perjantai 17. kesäkuuta 2011

Koira nimeltä Salminen


Skotlannin paimenkoiran jälkeen elämääni astuivat schäferit, saksanpaimenkoirat. Jospa vielä elämässäni voisin rauhoittua, niin sellaisen vielä haluaisin elämäni ehtoopäiville. 1970- luvulla hankkimani kaverini sai nimekseen Salminen. Laulajaystäväni mukaan. Silloin hän vielä lauloi tangoja, mutta jatkoi menestystään maailman oopperalavoilla. Hän oli niin huumorintajullinnen, että kun hän hankki itselleen koiran, hän nimikoi sen Oskariksi.

Sain koirani 5 -viikkoisena. Asuin silloin Tampereella Näsilinnankadulla. Salmisesta ei heti tullut sisäsiistiä. Ehkä minun esimerkkini tarttui. Eräänä päivänä Salminen oli pissannut lattialle. Naapuri kuuli, kuinka toruin kiukkuisena:  "Saamarin Salminen! Olet pissannut matolle. Nyt lähdet kyllä ulos ja äkkiä”. Naapuri liimautui oman ovensa sisäpuolelle postiluukun taakse ja tiirasi sieltä nähdäkseen uuden naapurinsa. Minkähän näköinen mies ovesta tulee? Ovi aukeni ja pieni koiranpentu nostettiin ovesta häntä koipien välissä. Surkean helluisena.

Harjoitin Merimaskussa myöhemmin kalanviljelyä. Salminen oli siellä töissä. Vahtina, vaikka se oli niin rakastettava ja kiltti, että varmaan olisi nuollut varkaiden varpaatkin ja antanut heidän viedä kaiken mennessään.

Salminen oli siitä merkillinen koira, ettei se osannut haukkua laisinkaan. Kerran ollessamme veneilemässä, eräässä saaressa kirmaisi minkki kivien välistä. Oli ensimmäinen ja ainoa kerta, kun Salminen aukaisi suunsa, eli haukahti. Jos sitä nyt haukahtamiseksi voi kutsua. Ennemminkin hän lausahti ´Hau-hau´. Nauroimme vedet silmissä.

Sihteerimme Sarri rakasti yli kaiken Salmista, kuten kaikki muutkin. Sarri toi joka perjantai hänelle suurta herkkua, maksalaatikkoa. Sitten kävi kauhea tapaus. Sarri lähti matkoille. Eikä Salminen saanut hänelle kuuluvaa maksalaatikkoaan. Sisareni Leena soitti ja  pyysi minua kiireesti kauppaan. Ennen kuin se ehtii ottaa yhteyttä ammattiliittoonsa. Saavutettuja etuja kun työsuhteessa ei sovi ottaa pois.

Vaimollani oli tapana käydä ostamassa lihakaupasta Salmiselle maksaa.  Hän kertoi, että maksa on tosihyvää Salmiselle. Se saa Salmisen karvatkin kiiltämään. Kauppias kuunteli vaivaantuneena. Samaa tekivät asiakkaat.

Asuimme silloin Naantalissa ja viljelylaitos oli naapurikunnassa, Merimaskussa. Kunta laittoi Salmisesta koiraveromaksun. Kirjoitin reklamaation ja perustelin koiraveron poistamista sillä, että Salminen käy vain töissä Merimaskussa. Koti on Naantalissa. Verot maksamme kotikuntaan. Valitus meni läpi.






UUDET PERUNAT JA SAVUSTETTU AURAJUUSTOLOHI

Ainesosat:
Kalafilettä
Aurajuustoa
Hunajaa
Suolaa
Ei muuta

Tämä ruoka on Herrankukkaron, Vaakahuoneen ja Ukkopekan saaristolaispöydän suosituin herkku jo vuosikymmenien ajan. Paljastan nyt sen
perjantaireseptin lukijoille.

Fileoi kala (kalaa on mm siika, ahven, lohi, kuha, hauki ) Poista ruodot. Tai hanki valmiiksi fileoitua, ruodotonta kalaa.
Valmista se joko savustamalla, grillaamalla tai uunissa.

SUOLAUS:
10 % suolavedessä liotetaan kalaa 15 min (ahvenfileet) 30 min (siika, kuha, hauki) 45 min (lohi) 60 min (iso lohi).

VALMISTUS: Annan hyvän vinkin, jota käytämme päivittäin Herrankukkarossa ja Airiston Loistokarilla kalaa valmistaessamme. Osta digitaalinen tai mekaaninen paistomittari. Laita se kalan paksuimman kohdalle, keskelle lihaa. Aseta kala alumiinifolion päälle ja kiverrä reunat, ettei rasva valu pois, vaan se mehevistää kalaa. Se on sitä terveellistä rasvaa. Sivele ohuelti juoksevaa hunajaa fileen päälle. Se karamellisoi kalan ja on kontrastina seuraavalle maulle. Savusta kala alle 80 asteessa. Uunissa lämpötilan on hyvä olla n. 125 astetta.

Grillissä varo liiallista kuumuutta, koska se kuivaa kalan. Kun lämpömittari näyttää 50 astetta, ripottele fileen päälle valmiiksi murustettua Aurajuustoa (sinihomejuustoa).  Jatka lämmittämistä, kunnes mittari näyttää 64 astetta. Se on nyt valmis.

Tarjoa uusien suomalaisten perunoiden ja tillin kera. Perunoiden keitinveteen ei tarvitse laittaa suolaa. Se tulee kalasta. Kun olet keittänyt uusia perunoita 10–15 min. tarkkaile, etteivät hajoa, Kaada keitinvesi pois niin, että kattilan pohjalle jää n. 1 cm paksuudelta vettä. Laita pyyheliina kanneksi ja anna vetäytyä tovin verran.
Lisukkeena voi olla Myrttisen suolakurkkua, jossa ei ole etikkaa ja sokeria laisinkaan. Ainoastaan suolaa ja valkosipulia. Rajun raikasta. Voitakin voi käyttää, mutta kalasta saat myös rasvaa perunan kyytipojaksi.

Juhannusherkuttelusi
on vertaansa vailla. Kyytipojaksi raparperimehua tai kuivaa, suodattamatonta Old Roses -siideriä.

Resepti tulostettavassa muodossa









Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

9 kommenttia:

  1. "Kyytipojaksi raparperimehua tai kuivaa, suodattamatonta Old Roses -siideriä."
    Tarkoitit varmaankin Westonsin Old Rosie-siideriä, joka on oikein maukkaan hedelmäinen, mutta suorastaan suuta supistava siideri.

    VastaaPoista