vanhaan ei ollut pakastimia. Eikä ruokaa kuljetettu lentokoneilla. Vaikka olisikin, härvelit olivat niin hitaita, että ruokalasti pilaantui matkalla. Kausiruoat nautittiin kyseisen kauden aikaan. Se oli kulinaarisesti hieno käytäntö. Näin ei kyllästytty ympärivuotiseen nautintaan. Madetta syötiin helmikuussa madeaikaan. Mansikoita mansikka-aikaan jne. Ja rapuja tietenkin rapuaikaan. Nokkelimmat valmistivat ulkonäöltään alkuperäisen näköisiä ruokia ilman alkuperäisiä raaka-aineita. Rapusilakoissa oli tomaattimursketta tai myöhemmin ketsuppia. Silmäthän ensin syövät. Silakka oli ravun värinen ja tarvittiin vain hitunen mielikuvitusta makunystyröihin. Täydestä meni, kun niin halusi.

Toisaalta ravun puuttuminen rapusilakoista ei ole sen petollisempaa ruokaa kuin merimiespihvikään. Ei merimiespihvistäkään löydy merimiestä.







Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.