keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Flipperi


Rymättyläläinen silli- ja sahakuningas Saarnin Topi oli värikäs liikemies, kuten olen aiemmin kertonut. Omat omenat eivät kauaksi pudonneet puusta. Hänen nuorin poikansa,edesmennyt Putte oli parhaita kavereitani. Älykäs, nokkela ja kovin huumorintajuinen. Juuri niitä positiivismerkkisiä ihmisiä.

Putte antoi pojilleen kunnon isän tavoin viikkorahaa hieman kituliaasti. Oli oppinut Topi -isältään. Rymättylän Pakinaisissa oli perheen kesäpaikka. Putte oli samanlainen vanhuuteen hurahtanut kuin minäkin. Hän hankki vanhan legendaarisen flipperin saareen. Pojat inisivät kaupunkiin, mutta Putte lahjoi heidät viihtymään kaksinkertaistamalla heidän viikkorahansa. Summan pojat saivat 20 pennisinä. Yllätys yllätys: Rahapeli flipperi toimi 20 pennillä.

Muutaman päivän saaressa olon jälkeen pojat olivat viikkorahansa pelanneet. Putte oli armollinen, rakastava isä. Hän antoi pojilleen förskottia eli etumaksua. Kaikki toimi sujuvasti. Ja samat 20 penniset vaihtoivat omistajaa. Juhannuksena poikien jälleen pyytäessä isältään etumaksua, isä ilmoitti, että nyt on koko loppuvuoden viikkorahat jo nostettu.

Pojat pyysivät isältä audienssia. He kertoivat syvällisesti analysoineensa tilannetta ja olivat tulleet siihen tulokseen, että nyt ei kaikki mennyt ihan oikein.
Putte hymyili rakastavaisesti pojilleen ja kertoi, että kun he joskus kasvattavat omia poikiaan, kyllä he sitten ymmärtävät miten vaativa rooli isän rooli on.

Minulle hän mainitsi, että vanha flipperi on tosi tuottava vempele.
Minäkin sain muiden Putten kavereiden lailla nauttia flipperin tuomasta ihanasta tunteesta. Putte kutsui usein kavereitaan mökille. Hän muisti aina kertoa, että kannattaa ottaa mukaan runsaasti 20 pennisiä. Poikansa hän opetti tekemään rahanvaihtotoimia. Pojat oppivat bisneksen tekoon ja perheen talous koheni kummasti. Aika velikulta tuo Saarnin Putte. Mies, jonka elämä oli täynnä mukavia tarinoita. Kerron myöhemmin lisää niitä. Täytynee istahtaa Pakin ja Routamaan Hessun kanssa Merisalin terassille ja muistella Puttea. Minun on ikävä häntä. Putte oli mukava mies.





 RAPARPERIAHVENET

Suomen ensimmäisten Neitsytperunafestivaalien aikana pidettiin Turun torilla myös nk. "Kokkisota" - kilpailu. Osallistuimme kisaan. Emme olleet kärjessä, mutta onnistuimme. Eräs tuomareista arvioi annostamme yksinkertaiseksi, sellaiseksi jonka  "kuka tahansa tavallinen ihminen voi tehdä. Jopa moni meistä täällä torilla". Se on paras kiitos, mitä olemme saaneet pitkään aikaan. Kiitämme tuomaristossa istunutta torikauppiaiden edustajaa.

Ainesosat:
Uusia perunoita,
Ahvenfileitä
Sokeria/hunajaa,
Sitruunamehua
Raparperia
Kevätsipulin vartta

Perkaa ahvenfileet nahattomiksi. Graavaa ne hienonnetulla merisuolalla, sokerilla tai hunajalla ja tilkalla sitruunamehua.
Laita pilkottua kevätsipulinvartta ahvenfileelle, kääri rullalle, jonka ympärille pinaatinlehti. Varmista rulla tikulla ja paista uunissa tai pannulla.
Keitä raparperi kevyesti vähässä vedessä. Soseuta, keitä hieman kokoon ja suurusta. Lisää hieman hienoa merisuolaa. Käytä kastikkeena.
Voit myös laittaa ahvenfileerullan sisälle keitetyn raparperitangon ennen paistamista. Keitä uusia perunoita merisuolan kera.

Hiukan taustatietoa perunoiden keittämiseen:
Perunoiden keitinveteen ei laiteta suolaa suinkaan sen vuoksi, että ne suolaantuisivat, vaan ihan muusta syystä. Peruna itsessään sisältää vähän makeaa vettä. Suolattu vesi ei osmoosi-ilmiön vuoksi imeydy perunaan. Näin peruna pysyy napakampana ja kovempana. Siitä ei tule vetistä. Mutta jos keität perunat suolattomassa vedessä, vettyminen on hyvin yleistä, varsinkin, jos keittäminen menee hiukankaan pitkäksi. Suolavedessä keitetyn perunan pintaan jää hiukan suolaista makua, mutta sehän ei ole haitaksi. Ihminen tarvitsee suolaa, etenkin kesähelteellä. Samalla saa hyvän syyn nauttia raikkaita juomia.
Ostakaa suomalaisia varhaisperunoita, muuten ne katoavat kaupan hyllyiltä ja saat tulevaisuudessa nauttia vai vetisiä, vanhoja skånelaisia.


Resepti tulostettavassa muodossa









Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Koira nimeltä Salminen


Skotlannin paimenkoiran jälkeen elämääni astuivat schäferit, saksanpaimenkoirat. Jospa vielä elämässäni voisin rauhoittua, niin sellaisen vielä haluaisin elämäni ehtoopäiville. 1970- luvulla hankkimani kaverini sai nimekseen Salminen. Laulajaystäväni mukaan. Silloin hän vielä lauloi tangoja, mutta jatkoi menestystään maailman oopperalavoilla. Hän oli niin huumorintajullinnen, että kun hän hankki itselleen koiran, hän nimikoi sen Oskariksi.

Sain koirani 5 -viikkoisena. Asuin silloin Tampereella Näsilinnankadulla. Salmisesta ei heti tullut sisäsiistiä. Ehkä minun esimerkkini tarttui. Eräänä päivänä Salminen oli pissannut lattialle. Naapuri kuuli, kuinka toruin kiukkuisena:  "Saamarin Salminen! Olet pissannut matolle. Nyt lähdet kyllä ulos ja äkkiä”. Naapuri liimautui oman ovensa sisäpuolelle postiluukun taakse ja tiirasi sieltä nähdäkseen uuden naapurinsa. Minkähän näköinen mies ovesta tulee? Ovi aukeni ja pieni koiranpentu nostettiin ovesta häntä koipien välissä. Surkean helluisena.

Harjoitin Merimaskussa myöhemmin kalanviljelyä. Salminen oli siellä töissä. Vahtina, vaikka se oli niin rakastettava ja kiltti, että varmaan olisi nuollut varkaiden varpaatkin ja antanut heidän viedä kaiken mennessään.

Salminen oli siitä merkillinen koira, ettei se osannut haukkua laisinkaan. Kerran ollessamme veneilemässä, eräässä saaressa kirmaisi minkki kivien välistä. Oli ensimmäinen ja ainoa kerta, kun Salminen aukaisi suunsa, eli haukahti. Jos sitä nyt haukahtamiseksi voi kutsua. Ennemminkin hän lausahti ´Hau-hau´. Nauroimme vedet silmissä.

Sihteerimme Sarri rakasti yli kaiken Salmista, kuten kaikki muutkin. Sarri toi joka perjantai hänelle suurta herkkua, maksalaatikkoa. Sitten kävi kauhea tapaus. Sarri lähti matkoille. Eikä Salminen saanut hänelle kuuluvaa maksalaatikkoaan. Sisareni Leena soitti ja  pyysi minua kiireesti kauppaan. Ennen kuin se ehtii ottaa yhteyttä ammattiliittoonsa. Saavutettuja etuja kun työsuhteessa ei sovi ottaa pois.

Vaimollani oli tapana käydä ostamassa lihakaupasta Salmiselle maksaa.  Hän kertoi, että maksa on tosihyvää Salmiselle. Se saa Salmisen karvatkin kiiltämään. Kauppias kuunteli vaivaantuneena. Samaa tekivät asiakkaat.

Asuimme silloin Naantalissa ja viljelylaitos oli naapurikunnassa, Merimaskussa. Kunta laittoi Salmisesta koiraveromaksun. Kirjoitin reklamaation ja perustelin koiraveron poistamista sillä, että Salminen käy vain töissä Merimaskussa. Koti on Naantalissa. Verot maksamme kotikuntaan. Valitus meni läpi.






UUDET PERUNAT JA SAVUSTETTU AURAJUUSTOLOHI

Ainesosat:
Kalafilettä
Aurajuustoa
Hunajaa
Suolaa
Ei muuta

Tämä ruoka on Herrankukkaron, Vaakahuoneen ja Ukkopekan saaristolaispöydän suosituin herkku jo vuosikymmenien ajan. Paljastan nyt sen
perjantaireseptin lukijoille.

Fileoi kala (kalaa on mm siika, ahven, lohi, kuha, hauki ) Poista ruodot. Tai hanki valmiiksi fileoitua, ruodotonta kalaa.
Valmista se joko savustamalla, grillaamalla tai uunissa.

SUOLAUS:
10 % suolavedessä liotetaan kalaa 15 min (ahvenfileet) 30 min (siika, kuha, hauki) 45 min (lohi) 60 min (iso lohi).

VALMISTUS: Annan hyvän vinkin, jota käytämme päivittäin Herrankukkarossa ja Airiston Loistokarilla kalaa valmistaessamme. Osta digitaalinen tai mekaaninen paistomittari. Laita se kalan paksuimman kohdalle, keskelle lihaa. Aseta kala alumiinifolion päälle ja kiverrä reunat, ettei rasva valu pois, vaan se mehevistää kalaa. Se on sitä terveellistä rasvaa. Sivele ohuelti juoksevaa hunajaa fileen päälle. Se karamellisoi kalan ja on kontrastina seuraavalle maulle. Savusta kala alle 80 asteessa. Uunissa lämpötilan on hyvä olla n. 125 astetta.

Grillissä varo liiallista kuumuutta, koska se kuivaa kalan. Kun lämpömittari näyttää 50 astetta, ripottele fileen päälle valmiiksi murustettua Aurajuustoa (sinihomejuustoa).  Jatka lämmittämistä, kunnes mittari näyttää 64 astetta. Se on nyt valmis.

Tarjoa uusien suomalaisten perunoiden ja tillin kera. Perunoiden keitinveteen ei tarvitse laittaa suolaa. Se tulee kalasta. Kun olet keittänyt uusia perunoita 10–15 min. tarkkaile, etteivät hajoa, Kaada keitinvesi pois niin, että kattilan pohjalle jää n. 1 cm paksuudelta vettä. Laita pyyheliina kanneksi ja anna vetäytyä tovin verran.
Lisukkeena voi olla Myrttisen suolakurkkua, jossa ei ole etikkaa ja sokeria laisinkaan. Ainoastaan suolaa ja valkosipulia. Rajun raikasta. Voitakin voi käyttää, mutta kalasta saat myös rasvaa perunan kyytipojaksi.

Juhannusherkuttelusi
on vertaansa vailla. Kyytipojaksi raparperimehua tai kuivaa, suodattamatonta Old Roses -siideriä.

Resepti tulostettavassa muodossa









Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Urheiluharrastukseni Aslak-koirani kanssa



Minulla on ollut useita koiria. Ensimmäinen oli Skotlannin paimenkoira, joka sai nimekseen ASLAK, koska mennessäni hakemaan sitä Helsingistä, edessäni ajoi auto, jonka rekisterinumeron kirjaimet olivat ASL. Toimiessani Kuoreveden Suinulan kansakoulun opettajana 1965–1966, Aslak toimi asuinkaverinani. Meillä oli hauskaa. Kun kunta järjesti pitäjän hiihtomestaruuskilpailut meidän koulullamme, keittäjämme valmisti hernekeittoa koko saunanpadallisen. Ainakin 100 litraa. Pakkanen nousi yli 40 asteen ja kisat peruutettiin. Hernekeitto jymähti saunan pataan. Pakkaset jatkuivat runsaan kuukauden verran. Söimme Aslakin kanssa oikeata pakasteruokaa. Joka ikinen päivä. Kolme kertaa päivässä. Se oli helppoa. Kirveellä vaan lohkaisin palan padan sisällöstä ja vesikattilaan kiehumaan. Minulla meni hyvin. Vajaan 4 viikon kuurin jälkeen Aslak luovutti. Sen vatsa ei kestänyt.

Sitten muutin takaisin opiskelukaupunkiini Raumalle ja kävin töissä Laitilan Untamalassa (vanha Kalevalakylä). Aslak oli koululaisten suuri suosikki. Välitunneilla harrastimme Aslakin kanssa kaikenlaisia urheilumuotoja. Sen suosikkilaji oli korkeushyppy. Istualtaan hypäten sen ennätys oli tasan 2 metriä. Kaikki lähti 1 metristä. Aina kun nostin rimaa sentillä, annoin ylityksestä palkinnoksi lakritsipalan, jota Aslak rakasti. Kerran sitten piti keskeyttää ennätystehtailu, kun Aslakin vatsa intoutui protestiin Kuoreveden malliin. Jouduin syömään itse lakritsit, vaikken ollut päässyt riman yli kuin 1.20 cm korkeudelta. Vieläkin tapaan matkoillani vanhuksia, entisiä oppilaitani, jotka tulevat muistelemaan Aslakin korkeushyppyharrastuksia. ” Vieläkö lakritsi maistuu? ” he kyselevät kohteliaasti.






SUOMALAISTEN OMA PARSA

Uudet perunat eli varhaisperunat ovat todellista suomalaista kausiherkkua. Se on meidän oma gourmet -ruokamme. Meidän oma parsamme. Nyt sitä taas saa. Rymättylä on Suomen kuuluisin ja tuottoisin uuden perunan pitäjä. Muistan lukeneeni vuosia sitten, että yli 50% Suomessa syötävästä uudesta perunasta nostettiin Rymättylässä. Nyt kun ”kotimainen” skånelainen tuli sekoittamaan kuvioita, tilanne on kehittynyt uhkaavaksi. On todellinen vaara, että tänä vuonna jo osa uusista perunoista jää peltoon. Hintapoljennan tuloksena se ei enää kannata. Keskusliikkeet ja kaupat noudattavat tiukan kapitalismin aatetta, eikä suosituimmuutta noudateta. En halua siihen puuttua, vaikka harmittaakin niin vietävästi. Kuluttaja on taasen kuningas. Vain kuluttaja voi vaikuttaa kehitykseen. S/S Ukkopekan tunnuslause on: ” Matkustakaa höyrylaivoilla, muutoin ne katoavat lopullisesti”. Tämä pätee myös uusien suomalaisten perunoiden kohdalla. Ostamalla ulkomaalta tänne rahdattuja hiilijalanjäljellisiä lähiruoattomia perunoita olette lyömässä nauloja suomalaisen uuden perunan arkkuun. Näin se vaan menee. Kuluttajallakin on vastuunsa, Eikä sitten inistä, kun niitä ei enää ole.

Ukkopekka ja Vaakahuoneen Paviljonki ovat mukana ensi viikolla Aurajokirannassa järjestettävillä Neitsytperunafestivaaleilla. Nimen isinä Visa Nurmi ja Markku Haapio. Eräänä vuonna hieman ilkeilin ja laitoin kutsun itse Berlusconille. Ajattelin, että nimi saattaisi innostuttaa herraa. Ronttus, ei edes vastannut kutsuumme. Eikä tullut juhliin. Taisi olla muut neitsyet kierroksessa. Näillä suomalaisen lähiruoan festivaaleilla on runsaasti ohjelmaa. Kokkikisoineen Turun torilla, tapahtumatelttoineen Varvintorilla , pottutansseineen Vaakahuoneella jne. Lisää tietoa: www.kaffeli.fi

Lähiruoan innoittamana tässä jälleen yksinkertaisen hauska reseptiohje. Kun ostat luomukurkkua, niin annos on todellinen luomuannos. Ahvenethan jos jotkut ovat lähiruoan lisäksi myös 100% luomua.

KURKKUAHVENET

500 g ahvenfileitä
150 g kurkkua ( leikkaa tikuiksi)
1 tl suolaa
3 rkl etikkaa
2 dl kermaa

Sekoita kurkkutikut ja suola keskenään, ja anna seistä noin 10 min.
Lisää etikka ja anna imeytyä n. ½ tuntia.
Paista fileet voissa kullanruskeiksi.
Kaada kurkut liemineen joukkoon.
Kypsytä miedolla lämmöllä pari minuuttia kansi päällä.
Lisää kerma päälle, anna putrata n. 10 min ilman kantta.
Tarjoa varhaisperunoiden kera.

Resepti tulostettavassa muodossa



 








 

 





Elämän makuisin terveisin

Pentti-Oskari Kangas
Kiireapulainen

 
Palautteet: oskari@herrankukkaro.fi

Lisätietoa: www.herrankukkaro.fi.