perjantai 1. heinäkuuta 2011

Satamavalvoja Putte


Ystävästäni Saarnin Puttesta vielä yksi monista tarinoista. Tästä velikullasta. Kaksi hienoa sanaa: veli ja kulta.

Putte lähti kaverinsa Rokkiksen kanssa (joka hänkin olisi tarinakirjan arvoinen) vaimoineen Ruotsinristeilylle. Perillä Tukholmassa laivan baarit normaaliin tapaan suljettiin. Kaverukset siirtyivät nopsasti terminaaliravintolaan. Turhaa taukoa ei tarvinnut nauttia. Ravintolan suuren ikkunan takana lepäsi Silja-laiva. Putte istui kasvot ikkunaan päin. Rokkis selin laivaan.

Jonkin ajan kuluttua Rokkis kysäisi Puttelta:
- Paljonko on vielä aikaa laivan lähtöön?
- Ihan tarpeeksi. Mitäs tekisit, jos laiva lähtisi, ennen kuin ehtisimme mukaan?
-Tilaisin konjakin.
-Tilaa siten kaksi. Toinen minulle. Laiva alkoi juuri irtautua laiturista.

Neuvokkaat kaverit nappasivat nopeasti konjakit sydänlyöntien rauhoittamiseen ja siirtyivät mittariautoon, taksiin. Sitten hurjaa kyytiä kohti Kapellskäriä, Vikingin lähtösatamaa. Lyhyemmän reitin vuoksi Viking Linen alus lähti pari tuntia myöhemmin kuin Silja. Onnenkantamoisena nämä veijarit ehtivät juuri ja juuri laivalle. Ja sitten kohti Suomea ja Naantalia. Sieltä jälleen mittariautolla Turun Satamaan, jonne Silja saapui puolta tuntia myöhemmin. Putte toimi silloin Turun Sataman Satamavalvojana ja asemansa vuoksi huomiota herättämättä he luikahtivat autokannen kautta laivaan. Sitten pokkana rantautuvien joukkoon, jossa myös rouvat jo jonottivat. Putte otti tosi surkean ilmeen ja Rokkis säesti melkein itkuun purskahtamaisillaan. ” Missä ihmeessä olette piileskelleet? Olemme koko paluumatkan teitä hakeneet laivalta".


 





KUPERKEIKKAJUOMA

Toimiessani höyrylaivan päällikkönä ja Herrankukkaron vanhanaisäntänä, olen runsaasti hankkinut tietoa meidän suomalaisten elintavoista menneinäkin aikoina. Asiakkaat ovat olleet ihmeissään mm. tiedosta, että Suomessa keksittiin kuperkeikkajuoma, eli paloviina vasta keskiajalla. Noin 1400–1500 -lukujen vaihteessa. 1500 -luvulla opittiin myös oluen paneminen. Historiankirjoitusten mukaan sitä juotiin Turun Linnassa jopa 11 litraa per sierainpari. Päivässä. Ja se oli väkevää. Tuollaiset 10 %:n vahvuista. Sillä lievitettiin suolaisen ruoan tuomaa janoa. Kyllä sivuvaikutuskin monia miellytti. Kun olutta juotiin noin suuria määriä, sairastuttiin myös vilkkaasti. Mutta eipä hätää. Onneksi oli keksitty paloviina, jota käytettiin alkujaan pääosin lääkkeenä. Keski-ikä oli runsaat 30 vuotta. Lyhyt ja iloinen elämä. Huh. Mitä sitten juotiin ennen edellämainittujen kuperkeikkajuomien keksimistä? Simaa. Käynnyttä simaa. Ylikäynnyttä simaa. Voi vatta parka. Kyllä oli kovilla.

Olemme tottuneet nauttimaan viime vuosisadat simaa oivallisena perhejuomana. Sellainen se onkin, kun pidättelee sen liiallista käymistä. ( Kuju Hyttinenkin osti aikanana 5 pennin hiivan ja lauloi: ” Käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan.” Sitten kun hän osti 10 pennin hiiivan, hän lauloi: ” Käymme yhdessä ain. ”

Sima on myös oivallinen vappujuoma, jollaisena nykyneanderilaiset sen parhaiten tuntevat. Omassa lapsuudessani Lyökin mamma teki simaa koko kesän. Alkukesästä raparperista, sitten mansikoista ja muun marjasadon valmistuessa sorkumentteja tuli koko ajan lisää. Mitä ihanuuksia, mitä makunautintoja. Vain mamman mielikuvitus antoi rajan siman alkulähteille. Tätä kirjoittaessani alkaa tapahtua suupielissä kosteuttavaa vaikutusta. Niin raikkaana mamman simat muistan. Makuja oli monta. Kaksi yli muiden. Ne olivat raparperisima ja tyrnisima. Viinimarjoista, karviaismarjoista, vadelmista, mustikoista ja mansikoista, erityisesti ahomansikoista (latinaksi: Fragaria Veska – muistinpa vielä) sai myös railakasta janon sammuttajaa.

Lähijuoman ainesosat:

Vettä 10 l
Marjoja 3 l (jotain edellämainituista metsän tai puutarhan marjoista)
1 kg fariinisokeria (josta osan voit/kannattaa korvata hunajalla)
5 ison sitruunan mehu, johon lisätään vettä, niin että sitä on yhteensä 1 litra
1 teelusikallinen tuorehiivaa
Pieni kourallinen rusinoita tai jos on lapsia nautinnossa, vähän enemmän.

Sokerin määrä oman makutottumuksesi/tavoitteesi mukaan. Satsaa hunajaan, se kannattaa. Ainakin lapsille tarjottuna se satsaus ei mene hukkaan. Niille kullannupuille.

Tekotapa:
Kiehauta 5 l vettä. Lisää maun antajat minkä sitten valitsetkin marjoista tai raparperista. Anna kiehua hellästi (hymyillen) 15 min. Raparperi 30 min.
Kaada isoon yli 10 l säilytysastiaan pohjalle fariinisokeri/hunaja ja päälle siivilän läpi keitos. Sekoita hyvin ja lisää lopuksi litra tekemääsi sitruunamehua ja 5 litraa kylmää vettä. Kun seos on haaleaa, lisää hiiva.

Iloliemi saa hautua nyt huoneen lämmössä vuorokauden pyyhkeellä peitettynä. Sen jälkeen on vuorossa pullotus. Pohjalle tilkka hunajaa ja muutama rusina. Siirto jääkaappiin. 3 vrk päästä juomakelpoista. 5-6 vrk kuluttua parhaimillaan. Jos annat käydä liian kauan, alkaa ”keskiaikamarkkinat”.








Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

4 kommenttia: