perjantai 29. heinäkuuta 2011

Lätsä ja koira



Turun Sanomissa oli aikanaan suosikkisarjakuvani ”Lätsä”.  Mieleeni on jäänyt lähtemättömästi kaksi tarinaa:

1. TARINA
Kuva 1
Lätsä konttaa yöllä pubista kotiinsa. Koira kävelee vastaan ja he kohtaavat katulyhdyn alla.
Kuva 2
Lätsä tervehtii koiraa sanomalla ”Hau”.
Kuva 3
Koira vastaa Lätsälle sanomalla ”Hau”.
Kuva 4
Molemmat jatkavat matkaansa
Kuva 5
Koira katsoo taakseen kysymysmerkki päänsä päällä.

2. TARINA
Lätsä oli maailman laiskin mies.
1. kuva
Lätsä makaa sohvalla ja täyttää jalkapalloveikkausta. Vaimonsa Floora touhuaa keittiössä.
2. kuva
” Missä on kynäni?" Huutaa Lätsä vaimolleen.
3. kuva
” Korvasi takana", vastaa vaimo
4. kuva
” Älä viisastele vaimo, kumman korvan? ”


 






HELLETEE

Sri Lankassa eli Ceylonilla tee on yleisin juoma. Sitä juodaan paljon. Kaikki kansankerrokset, koska se on halpaa. Kerrankin yhdistelmä halpa ja hyvä toimii.
Kuumuudessa on huomattu myös suolan merkitys. Paikallisten ihon toiminta on mukautunut jatkuvaan lämpöön, toisin kuin meillä turisteilla. Olen myös huomannut itselläni 3-4 viikon tropiikissa oleskelun jälkeen muutoksia. Hiki ei maistu enää kovin suolaiselta. Siitä huolimatta kuuma tee maistuu. Mutta myös kylmä tee. Varsinkin jos on käytössä jääkaappi, joka siellä on enempi harvinainen. Hyvää on jäähtynyt 30–35 asteinenkin tee. Paikallisesti maustettuna.

Kokeile näin:
Keitä litra vettä. Lisää 1 rkl raastettua inkivääriä ja anna kiehua 1 min. Anna hautua hetken ja siivilöi inkivääri pois.
Laita 2 teepussia veteen ja anna hautua 10–15 min. Lisää 2 rkl hunajaa ja 1 rkl sitruunan tai limen mehua. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin. Säilyy vielä seuraavaankin päivään. Voit tarjota sen myös jääpalojen kera. Jos tarjoat juomalasista, koristeeksi sopii sitruunan tai limen siivu.

Ainesosat:

1 litra vettä
1 rkl raastettua inkivääriä
2 pussia teetä
2 rkl hunajaa
1 kpl sitruuna tai lime

Resepti tulostettavassa muodossa


LUKIJAPALAUTE

Eräs lukijani kritisoi voimakkaasti rapusilakkareseptiäni, koska siinä ei ollut lainkaan rapua. Olinko vahingossa unohtanut sen ainesosaluettelosta. En. Siksi on paikallaan selitys:

Ennen vanhaan ei ollut pakastimia. Eikä ruokaa kuljetettu lentokoneilla. Vaikka olisikin, härvelit olivat niin hitaita, että ruokalasti pilaantui matkalla. Kausiruoat nautittiin kyseisen kauden aikaan. Se oli kulinaarisesti hieno käytäntö. Näin ei kyllästytty ympärivuotiseen nautintaan. Madetta syötiin helmikuussa madeaikaan. Mansikoita mansikka-aikaan jne. Ja rapuja tietenkin rapuaikaan. Nokkelimmat valmistivat ulkonäöltään alkuperäisen näköisiä ruokia ilman alkuperäisiä raaka-aineita. Rapusilakoissa oli tomaattimursketta tai myöhemmin ketsuppia. Silmäthän ensin syövät. Silakka oli ravun värinen ja tarvittiin vain hitunen mielikuvitusta makunystyröihin. Täydestä meni, kun niin halusi.

Toisaalta ravun puuttuminen rapusilakoista ei ole sen petollisempaa ruokaa kuin merimiespihvikään. Ei merimiespihvistäkään löydy merimiestä.







Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Viihdemaailman korkeakoulu

Aloitin sivutoimisena musiikkitoimittajana Radio Auran Aalloilla vajaa parikymmentä vuotta sitten. Se oli yksi viihdemaailman  korkeakouluista. Sieltä ovat lähtöisin mm. Joel Hallikainen, Sari Tamminen, Heikki Hilander, Janne Porkka, Anna Hanski ja Marjukka Karttunen, Suurlähettiläiden Jusu Pöyhönen ja moni moni muu. Lukuisat Ylen ja muiden mediakanavien toimittajat ja päällikötkin ovat saaneet viestinnän ja viihteen ensiaskeleet Auran Alloilla. ”Förin äijä” Markku Heikkilä oli ensimmäinen päällikkö. Allekirjoittaneen aloittaessa päällikkönä oli vanha muusikkokaverini, kitaristi Markku Laaksonen, joka myöhemmin toimi mm. Ylen viihdepäällikkönä.

Lähdin mielenkiintoiseen toimeen täysin kylmiltäni. Olimme sopineet, että aloitan yöradioiden toimittamisen. Oikea ´laivan perämies´ Tauno Vintola oli silloin myös rivissä ja sovimme, että hän antaa minulle nk. ”tyypit” studiosta. Tekniikka oli silloin kuin DC – 10:n ohjaamossa. Nappuloita ja namiskukkeleita oli kymmeniä ja kaikki vaikuttivat lopputulokseen. Sovimme, että menen jo illalla seuraamaan Vintolan Tanen toimia, ja hän sitten ohjaa ja neuvoo tekniikassa. Saapuessani studioon Vintola piti 5 minuutin pikakurssin ja lähti lipettiin. Hädissäni pyysin perusteellisempaa ohjausta. ”Kyllä sinä tästä selviät, osaathan ajaa höyrylaivaakin,” sanoi Tane ja lähti.

Arvannette, että olo oli kuin ´osuuskaupan hoitajalla ennen inventaariopäivää´. Kuulokkeilla sitten seurasin eetteriin lähtevää lopputulosta. Toivoin, että sinä yönä kaikki kuulijat nukkuisivat. Siitä se sitten lähti. Sain aikaan noin 10 vuoden aikana yli 600 viihteen alla toimivan ihmisen henkilöhaastettalun. Jori Malmstenistä Usko Kemppiin, Junnu Vainiosta Helge Heralaan. Ja tangotähdet tietysti. Sillanpäästäkin kymmenkunta haastattelua. Osa on vielä tallella DAT -nauhoilla. Kaikki eivät ole tallella, koska uusi päällkkö halusi nauhat uusiokäyttöön. Loput voisi taltioida. Osa on suomalaisen viihteen historiaa.

Teknisestä opettajastani Tane Vintolasta on monta juttua. Oli varsin persoonallinen toimittaja. Perusti myöhemmin oman radionkin, Meriradion. Se pysyi pystyssä kuuntelijoiden radioasemalle soittamilla puheluilla, joiden maksuista osa tuloutui radiolle. Nyttemmin Tane toimii valokuvaajana ja on todellinen ammattilainen mm. postikorttien saralla. Tane oli takavuosina tekemässä juttua Turun kaupungin satamahinaajalla, joka oli saanut nimensä Ruissalon edustalla olevasta Iso-Pukki-saaresta. Pienempi saari on Pikku-Pukki, ja ajamme niiden ohitse päivittäin höyrylaivallamme. Kun Tane oli juttunsa tehnyt ja lähetti eetteriin loppulauseen, kuului möreä perämiehen ääni: ”Ja täällä Tauno Vintola - Iso pukki.”

Itselläni on taustalla koulussa pitkä norja. Siksi englanti on jäänyt vähemmälle. Tein musiikkiohjelmiani oman työni lomassa. Ainoa vapaa aika oli sunnuntain ja maanantain välinen yö. Silloin sain rauhassa husertaa ohjelman tekemisessä. Onneksi samaan aikaan oli paikallla yleensä siivooja, joka osasi englantia ihan vähän. Häneltä sain konsultaatiota ulkomaankielisten kappaleiden nimien lausumiseen. Yhtenä sunnuntaiyönä siivoojan tilalla oli tuuraaja, ja sain ihan ise issekseni päättää kappaleiden nimien lausumisen.

Ohjelma tuli sitten nauhalta maanantaisin. Sama nauhani kiersi 38 paikallisradiossa ympäri Suomea. Rovaniemeltä Joensuuhun ja Lappeenrannasta Lapualle. Varsinaista palkkaa en saanut yhdeltäkään radiolta, mutta yhden viikottaisen 45 minuutin musiikkiohjelman vastineeksi sain 30 sekunnin radiomainosajan höyrylaiva Ukkopekalle. Joka päivä. Kahdeksan vuoden ajan. Tulihan tuote tunnetuksi. Älä vaan sano, ettet tiedä, mikä on höyrylaiva Ukkopekka.

Edellä mainitun ohjelman jälkeen, jonka siis tein ilman siivoojan apua, tapasin sen aikaisen pomoni, Radio Auran Aaltojen toimitusjohtajan Markku Laaksosen, joka myöhemmin järjesti minut TV2:n ´Lauantain Toivotut´ -ohjelman toiseksi juontajaksi, ja sain jopa itse valita kuuluttajakaverini, kun en halunnut siihen Kikkaa. Valituksi tuli iki-ihana Anne Pohtamo. ”Terve Oskari!” lausahti Laaksonen. ”Olihan taas mukava musiikkiohjelma. Mutta kuule, tuo sinun englannin ääntämisesi...” ”Tiedän tiedän. Tapahtuiko jotain kamalaa?” ”Ei nyt niin kamalaa, mutta tiedoksesi vaan,  että Gay ja Guy ovat kaksi eri asiaa.”


RAPUSILAKAT

Tarjoamme asiakkaillemme Herrankukkarossa, Ukkopekalla ja Vaakahuoneella silakkaa parhaimmillaan yli 20 eri muodossa. Lämpimien silakoiden suosion kärjessä ovat olleet Oskarin silakat. Toisena lämpimistä silakoista on rapusilakat. Herkullinen ja helppo.

Ainesosat:

200 g pieniä silakkafileitä.
Vajaa teelusikallinen hienonnettua tilliä
Mustapippuria myllystä
1 dl tomaattimehua
Ei muuta

Mausta suolalla ja pippurilla silakkafileet ja rullaa lihapuoli ylöspäin - ei siis normaalitapaan nahka ulospäin – näin saat maut imeytymään paremmin. Lado ne tillipedin päälle vuokaan ja kaada joukkoon tomaattimehu. Lisää tillisilppua ja halutessasi valkosipulin kynttä puserrettuna.
Valkosipulin saat puserrettua helposti, kun laitat valmiiksi kuoritun kynnen kovalle alustalle ja asetat sen päälle leveän veitsen. Paina molemmin käsin tasaisesti veistä. Siinä se musertuu ja pusertuu.
Uunissa 25–30 minuuttia 190–200 astetta. Älä peitä niitä, vaan anna ruskistua.

Voidaan nauttia lämpimänä. Jääkaapissa se vetäytyy ja on erinomaista 3-4 päivän kuluttua leikkeleenä. Muistathan, että kalan säilytyslämpötila on 0-3 astetta. Neljässä asteessa alkaa jo laadun heikkeneminen nopeasti. Meidän paras kylmäkaappimme Herrankukkarossa on niin tarkka, että se pitää lämmön 1,2 asteessa. Kyllä on hyvä. Älä kuitenkaan päästä kalaa lämpenemään missään vaiheessa kuljetusta ja säilytystä.

MAAILMALTA KUULTUA:

Koiranruokabisneksessä luomuruoanosuus lisääntyy. Koirilla on monenmoisia sairauksia mm. allergiaa ja autoimmuunisairauksia. Tästä syystä valistuneet ja koiristansa välittävät ihmiset ovat alkaen syöttää sitä aitoa ja oikeaa koiranruokaa. Yllätys yllätys: luita ja lihaa.

Resepti tulostettavassa muodossa




 


Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Tarina- ja reseptiarkisto.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Pojat on poikia


Lapsuuteni maisemissa Uudenkaupungin Itätullissa naapurinamme oli Tuokilan linjuriautotalli ja navetta. Sodan jälkeen kaupungeissa sellainen oli hyvin yleistä. Kaupungin pormestarin Af Ursinin pojat olivat kevyesti sanoen aika vilkkaita. He järjestivät pikkukaupunkilaisille persoonallista nähtävää ja koettavaa. Erään kerran pojat ymmärsivät avata Tuokilan navetan sikakarsinan ovet. Olihan siinä kaupunkilaisilla ohjelmaa, kun seurasivat sikojen kujanjuoksua pitkin kaupungin pääkatua. Pikkukaupungin persoonallista elämää.

Kaupungin keskellä oli merenlahti, jota jostain kummasta syystä silloin kutsuttiin Pasklahdeksi. Siihen aikaan ei ollut liiemmälti vedenpuhdistustoimintaa. Ainakaan Uudessakaupungissa. Ursinin pojat saivat käyttöönsä perheen perämoottoriveneen. Ajellessaan pitkin kaupunginlahtea, avattiin kaikki hanat vauhdin jouduttamiseksi. Samalla irtosivat myös perälaudan kiinnitysruuvit. Niin hyppäsi moottori suuressa kaaressa veteen ja painui pohjaan. Yksi pojista vielä lopuksi totesi kuplien noustessa pintaan: ”Hei poja, kuunnelkka, kone käy viäl!”

Kaupungin torilla vanhempi mies ihmetteli yhden Ursinin pojan pitkää tukkaa ja lohkaisi tälle kiusoitellen: ” Kenes tyttö sinä olet? ” ” Eiks täti tunne?” , totesi vesseli.

Tapasin yhden pojista jonkin aikaa sitten. Hän toimi Tampereella höyrylaiva s/s Tarjanteen kapteenina. Rauhallisen miehen toimessa.




 
KESÄKURKKU

Lapsuudestani mieleeni jäivät kesäkotonani Lyökissä erityisesti kausiruoat. Jokaisena vuodenajalla oli omat, persoonalliset ruokansa. Niitä odoteltiin vesi kielellä. Oli muutakin kuin mämmiä pääsiäisenä, lipeäkalaa jouluna ja simaa vappuna. Kesä saapui kesäkeiton ja kesäkurkun myötä. Seuraavaksi Aurajoen Vaakahuoneen kokeille antamani Lyökin mamman resepti. Yksinkertainen ja helppo. Ja hyvän makuinen.

Pese hyvin ja siivuta kurkku (2 kpl kurkkua tai mieluiten avomaan kurkkua 4-5 kpl) seitinohuiksi siivuiksi. Juustohöylä on mainio väline. Älä missään nimessä kuori kurkkuja. Kuoressa sen salaisuus. Viimeisten tutkimusten mukaan marjojen, vihannesten ja perunankin kuoret ovat oikeaa superruokaa. Minkä määrän elintarviketeollisuus vie kaatopaikalle esim marjojen kuoria. Siellä mätänee terveytemme suuri voimavara.

Tee mausteliemi:

3 dl vettä

½ dl väkiviinaetikkaa

¾ dl sokeria

2 tl suolaa

Puntti tilliä

Sekoita hyvin ja lisää kurkun viipaleet. Hämmennä ja anna maustua vähintään n. 2 tuntia. Parhaimmillaan ne ovat jääkaapista otettuna 1-2 vrk kuluttua. Silppua vielä hiukan tilliä tarjotinastiaan esille laitettaessa. Maistuvat hyvin myös näkkileivän päällä runsaan tillin tai persiljan kera. Niin kesäistä. Niin kesäistä. että hymy tulee suupieliin.

Vaimokin sanoi kerran läppäriä naputtaessani, että taidat taas kirjoitella resepetiä kun niin on suupielet kosteana.

Resepti tulostettavassa muodossa









Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Tarina- ja reseptiarkisto.

 


perjantai 8. heinäkuuta 2011

Isä, poika ja pyhä swingi


Minulla on ollut loistava mahdollisuus nauttia hyvistä ystävyyssuhteista. Olen saanut välittää tämän henkilökohtaisen edun myös asiakkaillemme Ukkopekalla ja Vakaahuoneella. Yksi nk. house bändeistämme on ollut kautta aikojen Antti Sarpila. Suomen menestynein jazzmuusikko maailmalla. Antti jatkaa legendaarisen Benny Goodmanin jalanjäljillä suuren osan vuodesta ympäri maailmaan levittämässä swingin iloista sanomaa. Viime viikonloppuna hän iloistutti Vaakahuoneen yleisöä. Olimme istuttautuneet vaimoni kanssa katsomon puolelle. Iloiseksi yllätykseksi saimme seurueeseemme Kari Sarpilan, Antin isän. Loistavan muusikon. Aikanaan he soittivat meillä kahdestaan poikansa kanssa nimellä ISÄ, POIKA JA PYHÄ SWENGI. Kaiken lisäksi Kari on huumorin älykkömies. Kuivaa narinaa, jota on pakko kuunnella vesi silmissä. Ensi töikseen hän kertoi keikastaan Antin kanssa Porin Maatalousnäyttelyssä. ”Soitettiin lehmille swingiä”, kertoi Kari. Esityksen loputtua kuuluttaja tuli haastattelemaan: ”Mikä on lempiruokanne?” Kari meni kipsiin ja änkytti: ”Pulla.” ”No mikäs se on pojan lempiruoka?” toimittaja jatkoi. ”Lihapulla”, totesi Antti. Tulen vielä kertomaan monta tarinaa isästä ja pojasta.

Kari oli tulossa Porin jatsien aikaan veneellään Kokemäenjoen rantaan, legendaarisen Cafe Jazzin eteen laituriin. Kuinkas soittajalle sattuikin, hän horjahti takapiitalta jokeen. Jokiranta oli mustanaan väkeä seuraamassa tapahtumaa. Kari neuvokkaana miehenä päätti pelastaa maineensa. Hän sukelsi saman tien syvemmälle ja viipyi tovin aikaa veden alla. Päästessään pinnalle hän huusi kovaan ääneen: ” Ei siellä potkurissa mitään köyttä ollut. Turhaan sukelsin.”

Lukijapalaute:


Kirjoitin simareseptin. Yksi lukijoista kertoi, että he kutsuivat ylikäynyttä simaa nimellä ”Höpöhöpöjuoma”. Toinen lukija, turkulainen Pirjo kirjoitti äitinsä kokemuksesta: ”Äiti oli janoissaan muistanut kellarissa olevan isoon Coca Cola -muovipulloon lirutettua simajuomaa. Kun hän raotti korkkia, ampaisi pullo raketin tavoin lentoon. Sen voima oli niin valtava, että se ampaisi kahden ikkunalasin läpi Puolalankadulle. Kadulla olleet ihmiset luulivat, että joku ampuu pyssyllä ja hälytyttivät poliisin paikalle. Onneksi kukaan kadulla kulkenut ei loukkaantunut. Voi sitä sotkua, jonka äiti joutui siivoamaan simapullon suihkuttaessa koko sisältönsä seinille ja kattoon. Ikkunatkin piti uusia. Mitä opimme tästä? Ei simaa muovipulloon. Kippis! Pirjo”



 KÖKARIN PANNUKAKKU – KÖKARS PANKAKA

Isoäitini eli Lyökin mamman isoisä muutti saaristolaisveneellään nuorikkonsa kanssa 1840-luvulla Ahvenanmaan Kökarin saarelta Uudenkaupungin ulkosaaristoon. Mukana saapui myös aimo annos tervettä elämää ylläpitäviä ruokaohjeita. Aitoja saaristolaisia. Paljastan jälleen yhden Herrankukkaron suurista salaisuuksista. Parhaimmillaan asiakkaamme ovat yltyneet tarjotun jälkiruoan jatkeena jättämään suun nauruun.
Näin se käy:

PUURO:

1 l maitoa (miel. punaista)
1,5 dl (juomalasillinen) mannasuurimoita

TAIKINAAN:

1,5 dl vehnäjauhoja
3 kananmunaa
½ dl sokeria
1/3 tl suolaa
1 tl kardemummaa (se on pakollista)
1 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia (mielellän ceylonilaista)

LISUKKEEKSI:
Hilloa tai marjoja
Mitä tahansa. Mutta tyrnihillo on parasta. Vielä parempaa on tyrnihunajahillo. (Lyökin Mammalta saatu asiantunteva arvio).

TEKO-OHJE:

Keitä puuro. Ensin maito kiehuvaksi koko ajan hämmentäen. Lisää mannasuurimot ja anna hautua ”hymyillen” (hiukan poristen) n.15 min. Anna jäähtyä puoli tuntia. Lisää muut aineet ja sekoita hyvin. Kaada uunipellille leivinpaperin päälle ja anna olla noin 30 min 220 asteisessa uunissa. Kuorrutuksena tarjoilussa marjoja tai kermavaahtoa. Tai molempia. Nauti aiheella. Hyvästä ruoasta nauttiminen aiheuttaa sydämelle hyvää oloa.

Kahvin kanssa nautittuna. Tai ilman kaffetta. Molemmissa tapauksissa tulee hyvä mieli.

Resepti tulostettavassa muodossa








 
 




Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

Tarina- ja reseptiarkisto.



Herrankukkaron Perjantairesepti on Pentti-Oskari Kankaan - 7-seinähullun isä, höyrylaivan kapteeni ja Herrankukkaron kiireapulainen - saajilleen veloituksetta joka perjantai lähetettävä sähköpostikirje, joka sisältää iloisen tarinan hänen elämästään ja kokemuksistaan suomalaisessa viihde-elämässä sekä maailman merkillisestä menosta. Mukana on myös hänen harrastelijakokkimaisia hyvää mieltä aiheuttavia ruokareseptejään. Asenne ratkaisee. Aina.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Satamavalvoja Putte


Ystävästäni Saarnin Puttesta vielä yksi monista tarinoista. Tästä velikullasta. Kaksi hienoa sanaa: veli ja kulta.

Putte lähti kaverinsa Rokkiksen kanssa (joka hänkin olisi tarinakirjan arvoinen) vaimoineen Ruotsinristeilylle. Perillä Tukholmassa laivan baarit normaaliin tapaan suljettiin. Kaverukset siirtyivät nopsasti terminaaliravintolaan. Turhaa taukoa ei tarvinnut nauttia. Ravintolan suuren ikkunan takana lepäsi Silja-laiva. Putte istui kasvot ikkunaan päin. Rokkis selin laivaan.

Jonkin ajan kuluttua Rokkis kysäisi Puttelta:
- Paljonko on vielä aikaa laivan lähtöön?
- Ihan tarpeeksi. Mitäs tekisit, jos laiva lähtisi, ennen kuin ehtisimme mukaan?
-Tilaisin konjakin.
-Tilaa siten kaksi. Toinen minulle. Laiva alkoi juuri irtautua laiturista.

Neuvokkaat kaverit nappasivat nopeasti konjakit sydänlyöntien rauhoittamiseen ja siirtyivät mittariautoon, taksiin. Sitten hurjaa kyytiä kohti Kapellskäriä, Vikingin lähtösatamaa. Lyhyemmän reitin vuoksi Viking Linen alus lähti pari tuntia myöhemmin kuin Silja. Onnenkantamoisena nämä veijarit ehtivät juuri ja juuri laivalle. Ja sitten kohti Suomea ja Naantalia. Sieltä jälleen mittariautolla Turun Satamaan, jonne Silja saapui puolta tuntia myöhemmin. Putte toimi silloin Turun Sataman Satamavalvojana ja asemansa vuoksi huomiota herättämättä he luikahtivat autokannen kautta laivaan. Sitten pokkana rantautuvien joukkoon, jossa myös rouvat jo jonottivat. Putte otti tosi surkean ilmeen ja Rokkis säesti melkein itkuun purskahtamaisillaan. ” Missä ihmeessä olette piileskelleet? Olemme koko paluumatkan teitä hakeneet laivalta".


 





KUPERKEIKKAJUOMA

Toimiessani höyrylaivan päällikkönä ja Herrankukkaron vanhanaisäntänä, olen runsaasti hankkinut tietoa meidän suomalaisten elintavoista menneinäkin aikoina. Asiakkaat ovat olleet ihmeissään mm. tiedosta, että Suomessa keksittiin kuperkeikkajuoma, eli paloviina vasta keskiajalla. Noin 1400–1500 -lukujen vaihteessa. 1500 -luvulla opittiin myös oluen paneminen. Historiankirjoitusten mukaan sitä juotiin Turun Linnassa jopa 11 litraa per sierainpari. Päivässä. Ja se oli väkevää. Tuollaiset 10 %:n vahvuista. Sillä lievitettiin suolaisen ruoan tuomaa janoa. Kyllä sivuvaikutuskin monia miellytti. Kun olutta juotiin noin suuria määriä, sairastuttiin myös vilkkaasti. Mutta eipä hätää. Onneksi oli keksitty paloviina, jota käytettiin alkujaan pääosin lääkkeenä. Keski-ikä oli runsaat 30 vuotta. Lyhyt ja iloinen elämä. Huh. Mitä sitten juotiin ennen edellämainittujen kuperkeikkajuomien keksimistä? Simaa. Käynnyttä simaa. Ylikäynnyttä simaa. Voi vatta parka. Kyllä oli kovilla.

Olemme tottuneet nauttimaan viime vuosisadat simaa oivallisena perhejuomana. Sellainen se onkin, kun pidättelee sen liiallista käymistä. ( Kuju Hyttinenkin osti aikanana 5 pennin hiivan ja lauloi: ” Käymään vaan tänne tullaan eikä olemaan.” Sitten kun hän osti 10 pennin hiiivan, hän lauloi: ” Käymme yhdessä ain. ”

Sima on myös oivallinen vappujuoma, jollaisena nykyneanderilaiset sen parhaiten tuntevat. Omassa lapsuudessani Lyökin mamma teki simaa koko kesän. Alkukesästä raparperista, sitten mansikoista ja muun marjasadon valmistuessa sorkumentteja tuli koko ajan lisää. Mitä ihanuuksia, mitä makunautintoja. Vain mamman mielikuvitus antoi rajan siman alkulähteille. Tätä kirjoittaessani alkaa tapahtua suupielissä kosteuttavaa vaikutusta. Niin raikkaana mamman simat muistan. Makuja oli monta. Kaksi yli muiden. Ne olivat raparperisima ja tyrnisima. Viinimarjoista, karviaismarjoista, vadelmista, mustikoista ja mansikoista, erityisesti ahomansikoista (latinaksi: Fragaria Veska – muistinpa vielä) sai myös railakasta janon sammuttajaa.

Lähijuoman ainesosat:

Vettä 10 l
Marjoja 3 l (jotain edellämainituista metsän tai puutarhan marjoista)
1 kg fariinisokeria (josta osan voit/kannattaa korvata hunajalla)
5 ison sitruunan mehu, johon lisätään vettä, niin että sitä on yhteensä 1 litra
1 teelusikallinen tuorehiivaa
Pieni kourallinen rusinoita tai jos on lapsia nautinnossa, vähän enemmän.

Sokerin määrä oman makutottumuksesi/tavoitteesi mukaan. Satsaa hunajaan, se kannattaa. Ainakin lapsille tarjottuna se satsaus ei mene hukkaan. Niille kullannupuille.

Tekotapa:
Kiehauta 5 l vettä. Lisää maun antajat minkä sitten valitsetkin marjoista tai raparperista. Anna kiehua hellästi (hymyillen) 15 min. Raparperi 30 min.
Kaada isoon yli 10 l säilytysastiaan pohjalle fariinisokeri/hunaja ja päälle siivilän läpi keitos. Sekoita hyvin ja lisää lopuksi litra tekemääsi sitruunamehua ja 5 litraa kylmää vettä. Kun seos on haaleaa, lisää hiiva.

Iloliemi saa hautua nyt huoneen lämmössä vuorokauden pyyhkeellä peitettynä. Sen jälkeen on vuorossa pullotus. Pohjalle tilkka hunajaa ja muutama rusina. Siirto jääkaappiin. 3 vrk päästä juomakelpoista. 5-6 vrk kuluttua parhaimillaan. Jos annat käydä liian kauan, alkaa ”keskiaikamarkkinat”.








Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.